Sunday, 11 June 2017

Ulkosuomalainen, mökki ja metsä

Käsi ylös, kenen mielestä mikään ei ole parempi vaihtoehto suurkaupungin melulle, tunkkaiselle ilmalle ja kiireelle kuin vehreä korpi? Sinne on hyvä paeta kaaosta ja hellettä, sieltä suomalaiset hakevat mielenrauhansa ja pakkaset täyteen, ja liittyyhän metsiin vaikka mitä uskomuksia ja legendojakin. Ennen kuin tämä äityy liian pateettiseksi, todettakoon, että olen aina viihtynyt metsissä ja pidän mökkeilystä. 

Meidän perheellä ei valitettavasti ole kesämökkiä, mutta olen onnistunut junailemaan miehen ja itseni mökkeilemään jo muutamia kertoja. Kolme vuotta sitten vietimme mahtavan viikon tätini mökillä Rantasalmella. Tällä kertaa saimme sukulaisten kautta edullisen vuokramökin. Rantasalmen mökkiin kuului sähköttömyys ja puusee, nyt elimme viikon luksus-mökillä, jossa oli sähköt ja tiskikoneet ja kaikki.

Holiday Clubiin kuuluva mökkikylä sijaitsee Kihniössä, noin 100 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Meidän mökissä oli kaksi makuuhuonetta ja varusteet kahdeksalle yöpyjälle. Olimmekin kutsuneet hyvän ystäväni ja 2-vuotiaan pikkumetsurin viettämään osan viikosta kanssamme korvessa.

Juuri lapsiperheille paikka olikin erinomainen: matala uimaranta, vesiliukumäki, iso kiipeilyteline, minigolf, frisbeegolf ja keinut pitivät perheen pienimmät kiireisinä. Ja jos ei muuta, voi aina leikkiä metsuria ja kuvitella kaatavansa puita tai vähintään ihmetellä jokaista rinteessä töröttävää kantoa, kuten pieni vieraamme.

Aikuisille oli tarjolla ravintola ja ihan hyvin varusteltu Cobacabana-baari, joka mainosti karaokea ja tequila-shotteja. Viereisellä tontilla on muuten Kihniön seurakunnan leirikeskus, eli paikka tosiaan tarjoaa jokaiselle jotakin.


En tiedä, olenko koskaan aikaisemmin ollut mökkikylässä. Aluksi toisten mökkien läheisyys epäilytti. Asun arkeni tuijottamalla sisään kadun vastapäisiin asuntoihin, joten mökillä haluan nähdä ikkunasta vain metsää. Sieltä se suomalaisuus minussa taas nostaa päätään. Kyseessä oli kuitenkin vasta kesäkauden avaus, joten mökkien käyttöaste ei tainnut olla tällä viikolla edes 60 prosenttia eikä lähimökeissämme ollut asukkaita. Jes. 

Meillä oli viikolle vain vähän tavoitteita. Säiden suhteen toivoimme vähälumista keliä, mutta lähdimme hellettä pakoon, joten lämmintäkään ei tarvinnut olla. Kihniössä on hyviä ulkoilumaastoja ja monta kilometriä liikuntareittiä, mökkiin kuului oma sauna ja mukaan tuli paljon lukemista. Luksusta oli myös laajakuva-tv. Meillä ei ole tv:tä kotona, joten sen parissa viivähti pari iltaa oikein rattoisasti. Mainokset olivat miehelle hyvä suomen kielen tunti, mutta viikon jälkeen muistimme taas, miksi emme kaipaa telkkaria arjessa. On se sellainen roskamagneetti.


Viikon parasta antia oli harjun ympäröivä mäntymetsä. Keskellä korpea tervehtivät vain naavaiset puut ja hyttysten legioonat. Mietin jossain vaiheessa, eikö naavan pitäisi kasvaa puun etelä- tai pohjoispuolella, mutta ei siitä oikein ottanut selvää, sillä naava kiersi usein ympäri koko puun. Metsä oli hyvin hoidettua, vaikka kaatuneita puita olikin jätetty rikastamaan kasvustoa. Muurahaiskeot seurailivat pururadan linjaa, ja kerran häädimme puput pois polulta, kun eivät muuten meinanneet antaa tietä.

Olen iloinen, että minua vietiin lapsena metsään. Pakolliset marjamatkat kasvattivat kulkemaan ja suunnistamaan luonnossa, eikä edes siitä kerrasta jäänyt huonoja muistoja, kun äitini ja mummoni pudottivat minut mutaiseen suo-ojaan. Siskoni taisivat järkyttyä tapahtuneesta enemmän kuin minä. Lapsena liikuimme usein metsässä, jonka lähellä oli armeijan harjoitusalue. Jos en joskus muistanutkaan pelätä, että mättään takaa kömpii karhu tai susi, olin varma, että törmään puskassa päivystävään sotilaaseen. Mikään näistä kauhukuvista ei onneksi koskaan toteutunut.

Kihniön metsissä on paljon soita, ja välillä kunnan kuuluisa ulkoilureittikin oli hyppimistä mättäältä toiselle, vaikka kengät kastuivat silti. Erään kerran mies ei lähtenyt mukaan reippailemaan, joten lähdin metsään yksin. Ensin mietin, missä suunnassa autotiet ovat ollakseni varma, mistä suunnasta villieläimet eivät ainakaan hyökkää. Kuulostelin korva tarkkana puiden huminaa ja narinaa, sillä sellaisia ne männyt ovat. Aina valittamassa. Vilkkain kävelyllä kohtaamani olento oli lopulta erään talon pikkukoira, joka jaksoi juosta puolen pellon yli puolustamaan reviiriään. Onneksi välissämme oli pelto-oja. Paluureitillä kiersin talon vähän kauempaa. 

Päivät lipuivat ohi, vaikka mitään ei juuri tehtykään. Sadepäivinä sai vielä paremmalla omalla tunnolla olla tekemättä mitään. Meillä ei ollut nettiä, mikä oli myös aivan mahtavaa ja jotenkin tervehdyttävää. Korvasimme netissä surffailun tosin kanavasurffailulla, että en tiedä siitä lopputuloksesta sitten.

Metsän alkuhuuma menee aina jossain vaiheessa ohi, kuten alkuhuumat yleensäkin, ja ärsyttävät hyttyset lisääntyvät. Jossain vaiheessa tuntuu, että olisi ihan mukava nähdä taas muitakin ihmisiä ja tehdä aivotoimintaa vaativia aktiviteetteja. Silloin on aika jättää metsä ja palata arkeen, koska akut on ladattu metsän hiljaisuudella ja raikkaalla ilmalla, jota ei muualta löydy.

Niinhän se lopulta kuitenkin on. Suomalainen voi lähteä metsästä mutta metsä ei lähde suomalaisesta. 
6 comments on "Ulkosuomalainen, mökki ja metsä"
  1. Tämä suomalainen ei kaipaa korpea vaan vettä! Kun on kerran asunut meren rannalla, kaipaa sinne aina takaisin. Enkä nyt tarkoita mittän Saaristomerta vaan Selkämerta. Parasta meren rannalla on, kun tuulee, mutta mukavia on kyllä myös keskikesän tyvenet. Terveissi merem barttalt!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, meri on kyllä ihana mutta näin järvisuomessa varttuneena minulle riittää pienempikin plutakko. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että mökin läheisyyteen kuuluu metsän lisäksi myös vesi. Mukavaa mökkikesää teille! :)

      Delete
  2. Minunkin lapsuusmuistoni sisältävät marjastus- sienestys- ja kalastusteissuja perheen kesken. Korvasieniä, mustikoita, puolukoita ja kanttarelleja. Mato-onnea ja katiskoita. Maa-ampiaisten hyökkäyskin on hyvässä muistissa. Metsien lisäksi kaipaan pelto- ja järvimaisemia. Hiljaisuutta. Hyttysiä en kyllä kaipaa yhtään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa tutulta!
      Me muuten ajettiin tuonne mökille Juupajoen läheltä - ajattelin sinua :)

      Delete
  3. Haastenakki napsahti, ole hyvä ;-)
    http://normaali-irtiotto.blogspot.fi/2017/06/palaatko-koskaan-suomeen-10-muuta.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos haasteesta, vastaan pikapuolin! :)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?