Hei taas! Meille kuuluu hyvää, kiitos. Kölnissä on vielä menossa koulujen loma-aika, mikä näkyy tavallista hiljaisemmissa lähikortteleissa. Minunkin arjessani on tällä hetkellä uusi rytmi, ja sen nimi on vauvantahtisuus. Virallisesti menossa on vielä lapsivuodeaika, joka kestää kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen, joten yritän ajatella, ettei liian reipas tarvitse vielä olla, vaikka en koekaan tarvetta jarrutella menoa.
Mies on nyt ollut kolme viikkoa töissä, ja jokainen viikko tuntuu menevän toistaan nopeammin. Me vauvan kanssa olemme vielä jossain tutustumisvaiheen ja tulevan arjen välissä. Ensi viikolla jälkikasvua odottaa ensimmäinen junamatka, kun lähdemme käymään isän kotipaikkakunnalla Pohjois-Saksassa ja junailemme koko Saksan läpi. Sukulaisten mielestä on nimittäin tärkeää, että hän pääsee pian näkemään myös Pohjanmeren ensimmäistä kertaa.
Reissun jälkeen alkaakin sitten todellinen arki. Saksassa vakuutus maksaa äidille raskaudesta ja synnytyksestä palauttavan jumppakurssin, joka kestää kahdeksan viikkoa. Olen ilmoittautunut myös vauvakurssille, josta olen kuullut paljon hyvää. "Das erste Jahr" on piiri pikkuvauvoille ja äidille, ja sisällöltään laulamista, leikkimistä ja vertaistukea. Harkinnassa on myös joogan päivätunnit, jonne saa ottaa vauvan mukaan, ja suomalaisen seurakunnan ryömintäryhmä saanee meistä myös vakiokävijät.
Kuulostaa paljolta ohjelmalta, mutta tuntuu, että on hyvä olla syitä lähteä ulos ja tavata ihmisiä. Kaikki on kuitenkin vapaaehtoista eikä kiveen kirjoitettua, joten harrastukset voi myös lopettaa, jos syksy alkaa tuntua liian täydeltä.
Tällä hetkellä yritän keksiä joka päivälle jonkin tavoitteen tai tehtävän. Se voi olla kaupassa käynti ja asioiden hoitamista, kuten sähköposteja, pitkä päiväkävely tai treffailua ystävien kanssa. Tänään päivä alkoi brunssilla kahden äitiystävän kanssa vastasyntyneen, vajaan vuoden ikäisen ja kolmivuotiaan pyöriessä jaloissa. Iltapäivällä taas teimme pitkään odotetun visiitin miehen työpaikalle. Ja nyt tyyppi nukkuu kaikesta touhusta (ja viime yön valvomisesta) uupuneena.
Vauvan rytmi on toistaiseksi vielä arvaamaton, ja hieman jännittää, miten elämä aikataulujen kanssa onnistuu. Nyt voin odottaa ulos lähtemiseen parasta hetkeä tai olla hieman myöhässä treffeiltä, jos lähdön hetki on ollut huono. Tähän mennessä olemme onnistuneet olemaan lääkäreissä ajallaan, ja hän on uskonut, kun olen sanonut, että nyt nukut pari tuntia, jotta äiti saa hoidettua kaupunkiasiansa. Saa nähdä, miten kauan onni kestää.
Vaikuttaa siltä, että vauva viihtyy vaunuissa erinomaisesti ja pitkät unet ovat taatut, jos vain pysyn liikkeessä. Sillä eilenkin tuli tehtyä melkein parituntinen kävelylenkki, koska toinen nukkui niin tyytyväisenä. Vaunuista kuului ensimmäinen inahdus vasta kotirappukäytävässä.
Arki on täysin erilaista kuin ennen, mutta en minä valita, vaikka tuntuukin siltä, että tämä kesä on mennyt kokonaan ohi tuntumatta kesältä. Toivon, että poika pysyy jatkossakin hyvänä nukkujana ja minä saan edelleen omaa kirjoitusaikaa tänne blogiin ja muutenkin. Kaikki kehottavat nauttimaan tästä ajasta vauvan kanssa kotona, ja kyllä minä nautinkin, koska onhan tämä hyvin erityistä aikaa elämässä.
Nämä hetket haluaa muistaa, vaikka illalla onnitteleekin itseään siitä, että tästäkin päivästä selvittiin.
P.S. Kuvat Reinin rannalta yhden vakiokävelyreittini varrelta.
Bongaa Tuomiokirkko. |
Kuulostaa just ihanalta, nyt vaan nautit ja teet mitä haluat tai olet tekemättä. ;)
ReplyDeleteSä taidat olla kovin saksalaistunut, koska ryömintäryhmä. Mikäköhän on oikea sana Suomeksi?
Meillä nuo kävelyhetket oli henkireikiä, mutta jossain vaiheessa, kun piti käydä kolme kertaa päivässä kävelemässä vain että vauva nukkuu alkoi turhauttaa. Sitten tulikin monen kuukauden tauko.
Tsemppiä.
Joo, on kyllä ihanaa, kun voi just valita tuon, että tekeekö jotain vai eikö.
DeleteMä käytin lähinnä sanaa, jonka olen kuullut lähipiirin Suomi-äideiltä. Parempi termi olisi kai äiti-lapsipiiri. Meillä Kölnissä siis mukelot.
Täällä lapsi vaikuttaa ainakin toistaiseksi nukkuvan missä vain, paitsi omassa sängyssään 😄
Voi että, junamatka kuulostaa jännältä! Mäkin olen miettinyt joko uskaltaisi junaan, mutta en oikein tiedä miten se käytännössä sujuisi vaunuineen ja imetyksineen. Millainen suunnitelma sulla on vai meetkö ihan flowssa?
ReplyDeleteSuunnitelma oli pakata tarpeeksi ruokaa itselle ja varautua vaihtamaan vaippa missä tahansa. Saatiinkin junasta oma loosi, joten täällä sujuu imetykset ja muut kivasti ja vaunutkin mahtuvat tänne sisään 😊 Vauvakin tuntuu tykkäävän junan keikkuvasta kyydistä eli ehdottomasti suosittelen kokeilemaan.
Delete