Monday 19 June 2017

Miksi en pidä pääkaupungeista

En ole koskaan kokenut oloani kotoisaksi Helsingissä. Se on kaupunki, jonne mennään viettämään retkipäivää ja kouluttautumaan, piipahtamaan Lintsille, konferenssiin tai festareille. Siihen nähden, miten paljon olen viettänyt aikaa Helsingissä, pitäisi kaupungin jo pikku hiljaa alkaa tuntua tutulta ja omalta, mutta ei Helsinki.

En ikinä tiedä, mitä sinne pitää laittaa päälle, koska tuuli. Joko palelen tai kuten viime perjantaina, hikoilen matkalaukkuni kanssa ympäri keskustaa. Helsingin hintataso on jotain aivan jäätävää, ja muuttuu vielä kauheammaksi sen jälkeen, kun on tottunut saksalaiseen elintasoon. En ole myöskään ikinä tajunnut lähiöitä, vaikka ystävien muuttojen myötä olenkin saanut tutustua jo useampiin. Niihin suhtaudun nykyään rennommin, mutta ystävä asuukin nykyään Espoon puolella todellisessa lintukodossa. 

Ehkä eniten ärsyttää se, että Helsinki ei ole koko Suomi eikä koko Suomi ole Helsinki, mutta kaikki keskittyy sinne ja pyörii siellä. Saksassa on monia suurkaupunkeja, joiden asukkaiden ei tarvitse ylpeillä asuvansa metropolissa, koska suurkaupunkeja on lukuisia eikä miljoonakaupungissa asumisessa ole mitään ihmeellistä.

Myös London and Beyond -blogin Leena kirjoitti Helsingistä keväällä ja jäin miettimään, että ehkä ongelma on meidän periferiasta tulleiden. Helsinki on Suomen ainoa suurkaupunki, joten siellä on kaikki siistimpää, coolimpaa ja hienompaa kuin meillä maalla. Tämä asenne on aina pistänyt silmään, samoin kuin helsinkiläisten puhetapa. Kehä kolmosen ulkopuolella on elämää.
Ei nyt dissata Helsinkiä liikaa - en nimittäin pidä muistakaan pääkaupungeista enkä suurista metropoleista. Lontoo on ihan kiva, mutta en voisi kuvitellakaan asuvani siellä epäkäytännöllisten liikenneyhteyksien ja massiivisen metropolialueen takia. Pariisille olen antanut muutaman mahdollisuuden mutta vappureissu ei saanut minua huokailemaan ihastuksesta uljaan kaupungin edessä.

Portugalissa oli mielenkiintoista tutustua Lissaboniin, vaikka se olikin ehkä pienoinen pettymys.  Enemmän pidin pienemmistä kaupungeista, joita kohtaan minulla ei ollut mitään odotuksia. Kaikki hehkuttavat New Yorkia. Kiva oli käydä, mutta Manhattanin tungos oli ahdistavaa ja koko kivikylä aivan liikaa. Paljon paremmin viihdyin Brooklynin pienillä sivukaduilla, jotka olisivat toisaalta voineet olla missä muussa kaupungissa tahansa. Haaveilin joskus Berliinissä asumisesta. Käyn kaupungissa vuosittain, ja nykyään olen joka kerta iloinen, kun juna lähtee takaisin kohti hahmotettavan kokoista Kölniä ja kotia. 

Juuri nyt en voisi kuvitella asuvani maalla mutta en myöskään kaupunkialueella, jonka mittasuhteita en voisi hallita. Kaipaan vehreyttä ja metsiä, mutta myös sopivasti kaupunkiympäristöön kuuluvia aktiviteetteja. Ei liene yllättävää, että lempikaupunkini Porto ja Antwerpen eivät ole mitään miljoonametropoleja.
Palataanpa vielä Helsinkiin, jossa pyörin viime viikolla taas pari päivää. Siellä on aina tie- ja kunnostustöitä ja koko keskusta-alue on yksi kaaos. Kampin bussiterminaalista täytyy puikkelehtia kapeita kulkuväyliä kohti Mannerheimintietä. Rataa ei oltu tehty kulkijalle helpoksi: sadan metrin matkalla oli kolme eri firman feissaria, pari Iso numeron -myyjää, kolme kerjäläistä, joku vaalenpunapaitainen porukka jakamassa jotain rannekkeita ja niin edelleen. Kun olin päässyt Kolmen sepän patsaalle minulla oli käsissäni myös päivän Hesari sekä näytepakkaus uutta papusalaattia. 

Toisaalta Kölnin keskustan hulinaan tottuneena ihmettelin torstai-iltapäivän uneliasta tunnelmaa keskustan kahvilassa. 

Muutama positiivinenkin asia tapahtui. Sosiaalinen koodini on ulkomailla asumisen jälkeen muuttunut: Saksassa lähiympäristö ja siinä liikkujat tulee huomioida, tuntemattomia tulee tervehtiä ja muutenkin täytyy osoittaa olevansa normaali (lue: Suomessa epänormaali). Perjantaiaamuna rahnustin  lähiössä bussipysäkille matkatakseni keskustaan. Ennen kuin ehdin edes ajatella, tervehdin katoksen alla istuvaa naista. Tajusin virheeni saman tien, mutta yllätyksekseni hän tervehti takaisin. 

Jatkoin Suomi-kierrosta Helsingistä pikavuorolla pohjoiseen. Täpötäydessä bussissa oli pakko istua toisen matkustajan viereen. Mietin, vaikuttaako kiltti ulkonäköni asiaan, kun viereeni istahtanut eläkeläisrouva aloitti keskustelun ja kertoi pitkät jutut kesämökistään, pojistaan ja lastenlastensa koulumenestyksestä. Matka meni nopeasti, kun tuli vähän höpötettyä. Ja mitä ne sanovat, etteivät suomalaiset muka puhu!
Niin, että Helsinki. Sinussa on paljon hyvää, erityisesti monet asukkaat ovat loistotyyppejä ja tapahtumat erinomaisia. Mutta kiire, liikenteen kaoottisuus, lähiöiden loppumattomuus, hintataso, turistien täyteisyys ja ylimielinen asenne estävät minua ihastumasta. Piipahtelu- ja ohimenokaupunkina olet kuitenkin ihan ok. 

Kuvat vuoden 2015 Flow-festareilta. Olen vahingossa tuhonnut viime vuosien kuvat, joten nämä olivat ainoat Helsinki-aiheiset, jotka tiedostoistani vielä löytyi. Flow on kyllä yksi hyvä syy pitää Helsingistä!
11 comments on "Miksi en pidä pääkaupungeista"
  1. Oliko niin, että et ole koskaan asunut Helsingissä? Niin kuin ei Leena-Marikaan? Se ehkä selittää sen, että ette koe kaupunkia omaksenne. Minun kadut, minun kulmat, minun lähikauppani. Siitä syntyy kiintymys, jollaista on vaikea saada pelkästään vierailemalla. Tiedän tosin ihmisiä, jotka asuivat vuosikausia Helsingissä ja singahtivat heti tilaisuuden tullen pois sieltä. Kaikki paikat eivät kolahda kaikkiin. Itse kyllä tykkään myös kaikista mainitsemistasi metropoleista: Lontoo, Pariisi, New York. Mutta en ole varma haluaisinko kuitenkaan asua missään niistä. Hampuri on hallittavan kokoinen miljoonakaupunki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen syntynyt Helsingissä ja viettänyt varhaislapsuuteni Espoossa ja isovanhemmat asuvat Vantaalla eli aika paljon siellä on tullut pyörittyä. Isäni on paljasjalkalainen helsinkiläinen mutta ei ikinä ole pitänyt kaupungista. Meitä on onneksi moneen ja kyllähän jonkin paikan tai kaupungin asuttaminen luo siihen ihan erilaisen suhteen kuin pelkkä piipahtelu. Minä olisin valmis palaamaan Hampuriin koska tahansa :)

      Delete
  2. Pk-seudulla syntyneenä ja kasvaneena ja Helsingissä lukion käyneenä en voi vieläkään ymmärtää Helsinki-viehätystä, joka on vallannut niin monet. Jatko-opiskelut aloitin Kuopiossa, josta tuli välittömästi koti, helposti hallittava, mutta kuitenkin kaupunkimainen ympäristö, jossa kaikki on lähellä, myös se rakas luonto! Tämän kesän kesätyöt taasen veivät Lappeenrantaan ja ihastuminen on taattu Saimaan rantaa kulkiessa <3 Itsekään en kyllä viihdy isoissa kaupungeissa muissakaan maissa :D onneksi on vaihtoehtoja! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suomessa todellakin on vaihtoehtoja ja kauniita paikkoja :) Onneksi jokaiselle löytyy jotakin. En tosin tiedä, kuinka tavallista on muuttoliike Helsingistä poispäin. Kuopiosta on minullakin hyviä muistoja mutta Lappeenrannassa en ole ikinä käynyt. Minun kaupunkini ovat Lahti ja Turku :)

      Delete
  3. Olen Lapista pikkukylästä kotoisin mutta Helsingissä monta vuotta asunut, joten nämä Helsinki-pohdinnat ovat samaan aikaan samaistuttavia että ei sitten kuitenkaan.

    Itse pääsin Helsinkiin sisään vasta sinne muutettuani. Nyt se on lempikaupunkini Suomessa ja olisi vaikea kuvitella itseä asumassa muualla Suomessa kuin pk-seudulla tai sen tuntumassa. Mutta se johtuu ehkä just siitä, että Suomessa muualla ei tapahdu oikein yhtään mitään ja omista ystävistä ja tutuista aivan ylivoimainen enemmistö asuu pk-seudulla.

    Rakastan sitä, että esim. Hollannissa tapahtuu paljon kaikkialla. Mutta Suomea ei vain minusta oikein voi verrata esim. Keski-Euroopan maihin, kun ihmisiä on niin vähän ja niin iso osa niistä on pakkautunut Helsingin tuntumaan: esim. koko Lapissa on muistaakseni kuusi kertaa vähemmän ihmisiä kuin yksin Helsingissä.

    Minäkään en kyllä ihan ehdoitta yleensä viehäty pääkaupungeista. Niissä on usein se kuvailemasi kiireen tuntu ja esim. Lontoossa tosiaan järkyttävän pitkät välimatkat. Amsterdamissa en haluaisi asua, koska se on kallis, täynnä turisteja eikä siellä edes ole oikeastaan mitään, mitä ei löytyisi muista Hollannin kaupungeista. Parhaiten viihdyn isohkon kaupungin läheisyydessä, mutta niin että oman kodin ympärille on melkein kylämäinen tunnelma. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minusta on hieman surullista ajatella, ettei muualla Suomessa tapahdu juuri mitään, mutta Helsingissä on kaikki. Pienillä paikkakunnillakin tapahtuu, kun vain laitetaan tapahtumaan. Itselleni ainakin Lahdesta löytyi aikoinaan kaikki tarvittava - ja pääsihän sieltä junalla Helsinkiin teatteriin tai muihin rientoihin, jos tarve vaati. Mikä varmasti vaikuttaa paljon, on sosiaalinen ympäristö. Kyllähän ihminen tuntee olonsa kotoisaksi siellä, missä on ystäviä ja tuttavia. Siksi en lähtisi täältä Kölnistä tällä hetkellä yhtään mihinkään, sillä elämä on hyvää juuri nyt.
      Keski-Euroopan ahtaus kyllä välillä ahdistaa, mutta on ihan mieletön rikkaus, mihin kaikkialle täältä Kölnistä pääsee junalla ja ihan muutamassa hassussa tunnissa! Olen asunut Hollannissa vuoden ja piipahtelen siellä edelleen hyvin mielelläni :)

      Delete
    2. Kärjistin kommenttiani vähän tarkoituksella: en tarkoittanut ihan kirjaimellisesti, ettei missään muualla olisi mitään (joskin Suomessa on myös kuntia, joiden nuorten puolesta tulee joskus surullinen olo, sillä niissä paikoissa ei oikeasti tapahdu oikein mitään).

      Tykkään kovasti myös monista pienemmistä kaupungeista Suomessa, mutta juurikin tuo sosiaalinen aspekti houkuttaa Helsingissä. Jos olisin opiskellut vaikkapa Tampereella, ajattelisin varmasti siitä ihan samoin kuin nyt Helsingistä. Etelä-Suomessa en ole asunut muualla kuin Helsingissä, joten en osaa oikein ottaa sitä näkökulmaa, miltä tuntuisi asua pienemmällä paikkakunnalla Etelä-Suomessa. Lapista katsottuna Lahtikin on kuitenkin käytännössä pääkaupunkiseutua. ;)

      Mutta kaukana kaikesta asuminen opettaa kyllä arvostamaan keskieurooppalaista matkailun helppoutta. Kölnin sijainti on kyllä ihan huippu, eikä kaupunki itsessäänkään vaikuta yhtään hullummalta! Onneksi sieltä pääsee helposti tänne (ja moneen muuhun paikkaan) ja täältä sinne. :)

      Delete
  4. Se varmaankin riippuu siitä onko kasvanut pienessä tai suuressa kaupungissa. Olen syntynyt,kasvanut ja viettänyt suurimman osan elämääni suurissa kaupungeissa,ja minua taas ahdistavat hieman pienemmät kaupungit. Täällä asuin vuoden pienessä 50 000 asukkaan kaupungissa, ja tuntui että pakko päästä takaisin suurempaan kaupunkiin.Mutta monissa maissa suurin osa tapahtumista keskittyy suurimpiin kaupunkeihin;täälläkin tuntuu että lähes kaikki tapahtuu Tel Avivissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienissä kaupungeissa on omat etunsa, isoissa paikoissa taas säilyy tietty anonyymiys. Mutta varmasti taustalla on sekin, mistä on itse kotoisin. Olemme miehen kanssa molemmat maalta, jossa joka paikkaan oli pitkä bussi- ja automatka. Nautimme kovasti tästä Kölnin kaupunkielämästä, jossa kaikki on sen verran lähellä, että pyörällä ja kävellen pääsee. Nautin maaseudun rauhasta, mutta en palaisi sinne ainakaan vielä :)

      Delete
  5. Heh, meinasin jo hieman ärsyyntyä ja huomasin itsekseni tuhahtelevani tekstiä lukiessa. Mutta sitten muistin, että olen ajatellut itse ihan samalla tavalla! Kiva käydä, mutta never-ever en voisi kuvitella asuvani. Enpä...

    Olen kotoisin pikkupikku-kaupungista, jota ei edes pitäisi sanoa kaupungiksi. Asuin siellä ensimmäiset 20 vuotta ja viihdyin ihan hyvin.

    Sitten muutin Jyväskylään opiskelemaan ja rakastuin kaupunkiin täysin! Se oli todellakin sellainen pikkukaupungin tytön unelmakaupunki. Virkeä, keskellä Suomea ja kuitnekin pieni - helposti haltuunotettava. Viimeiseen vuoteen asti olin ihan varma, että asun siellä "aina".

    No eipä olis pitänyt mitään semmoisia miettiä, sillä rakastuin Helsingissä asuvaan mieheen. Ja kun aloin ramppaamaan täällä lähes joka viikonloppu, tutustuin Helsinkiinkin paremmin. Jo heti ekana kesänä vuokrattiin pyörä ja viileteltiin pitkin Helsingin katuja, metsiä ja maaseutua (kyllä, Helsingissäkin on peltoja ja lehmiä!). Sitten olikin ihan selvää, että muuttaisin Helsinkiin. Täällä olen ollut nyt 8 vuotta ja ra-kas-tan!

    Mutta en minä koe, että Helsingin pitäisi kaikille ollakaan mieluinen. Miksi olisikaan? Suomessa on ihania paikkoja ja on todella sääli, että maaseudut autioituvat. Onneksi kasvukeskuksia on muuallakin Suomessa, ei vain ääriään myöten pullisteleva Helsinki.

    Vaikka minä rakastankin Helsinkiä, ymmärrän, ettei kaikki rakasta! Ja vaikka minä rakastan Helsinkiä, voin rakastaa myös muita paikkoja. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi Kati ja siitä, ettet heti lytännyt ajatuksiani :)
      Miehet ovat vähän sellaisia, että saavat muuttamaan epämukavuusalueelle. Olen samaa mieltä, yksi paikka ei sovi kaikille ja monissa paikkakunnissa on omat hyvä puolensa. Uskon myös, että suhtautuisin Helsinkiin eri tavalla, jos se olisi joskus ollut kotikaupunkini edes hetken. Eniten surettaa juuri tuo maaseudun autioituminen, mutta onneksi kasvukeskuksia on muuallakin ja muuttoliikettä on myös pääkaupunkiseudulta pois päin :)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?