Olen Lucilla Lin, spefikirjailija, taidehistorian MPhil, museon myyjätär ja suomalais-singaporelaisen perheen äiti (ja karanteeniajan yleisviihdyttäjä) Lontoossa. Olen erikoistunut 1700-luvun historiaan ja taiteisiin ja olen kotonani niin menneillä vuosisadoilla kuin kaukana tulevaisuudessakin.
2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Muutin Englantiin 2007 opiskelemaan. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista! Olen nuoresta asti halunnut asua ulkomailla, koska tunnen oloni aina ulkopuoliseksi Suomessa.
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Iso-Britannia on historianystävän paratiisi. Lontoossa samassa korttelissa saattaa olla roomalainen mosaiikkilattia, goottilainen kirkko ja moderni pilvenpiirtäjä. Täältä löytyy arkkitehtuurin ihmeitä, kauniita puutarhoja sekä joki, jonka rannalle on ajautunut posliininkappaleita eri vuosisadoilta.
Lontoo on houkuttelevan historiansa ja kulttuuritarjontansa takia turistien suosikkipaikka. Turistimäärä on niin suuri, että ruuhka-aikoina suosituimmissa kortteleissa ei edes mahdu kävelemään! Olen aina haaveillut Lontoosta ilman turisteja, ja nythän se on koronan takia toteutunut, mutta en minäkään saa mennä metrolla keskustaan kuvaamaan autioituneita katuja.
Lontoo on hyvin kansainvälinen kaupunki, mutta asuinalueellani entisessä satamakorttelissa on myös paljon brittejä, jotka ovat asuneet alueella sukupolvien ajan. Briteille tyypillistä on kaikenlainen vapaaehtoistoiminta ja hyväntekeväisyys, joten tutustuin paikallisiin, kun aloin viemään lapsiani lähistön leikkiryhmiin. Olen ollut vaikuttunut brittien tavasta tarjota apuaan vaikeina aikoina. He järjestävät ostosapua vanhuksille ja kehittävät nopeasti uusia keinoja auttaa yhteisöä ja samalla liikeideoita itselleen. Paikallinen hyväntekeväisyysyhdistys, jonka tapahtumissa olen käynyt lasteni kanssa, jopa soitti minulle tarkistaakseen, että olimme kunnossa karanteenin alkaessa. Joka torstai kokoonnumme pihoille ja parvekkeille taputtamaan hoitohenkilökunnalle ja heilutamme naapureille.
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen kirjoittanut lapsesta saakka, mutta tarinat alkoivat onnistua vasta, kun löysin spefin genrenä ja sain parikymppisenä oman tietokoneen. Siihen saakka väkersin ruutuvihkojen parissa. Vuonna 2009 olin mukana URS-liikkeessä (uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio), joka halusi tarjota perinteistä juonivetoista spefiä taiteellisemman ja kokeellisemman kirjallisuuden vastapainoksi.
Osallistuin URS:n antologioihin ja lehtiin ja myöhemmin novellejani on ilmestynyt muissa antologioissa ja julkaisuissa. Julkaisin vuonna 2013 pienoisromaanin/novellikokoelman Kuolema on ikuista unta (Kuoriaiskirjat), esikoisromaanini, eko-utopia-dystopian/avaruusseikkailu Vihreä Maailma näki päivänvalon 2016 (Kuoriaiskirjat), ja tänä vuonna minulta on ilmestynyt novellikokoelma Musta Linna ja muita eriskummallisia tarinoita (Nysalor).
 |
| Antologioita |
Kirjoitan spefiä laidasta laitaan: historiallista kauhua, dystopiaa, kyberpunkia, fantasiaa ja nyt viime aikoina avaruusoopperaa. Vuonna 2006 keksin oman mytologian, joka sopii niin historiallisiin kauhutarinoihin kuin avaruustarinoihinkin. Kirjoittajana minulle on tärkeintä vetävä juoni, tunnelma, mielenkiintoiset henkilöhahmot ja mielikuvitukselliset maailmat. Kirjallisia esikuviani ovat Tolkien, H.P. Lovecraft ja kotoinen Zachris Topeliuksemme.
Spefikirjoittajana tarinani sijoittuvat aina kauas menneisyyteen tai tulevaisuuteen ja toisaalta myös täysin kuviteltuihin maailmoihin. Minulta ei onnistu realismi enkä pystyisi kirjoittamaan kunnolla sen enempää nyky-Suomesta kuin nyky-Lontoostakaan. En aina ymmärrä suomalaista kulttuuria enkä sijoita tarinoitani ikinä nyky-Suomeen, joten minua on joissain arvioissa epäilty ulkomaalaiseksi.
Lontoossa asuminen auttaa siihen, että kun olen kirjoittanut tulevaisuuden Lontoosta, olen voinut kuvata, millaisiksi nykyiset kaupunginosat kehittyvät tulevaisuudessa. Luultavasti kirjoittaisin samalla lailla niin Suomessa, Lontoossa kuin missä tahansa muuallakin.
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Ensin saan jonkin idean ja alan sitten suunnitella tarinaa eteenpäin ranskalaisin viivoin. Valmis tarina on yleensä lähes heti päässäni, mutta sen saaminen paperille kestää lastenhoitosyistä useita vuosia. Kirjoitan hurjalla vimmalla iltaisin lasten nukkuessa. Saatan kirjoittaa tarinaa, missä järjestyksessä haluan ja joskus kirjoitan viimeisen luvun ensin. Inspiraatiota saan taiteista, historiasta, unista, musiikista ja ajankohtaisista tapahtumista. Piirtelen myös tarinaan liittyviä luonnoksia hahmottaakseni sen maailmaa paremmin. Kahteen ensimmäiseen kirjaani tein myös itse kansikuvan.
Kirjoitan suomeksi päivittäin ja puhun lapsilleni suomea. Asun sattumalta Lontoon suomalaisen Merimieskirkon naapurissa, ja olen ollut aktiivinen kirkon tapahtumissa, joissa tapaan myös muita suomenkielisiä. Minulle englanti on muodostunut akateemiseksi kieleksi (en tiedä osaisinko kirjoittaa suomeksi puutarha-arkkitehtuurista 1700-luvulla) ja suomi fiktiokieleksi.
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
En kaipaa niinkään Suomea vaan Tamperetta, Suomen parasta kaupunkia! Kaipaan sitä, että kaikki on kävelymatkan päässä. Lisäksi Tampereen kahvilakulttuuri on, uskomatonta kyllä, Lontoota parempi! Suomessa asuvan perheen lisäksi kaipaan myös kirjoittajapiirejäni ja kirjallisuustapahtumia. Tapaan kirjoittajaystäviäni kerran vuodessa ja silloin yritän sosialisoida ja verkostoitua koko vuoden edestä.
Lucilla Linin sivu Goodreadsissa.
Sarjan osat:
1. Hilkka Liitsola, Praha
2. Anu Patrakka, Portugali
3. Jussi Wahlgren, Kreeta
4. Max Manner, Luxemburg
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?