Monday 26 March 2018

Mitä jos kukaan ei tule

Kirjallisuuden on vaikea saada lukijat ja lähes mahdotonta innostaa muu väki liikkeelle. Olen kuullut tarinoita, joissa tunnettu kirjailija matkustaa bussilla maakuntaan paikallisen kirjaston järjestämään tilaisuuteen. Reissu vie ainakin puoli päivää ja henkiset valmistautumiset päälle, ja tilaisuuteen saapuu lopulta viisi ihmistä, joista kaksi on kirjaston työntekijöitä.

Pääkaupunkiseutu ei ole tässä kuulemma yhtään parempi, vaan joskus muualla saattaa jopa saada isomman yleisön kuin siellä, missä ohjelmatarjontaa on muutenkin enemmän.

Alkaneen kirjailijanurani jokaista tähänastista kirjallista tilaisuutta on edeltänyt pelko, mitä jos kukaan ei tule.
Monet eivät ehkä tiedä, mutta kirjallisuustilaisuudet ovat usein hyvin mielenkiintoisia, monipuolisia, hauskoja ja viihdyttäviä, jopa opettavaisia hetkiä. Niiden plussaa on myös se, että tilaisuudet ovat lähes aina maksuttomia. Kirjastojen luentatilaisuudet ovat ilmaisia eikä kirjakaupoissakaan ole pääsymaksuja. Voisi jopa puhua halvoista huveista, jos sanaparilla ei olisi muita kaikuja.

Pienten paikkakuntien kohdalla olen aina miettinyt, miten kivaa on, kun kerrankin tapahtuu ja järjestetään. Ainakin kotikentällään toivoo, että tilaisuuteen saapuisi ihmisiä niiden pakotettujen sukulaisten lisäksi. Mutta yleensä tilaisuuksissa voisi olla enemmänkin väkeä. Jos tututkaan eivät tule, miten voisi odottaa tuntemattomien ilmestyvän paikalle?
Kyseessä ei ole katkeransävyinen avautuminen. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että elämässä on paljon muutakin kuin kirjallisuus, vaikka me kirjailijat sen ehkä joskus unohdammekin. On perhe ja kiireitä, urheiluharrastuksia ja reissuja, oravanpyörä, sählyturnaus ja mahatauti. Lisäksi ihmisiä on vaikea houkutella kirjallisuuden äärelle, koska muitakin houkuttimia on niin paljon. Eikä voi olettaa, että kaikki olisivat kiinnostuneita samoista asioista.

Vierailut koululuokissa ovat olleet julkkarien lisäksi tähänastisen urani parhaita hetkiä. Yleisö on tavallaan paikalle pakotettua, mutta erittäin kiinnostunutta ja innostunutta ja jopa runsaslukuista. Kirjallisuus kuten muukin taide pitäisi ilmeisesti viedä sinne, missä on sitä arvostava yleisö: kouluihin, päiväkoteihin, palvelutaloihin eli paikkoihin, joissa vietetään paljon aikaa ja arkea ja joissa asiaan on aikaa keskittyä.
Joskus yksikin kiinnostunut kuuntelija pelastaa tilanteen. Viime syksynä Helsingin kirjamessujen lastenalue oli sekava ja esiintyjälle sen lavaympäristö lähes kaoottinen. Oli vaikea luoda luentaan intiimiä tunnelmaa, kun lukijan ohi velloo ihmisiä oikealta ja vasemmalta, sillä tila on 180 astetta auki. Kauempaa saatetaan seurata, mutta ei sitä nyt lähelle voi mennä. Onneksi eturivissä istui yksi vanhempi naisihminen, joka kuunteli esiintyjää hymyillen. Hänelle minä luin. Niin kuin lauantainakin Lahden Suomalaisessa kirjakaupassa puhuin sinulle, kiinnostuneelta vaikuttanut isäihminen, joka ainoana uskalsit pysähtyä kuuntelemaan ja seuraamaan haastattelua. Kiitos siitä!

Seuraavan kerran miettiessäsi, pitäisikö tilaisuuteen lähteä vai ei, mene, koska tulosi merkitsee esiintyjälle enemmän kuin ehkä arvaatkaan. 
8 comments on "Mitä jos kukaan ei tule"
  1. Toisaalta monet kirjailijat ovat vastenmielisiä julkkistyrkkyjä, joita ei halua mennä kuuntelemaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämäkin pitää varmasti paikkaansa.
      Onneksi on meitäkin, jotka tapaavat lukijoita ja ihmisiä ihan tapaamisen ilosta eikä julkisuuden takia =)

      Delete
  2. Voi harmi, olit kotikaupungissani viikonloppuna, mutta itse en ollut. Olisin tullut tyttäreni kanssa kuuntelemaan!
    Ymmärrän murheesi ja tunnen tuskasi, vaikken itse vastaavassa tilanteessa olekaan (en ainakaan vielä mutta ehkä joskus?!). Ravaan kaikenlaisissa kirjariennoissa minkä muulta ehdin, ja se muuaika täyttyy työllä, perheellä, opiskelulla ja pääkaupunkiseudun välimatkoilla; ne ovat välillä niin kurja leikkuri. Sitä huomaa että tuolla olisi tuo, ja nyt tuokin täällä, mutta osallistuminen monesti jää, koska ex tempore -elämä ei omaan kalenteriini juuri tällä erää istu. Pienet kuuntelijamäärät joissakin mahtavissa kirjatapahtumissa ovat omaankin silmääni osuneet ja sattuneet.
    Ja mitä Hgin kirjamessuihin tulee, luulin aluksi että lastenalueesta oli joku magia haukannut ison palan pois, ehkä se Potter-bussi, niin kammottava avopelto se oli. :-(
    Toivottavasti tapaamme tyttäreni kanssa Hiljan joskus jossakin vielä!
    Iloa kevääseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se on, ettei yksi ihminen voi kaikkialle revetä ja ehtiä =)
      Olin viime vuonna ensimmäistä kertaa Helsingin messuilla, ja lastenalue oli tosiaan järkytys. Turun messuilta on mennä vuosilta jäänyt lapsille järjestetystä ohjelmasta aika erilainen kuva. Ehkäpä tänä vuonna on paremmin!
      Hiljakin toivoo kovasti, että tapaa kivoja lukijoita <3

      Delete
  3. Moni varmaankin ajattelee, että kirjailijan tapaamista ennen olisi hyvä lukea hänen kirjansa. Toisin kuin taidenäyttelyt, leffa tai konsertit, joihin voi mennä vaikka ei olisi ohjaajasta, taiteilijasta tai bändistä ennen kuullutkaan ja se ei mitenkään haittaa kokemusta, voi monesta tuntua nololta ("en tiedä mistä puhutaan, en voi kysyä fiksuja kysymyksiä") tai turhalta mennä tapaamaan tuntematonta kirjailijaa, jossa taideteoksesta eli kirjasta ei voi saada mitään lisää irti ennen kuin on itse kirjan lukenut

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä pointti.
      Toisaalta omissa tilaisuuksissani on tähän mennessä nimenomaan ollut kysymys sellaisista tutustu kirjailijaan ja kirjaan - tyyppisistä esittelyistä eli ennakkotietous ei ole ollut tarpeen. Erikseen ovat sitten toki sellaiset teeman tai useamman kirjan ympärille kootut tilaisuudet ja keskustelut, joissa teosten tunteminen tosiaan voi auttaa tilaisuuden seuraamisessa.

      Delete
  4. Voi ei, tää on mulle jotenkin heikko kohta. Tuttavapiiriin mahtuu muusikoita, runoilijoita, taiteilijoita joilla uransa alussa on ollut edessään tyhjiä saleja, keikkoja ilman yhtään myytyä lippua ja julkilukemisia jotka ovat kuulleet vain seinät. Mulla aina nousee tietty sääli (kun tietää paitsi siihen itse tuotokseen panostetun ajan myös sen, että itse tapahtumaan satsataan) ja... äh, en pystyisi siihen itse ja toisaalta kaikki nuo luovat ja lahjakkaat ystäväni ovat hyväksyneet sen osana matkaa kohti omaa unelmaa. Toivottavasti yleisö kasvaa! (Meinasin sanoa, että olisin voinut kyllä tulla itse poikien kanssa katsomaan, kunnes tajusin että 100 kilometrin sijaan välissä olikin 4000 kilometriä...).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, ihana ajatus, että olisitte poikien kanssa höökänneet sieltä kaukaa yhteen pieneen ketjukirjakauppaan <3 Tällaistahan se on joo näin alussa. Olen kokenut olevani ja olleeni monella tavalla jo hyvin onnekas, mutta tyhjille seinille puhuminen kuuluu ilmeisesti jokaisen kokea :D

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?