Sunday 21 June 2020

Parvekelaatikot vihertävät kun taapero nukkuu

Tällä hetkellä on sellaista, että vaikka olisikin hetki aikaa ajatella, ei meinaa jaksaa. Lähinnä ihmettelen, miten joulukuussa ehdin ja viitsin näperrellä päivittäin blogin joulukalenterin parissa, sillä juuri nyt se tuntuisi täysin utopistiselta. Mies on ollut kohta kaksi viikkoa takaisin töissä, ja minä olen saanut huomata, miten erilaista on viettää päivää lapsen kanssa nyt kuin talvella. Silloin vauva nukkui päivisin enemmän ja vaati vähemmän.

Meillä asuu tätä nykyä reippaasti kävelevä taapero, joka vaatii hereillä ollessaan jos ei koko huomiokykyäni, niin aika suuren osan siitä kuitenkin. Päivät ovat pitkiä, koska niihin mahtuu enää yhdet päiväunet ja kaikki muu aika on saatava kulumaan muuten. Meistä on tullut leikkipuistojen vakikävijöitä ja muutenkin pidän meidän aktiivisina, sillä ulkona ja seurassa vietetyt tunnit kuluvat nopeammin kuin lelujen pyörittely olohuoneessa kahdestaan. Lapsi myös nukkuu paremmin, kun päivään on kuulunut ihmisiä ja tarpeeksi tekemistä.

Toivo käyttää päiväuniinsa tunnista kahteen tuntiin, ja tuo aika on erittäin tarpeellinen keidas ja lepotauko intensiivisten päivien keskelle. Harvoin kuitenkaan ehdin loikoilemaan, sillä aina on jotain järjestettävää, kuivumaan laitettavaa, siivottavaa, lounassalaattia pilkottavaksi, sähköposteja vastattavaksi ja asioita tehtäväksi.
Eräs ystävä kyseli hiljattain, yritänkö päiväunien aikaan kirjoittaa ja tunnustin, että en saa mitään aikaan enkä siis edes yritä. Hän totesi, että se on oikein, koska töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Nyt lapsen päiväunet kannattaa käyttää energian tankkaamiseen vaikka sarjoja katselemalla. Miten hyvä neuvo! Olen kokonaan unohtanut, että meillä on Netflix, koska en koskaan ehdi katsoa mitään.

Tähän täytyy tulla muutos. Tästä eteenpäin yritän antaa itselleni päivisin pienen lepohetken sohvalla uusien parvekelaatikoiden katveessa ja tuijotella jotain kevyttä ja kepeää sillä aikaa, kun lapsi vetää sikeitä. Sillä siinä missä minun elämäni on arjen pyöritystä ja paremmista yöunista haaveilua, parvekelaatikot ovat olleet ahkeria.

Pari viikkoa sitten kylvetyt siemenet ovat itäneet jo niin, että nousevat olohuoneen ikkunoista näkyville. Vihreät lehdet kurkottelevat terhakasti kohti valoa, ja jokailtaisesta kastelusta on tullut mukava iltarutiini. Useamman kerran päivässä kurkistelen ikkunoille, tutkin lehtien muotoja ja mietin, miten korkeiksi ne kasvavat. Jännä nähdä, saavatko alut seurakseen myös kukkia ja niiden myötä pölyttäjiä. 
Lähinnä harmittaa, että emme aikaisemmin ole kokeilleet kasvatella tuoretta elämää olohuoneen ikkunoiden alla. Näistä hennon vihreistä lehdistä on jo nyt ollut paljon iloa tässä kesän kuumentamassa ja kuivattamassa kivikaupugissa. Jos et pääse luontoon, luo vihreys ympärillesi itse, voisi olla tämän kevään motto. Minun ei siis tarvitse olla kateellinen ihmisille, joilla on oma pieni piha tai puutarha, sillä meilläkin vihertää nyt mukavasti.
2 comments on "Parvekelaatikot vihertävät kun taapero nukkuu"
  1. Hauskaa. Olet saksalaistunut. Luontoa pitää vaalia ja hoitaa vaikka kuinka pienellä "tontilla" ikkunalaudalla. Sinäkin kasvatat silmänruokaa itsellesi ja ruokaa mehiläisille, kimalaisille ja perhosille kaupungissa, kun maalla ne ovat hätää kärsimässä. Kaupungeissa hyödyllisillä hyönteisillä on paremmat oltavat kuin maaseudun pelloilla monokulttuureissa ja myrkkykäsitellyillä rikkaruohottomilla pientareilla. Sinustakin tuli "cityvihreä". Seuraavaksi kai kannattaa hommata villimehiläisille ja muille hyönteisille koti. Niitä oli jo ruokamarketissa myynnissä, mutta en ostanut. Ei kannata heti ruveta liioittelemaan. Berliinin katoilla joku hoitaa jopa mehiläistarhaa. Kaupungeissä on kukkivivia kasveja koko kesä. No, suomalaiset pilkkaavat meitä "cityvihreitä", hyönteisten, perhosten, lintujen,pensaitten ja mininiittyjen vaalijoita ja puitten halaajia.

    ReplyDelete
  2. Tämä pitää varmasti paikkaansa!
    Juuri luin, että Suomen kaupungeissa on annettu joidenkin puistoalueiden kasvaa niityiksi ja itse asiassa tänään katselin yhtä puistoa täällä Kölnissä ja totesin, että sinne on ilmestynyt apilapelto =) Tärkeää vihertyötä, mutta hullunkurista, että maaseudulla tähän ei ole vielä herätty.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?