Kirjavinkkejä kesään + ARVONTA

Olen viime aikoina tehnyt lukumatkoja erilaisiin maailmoihin. Kirjoittamisen opinnoissa jouduin menemään rajojen yli, joten päätin alkaa laajentaa myös lukijaperspektiiviäni. Viime kesänä tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla chick litiin, tänä keväänä olen lukenut muun muassa dekkarin ja fantasiaa. Teksti kannattaa kelata loppuun, jos haluat osallistua kesäarvontaan.

Kirja on erinomainen seuralainen rannalle, riippumattoon tai kulkuvälineisiin ja siksi tässä ovat kirjavinkkini kesään: 

Christina Sandu: Valas nimeltä Goljat (Otava)

Sandun esikoisromaani nousi yllätysnimenä Finladia-palkintoehdokkaaksi, mitä en kirjan luettuani ihmettele lainkaan. Suomalaisen äidin ja romanialaisen isän tytär palaa isänsä kotikylään viettämään isoisän hautajaisia ja matkustaa samalla ajassa ja paikassa nykyhetken, isän lapsuuden, kansantarinoiden, isän vanhempien nuoruuden ja oman hiljattain kariutuneen romanssinsa läpi. 

Kirja tuoksuu ja maistuu, ja sen kieli on yhtä elävää kuin sen kuvaamat henkilötkin. Monitasoinen romaani tarjoaa näkökulman kahden kulttuurin väliin ja siinä sivussa näköalapaikan Romanian lähihistoriaan. Suosittelen!

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Aula & co. suom. Kristiina Drews)

Tätä kirjaa on hypetetty niin paljon, että epäröin tarttua siihen. Onneksi aloitin. Berlin sopii täydellisesti siihen kirjailijan määritelmään, joka sanoo, että "tullakseen kirjailijaksi on elettävä kirjailijan elämä". Värikkään elämän eläneen Berlinin novellit maalaavat lukijan eteen Amerikan alempiluokkaisten pyykkisalonkeja, alkoholisoituneita tai muuten elämässä epäonnistuneita hahmoja, katolisia kouluja ja karuja perhetarinoita.

Kaikesta selvitään, oli kyseessä sitten laittoman abortin järjestäminen tai parisuhdehuolet. Berlinin piirtämät maisemat ovat karuja mutta eivät ilottomia. Novellien kertojaäänet ovat vahvoja eikä lukija voi välttää ajattelemasta sitä, miten paljon teksteissä on mukana omaelämäkerrallisuutta. Elämänmakuinen teos eikä lainkaan ahdistava, vaikka tarinoissa tapahtuukin paljon epämiellyttävää.

Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala (Teos)

Tämäkin on viime vuoden kirjasatoa, mutta sain teoksen käsiini vasta tänä keväänä. Schreckin teos kertoo Ellen Thesleffin elämäkerran kuvaten matkat, työt, perhe- ja ystävyyssuhteet sekä aseman Suomen taiteen kentällä. Taidehistorioitsijan tarkkuudella Schreck myös analysoi Thesleffin tunnetuimpia teoksia ja kertoo hänen taiteensa eri kausista.

Mielenkiintoisinta antia on ehdottomasti elämäkerran tarjoama matka sadan vuoden takaiseen Eurooppaan. Thesleffit viettivät pitkiä aikoja Euroopassa, erityisesti Firenzessä, ja kuuluivat parempiin piireihin.  Yläluokan elämän täyttivät silloin seurapiirit ja matkustelu. Koska matkat olivat pitkiä ja matkaan meni aikaa, viivyttiin ulkomailla aina pitkiä jaksoja kerrallaan. Elämäkerta sivuaa myös niin maailmasotia kuin Suomen sisällissotaakin, jonka aikana Thesleff oli Helsingissä.

Harmittavasti muuten sujuvaan tekstiin on eksynyt joitain svetisismejä mutta kirjan visuaalinen ilme antaa tekstin heikkoudet anteeksi.

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia (Gummerus)

Kustantamon sivulla teos esitellään sekoitukseksi villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Fantasiakirjallisuus ei ole omaa aluettani, mutta kaipasin pakoa arjesta, ja tämä sarja tuntui tarjoavan sitä. Ahmin kirjan viikossa, sillä tarina tempaisi mukaansa. Vik yhdistelee taidokkaasti fantasian ja seikkailukertomuksen elementtejä, ja samalla teoksen hahmot ja heidän kykynsä ovat mielenkiintoisia. Sarjan ensimmäisessä osassa päähenkilöt kohtaavat ja lähtevät vauhdikkaalle pakomatkalle. Puhdasta jännitysseikkailua siis, joka jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Kuka ja mikä on Aleia, jonka mieltä hallitseva lumous estää muistamasta? Miksei seleesien pulssin Aleenalle esittelevä Corildon pääse irti surustaan? Kuka jahtaa Aleiaa?

Trilogian toinen osa Seleesian näkijä ilmestyi viime syksynä. Seleesian näkijässä Aleia ja Corildon käyvät Corildonin kotona Seleesiassa ja lukija oppii lisää erityisesti Corildonista mutta myös Aleian lumouksesta. Tarina paisuu ja laajenee jopa sodaksi, ja odotan kovasti, millaisen päätöksen ja selityksen sarjan kolmas osa antaa. Nefrin tytär ilmestyy tämän vuoden lokakuussa. 

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti (Myllylahti)

En yleensä lue dekkareita, koska kykenen kuvittelemaan möröt ja murhaajat kodin kaappeihin ilman ylimääräisiä virikkeitä. Kuultuani, että Portugalissa asuvan Patrakan toinen dekkari sijoittuu lempikaupunkiini Portoon,  päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.

Patrakan luoma rikosetsivä Ruis Santos on komea mutta yksinäinen mies, jota naiset piirittävät mutta joka päätyy silti yksin kotiin pakastepitsan ja viinilasin äärelle. Tällä kertaa työpöydälle laskeutuu tapaus, jossa reilusti ylipainonen ja asuntoonsa sulkeutunut 76-vuotias nainen on murhattu. Santosin tutkimukset johtavat hänet niin Porton asuntokauppaan kuin paikallisiin pikkubaareihin ja naapurikyliin.

Sympaattinen dekkari avaa lukijan eteen Porton kaupungin kuuluisine nähtävyyksineen mutta erityisesti kirja kuvaa tavallisia ihmisiä. Yhdellä on ylipaino-ongelma, toista vaivaa yksinäisyys ja kolmas on unohtanut elää laittaessaan muiden tarpeet itsensä edelle. Itse rikoskin ratkaistaan, mutta ennen kaikkea selviää se, mitä Portossa syödään ja juodaan, kenen kanssa Santos päätyy treffeille ja millainen murhatun naisen avioliitto oli. Nimeäsin kirjan salapoliisikirjaksi, jossa on viihdekirjallisuuden ja matkakertomuksen piirteitä. Erityisesti se viihdytti.

Naisvoittoiseen listaan tarvitaan vielä kaksi kiintiömieskirjailijaa:

Jyri Paretskoi: Shell`s Angles (Karisto)

Juuri kuudenteen painokseensa ehtinyt tämänhetkisen nuortenkirjallisuuden klassikko Shell´s Angles täytti odotukset. Teinipojat Henri, Rudi ja Samu perustavat mopojengin ollakseen katu-uskottavia tyttöjen silmissä. Poikien edesottamuksista ja kohelluksesta humoristisesti kertova teos käsittelee myös syvempiä tarinalinjoja, kuten ihastuminen ja seurustelun alku, poikien vanhempien parisuhteet ja alkoholi.

Tarjolla on siis reilu annos poikahuumoria yhdistettynä jokaisen nuoren maailmasta tuttuihin kipupisteisiin. Yhdistelmä toimii niin hyvin, että sarjan avausosa palkittiin Topelius-palkinnolla ja sarjan toinen osa Shell´s Angles ja Kalajoen hiekat oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana. Nyt jo neljänteen osaansa ehtinyt tarina kerää kiitosta, sillä se on saanut teinipojatkin lukemaan. Suosittelen teossarjaa kaikille, jotka haluavat kurkistusikkunan nuorten maailmaan - tai ihan vain nauraa.

Juha Hurme: Niemi (Teos)

Juha Hurmeen Niemi voitti viime vuoden Finladia-palkinnon ja on herättänyt paljon keskustelua. Suomen historiaa, kansaa ja kaikkea niihin liittyvää pohdiskeleva teos voisi olla myös tietokirja, sillä niin paljon taustatutkimusta Hurme on tehnyt ja niin paljon tietoa tekstinsä sekaan kirjoittanut. Kyseessä on ajatuksia herättävä ja ravitseva teos, jota luen pieninä annoksina ja jonka lukeminen tulee kestämään vielä jonkin aikaa. Kirja kaikille, jotka haluavat tietää, mitä tällä pienellä Suomen niemellä on tapahtunut ja tapahtuu.

Lisää kommenttiin oma kirjavinkkisi ja voita Hilja ja vihreän talon kesä -kirja, joka on kesälukemistoa parhaimmillaan. Kirja arvotaan lauantaina 2.6.