Sunday, 6 March 2011

Hampurilainen Berliinissä

Kun hampurilainen saapuu Berliiniin, hän ajattelee ensimmäisenä sitä, miten sotkuinen kaupunki on. Sen jälkeen tulee miettineeksi, miten suuri ja sekava se myös on. Minä en ole ainoa näin tuumaillut. Kokemukseni perusteella onkin niin, että berliiniläiset pitävät Hampurista mutta ei juuri toisin päin.
      Hampuri on vanha ja jo historiassaan rikas satamakaupunki sekä tärkeä kaupankäynnin keskus. Jo keskiajalla kaupungin asukkaista yllättävän suuri osa kuului parempiin kansanluokkiin. Tämä näkyy kaupungissa edelleen: keskusta-alueet ovat siistejä ja fiinejä ja niillä puikkelehtii pukumiesten jatkuva virta. Kyseisiä pukuja ei juuri Berliinissä näe.
     Kävin joulukuusssa Berliinissä, ja ensireaktioni oli minulle itsellenikin yllätys. Hampurin siistin katukuvan jälkeen kahlasin lumisia polkuja pitkin (Kaupunki on köyhä eikä lumenpoistokalustoa juuri ole, ainakaan tarpeeksi. Siksi lumen tullessa jalkakäytäviä risteilevät epämääräiset lumipolut.) itäpuolen metroasemalta toiselle enkä ollut aivan varma, missä olen. Hampurin metroasemat ovat koristeellisia ja jokaisella on oma teemansa. Jotkin Itä-Berliinin metrot muistuttavat taas bunkkeriin rakennettua huumeluolaa, jossa on jatkuvasti bileet käynnissä.
   Tosin tähän on myös lisättävä, että Hampurissa on kolme metrolinjaa, kun Berliinissä niitä on kahdeksan. Berliinissä onkin hyväksyttävää myöhästellä tilaisuuksista tai treffeiltä 15 minuuttia, koska välimatkat ovat pitkiä ja matkalla voi sattua yllätyksiä. Itselleni neuvottiin kerran selkeä, vain yhden vaihdon vaatinut reitti päärautatieasemalta Kreuzbergiin. Kyseisenä päivänä S-bahnit eivät kulkeneetkaan siihen suuntaan, joten seikkailin paikalle lopulta neljällä eri metrolla ja puolisen tuntia myöhässä.
         Berliinissä on kuitenkin jotain, mitä missään muualla ei. Muutenhan kaupunki ei vetäisi puoleensa valtavaa määrää turisteja, nuoria itsensäetsijöitä ja taiteilijoita, jotka tulevat kaupunkiin inspiroitumaan. Osa on vain ohikulkumatkalla, osa viipyy pidempään. Kun Berliini katuja on haistellut muutaman kerran, ymmärtää miksi. Kortteli toisensa jälkeen on täynnä värikkäitä ja historian kerrostamia taloja, erikoisia kahviloita, mielenkiintoisia sisäpihoja, olohuoneina toimivia puistoja, pop-up -ravintoloita, performansseja, taidenäyttelyitä. Kaikkialla tulee vastaan mielenkiintoisia tyyppejä, jotka tekevät mielenkiintoisia asioita.
    Katuja vaellellessa päätyy itsekin erikoiseen hengailumielialaan: aikaan on eikä mikään stressaa, ottaisimmeko vielä yhdet kahvit tai Berliinissä suositut juomat, kocktailit. Kukaan ei ryntäile kaduilla  kiireessä kellon kanssa paikasta toiseen. Toki tällä kuvalla on myös kääntöpuolensa. Berliini on todella köyhä kaupunki, ja siellä on todella korkea työttömyysaste. Tämä pitää toisaalta niin asuntojen kuin ravintoloidenkin hinnat edullisina.
       Mutta Berliini on aina Berliini, kaupunki joka ei pysähdy koskaan ja jonne jokainen voi mennä luomaan itsensä uudestaan kuvitellen, että se, mitä tapahtuu nyt, ei ole tapahtunut kenellekään muulle aikaisemmin. Palaan Hampuriin iloisin ja virkistynein mielin, mutta en voi olla miettimättä, milloin pääsen taas seuraavan kerran vaeltelemaan Berliinin katuja.


Kuvat kuuluisasta taiteilija/vaihtoehtotalosta Tachelesista, joka on tällä hetkellä purku-uhan alla. Myös Berliinissä puhaltavat uudistusten tuulet: vanhaa puretaan ja uutta rakennetaan. Sääli.
Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?