Ilmaistapahtumien ihmemaa

Kesälomat on lusittu ja on taas aika palata arjen pariin. Mutta hetkinen! Jokainen viikonloppu ja vapaailta näyttää täyttyvän erilasista tapahtumista, kahvikutsuista ja elokuvailloista. Suomen rauhallisen suven jälkeen Kölnin tarjonta vyöryy päälle. Elokuviin tulee joka viikko pätkiä, jotka eivät koskaan rantaudu Suomeen. On kirjallisuusiltoja, puistokekkereitä ja urheilutapahtumia. Koska ihmisiä on paljon, löytyy sekä järjestäjiä että osallistujia vaikka minkälaisiin kissanristiäisiin.

Katu poikki ja lava pystyyn.

Huonojen kesäkelien jälkeen lokoiltiin loppuelokuu varsin helteisissä tunnelmissa. Siitä innostuneina syntyi puistojuhlia kuin sieniä sateella. Eräänä torstaina istuin Park Paraattien kemuissa tuossa lähipuistossa. Dj-laitteet oli rakennettu ostoskärryihin, ja soittolupa oli kymmeneen asti illalla. Paikalla oli useita seurueita, mutta ilta sujui leppoisan häiriöttä.

Kutsu oli kiertänyt myös Facebookissa, mutta paikalla ei silti ollut mitään teinihelvettiä tai kaaosta kuten Turussa muinoin. Kaikki siivosivat jälkensä ja pullonsa kotiin eikä paikalle tarvittu virkavaltaa. Näin on ollut myös sunnuntaisin järjestetyllä SolarSound-musiikkipiknikillä. Tapahtuma alkaa joogalla ja jatkuu letkeänä musiikki-iltapäivänä. Ilmoituksessa pyydetään, että osallistujat siivoavat jälkensä ja erityisesti tupakantumpit, koska paikalla on myös lapsia. Näin tapahtuu. Joko saksalaiset ovat kuuliaisempia kuin suomalaiset, tai sitten täällä on vain totuttu siihen, että julkisista tiloista, kuten puistoista, on pidettävä huolta, jotta kaikilla on kivaa. 

Loppukesästä tarjolla on ollut myös ilmaisia katufestareita. Eräs liittyi Gamescom -pelitapahtumaan. Keskustan pääringi oli suljettu viikonlopuksi ja sinne oli rakennettu lava ja muut härpäkkeet. Pelimaailmassa liikkuu rahaa, mikä näkyi siinä, että esiintyjinä oli saksalaisten omia isoja tähtiä, kuten Kettcar. 

Viikkoa myöhemmin osallistuin sympaattisemmalle ja jo lähtökohdiltaan kiinnostavammalle katufestarille. Heliosfest oli järjestetty kansalaisaloitteen jatkoksi. Ehrenfeld, jossa asun, on osittain vanhaa teollisuusaluetta. Osa rakennuksista on remontoitu taiteen ja kulttuurin ja muun muassa mainostoimistojen tiloiksi. Osa tönöistä ränsistyy sympaattisina ja tunnettuina illanviettopaikkoina. Tällainen on muun muassa Underground. Sen vieressä on kuitenkin tyhjää joutomaata, ja sehän ei kaupungin päättäjille käy.

Muutama vuosi sitten alueelle kaavoitettiin ostoskeskusta, joka olisi jättänyt alleen koko Undergroundin. Ihmiset suuttuivat, nousi kansalaisaloite ja hanke meni jäihin. Nyt kaupunki on valinnut uuden lähestymistavan. Paikallisia taiteen, kulttuurin ja arkkitehtuurin parissa työskenteleviä ihmisiä on pyydetty suunnittelemaan alueelle jotain uutta ja toimivaa. Helios-festin aikaan suunnitelmat asetettiin kaikkien nähtäväksi ja kommentoitavaksi esille. Undergound oli säilytetty lähes kaikissa malleissa.

Aikoinaan alueella on ollut Helios-niminen sähköntuotantolaitos.

Jotta aiheelle saataisiin tarpeeksi näkyvyyttä, oli siis järjestetty festarit. Katu poikki, lava tilalle, pari olutkojua, turkkilaista ruokaa, kansalaisliikkeiden ständejä, putiikkikojuja. Kaikki esiintyjät olivat lupautuneet paikalle ilmaiseksi, siis tukemaan tapahtumaa. Lauantai-illalla kadulla oli niin paljon väkeä, että portit jouduttiin jossain vaiheessa sulkemaan. Paikalla oli lapsia ja vanhuksia, keski-ikäisiä pareja ja nuorisojoukkoja. Sunnuntai-iltana tuli vettä niskaan, mutta se ei haitannut. Toivon, että kaupunki päätyy hyvään lopputulokseen, ja ilmeisesti hyvään suuntaan ollaankin jo menossa. Lisää tällaista ja kansalaisaloitteita!

Kaikenlaista siis, vaikka joskus suurkaupungin meno meinaa aivan uuvuttaa. Silloin täytyy kaivaa esiin kuvia kunnon suomalaisesta metsästä ja hengittää syvään. (Vaikka samalla sisäänhengityksellä keuhkoihin tunkeutuukin raikasta Ruhrin alueen pölyä.)

Bussista sai suolaista pikkunälkään, kuten hodareita.