Omituinen Suomen reissu

Palasimme viikko sitten Suomesta, mutta reissusta toipumiseen on mennyt monta päivää. Flunssa, rikkonaiset yöt ja liikkumaan oppineen lapsen uudet kujeet ovat taanneet sen, että äitiä väsyttää eikä hän ehdi ajatella juuri muuta kuin "mihin se lapsi taas on ehtinyt". Jos minun pitäisi tiivistää Suomen reissu yhteen sanaan, se olisi omituinen. Tämä oli ensimmäinen kerta kymmenen Saksan vuoden...

Isä vanhempainvapaalla, äiti töissä - näin meillä sujui

Sinne menivät miehen neljä viikkoa vanhempainvapaalla ja minun kirjoitusaikani. Mies otti kopin kotihommista ja vauvanhoidosta, kun minä sain tehdä puolikkaita kirjoitustyöpäiviä ja viimeistellä viidennen Hilja-kirjan. Lähdin yleensä kotoa klo 9.40 ja palasin noin 14.30, koska ensimmäisinä viikkoina imetin vielä niihin aikoihin.  Meillä on seinällä suurinpiirteinen päiväaikataulu helpottamassa...

Seitsenkuinen vauva on vekkuli

Minusta tuntuu, että elämä vauvan kanssa kehittyy kahden - kolmen kuukauden jaksoissa. Jo syksyllä olin sitä mieltä, että ensimmäiset kolme kuukautta olivat raskaat tai raskaimmat. Oli itkuisuutta, mahavaivoja, jatkuvaa kantorepun käyttöä ja epävarmuutta siitä, mitä menoja uskaltaa sopia ja miten vauva niillä pärjää. Koti tuntui usein paremmalta paikalta kuin huutavan vauvan kantaminen tai kärrääminen...