Meidän vauva on huomenna jo kuukauden ikäinen? Mihin aika menee? Tällä tahdilla se menee ensi viikolla kouluun ja muuttaa kuukauden päästä pois kotoa. Ensimmäisen viikon sumussa olemisen jälkeen elämä ja arki ovat alkaneet sujua. Meillä on joka päivälle jokin pieni suunnitelma, joka voi olla kävely, kaupassa käynti tai muuta asioiden hoitoa mutta parhaimmillaan se on kahviloita, ystäviä ja kyläilijöitä.
Pääasiassa mennään vauvan tahtiin, sillä vasta syksymmällä alkavat viikko-ohjelmat, kuten äidin jumppakurssi raskaudesta palautumiseen.
Kuukauden ikäisellä ei vielä ole rytmiä, ja se tekee tästä muuten leppoisasta elämästä rasittavinta. Koskaan ei voi ennakoida, nukkuuko hän nyt puoli tuntia vai jopa kolme. Rytmi syntyy pariksi päiväksi ja muuttuu taas. Iltapäiväunet ovat syvimmät ja pisimmät ja, niiden aikana olenkin usein liikkeellä, aamupäivät ja illat ovat viime aikoina olleet rauhattomia. Yötkin sujuvat, paitsi silloin, kun päivän tapahtumat aiheuttavat levottomuutta ja niitä pitää sulatella äidin tissillä tai varjopainilla.
Poika osaa jo piereskellä hienosti ja pukluihin on tämän viikon aikana löytynyt aivan uusi voima ja sisällön määrä. Onneksi varavaatteita löytyy. Hän on muuten kasvanut jo yhden vaatekoon, ja pieneksi jääneet vaatteet on saanut poistaa käytöstä. Hurjaa sekin!
Tällä viikolla on alkanut myös ensimmäinen hymy karehtia. Nukkuessahan hymy syntyy refleksinä, mutta pian se ilmestyy myös tarkoituksellisesti. Mielenkiintoista on myös seurata äänen kehittymistä. Lempeän huokailun oheen kuului eilen kissamaisia naukaisuja ja tyytymätöntä narinaa.
Meidän vauva tykkää musiikista, jota olemme soittaneet kaikenlaista Björkistä klassiseen ja Nick Cavesta jazziin. Hereillä ollessaan poika katselee maailmaa tarkkaavaisena ja touhottaa ja viuhoo joka suuntaan. Hän rakastaa sitteriä ja kiikkumista, mikä on hyvä, koska sen avulla äiti saa kätensä vapaaksi.
Suloisinta ovat pienet, parin millimetrin mittaiset ripset, jotka ovat kasvaneet koristamaan silmiä. Ja nolointa on huomata, miten pölyiseksi lapsen kädet ja kaula menevät ennen kylpypäivää, kun aina ei muista pyyhkiä kuin pepun.
En tiedä, onko äidin hormoneissa menossa jokin muutoskausi, mutta tässä kuukauden kohdalla äitiä on alkanut väsyttää. Ensimmäistä kertaa on noussut mieleen haave ilman katkoja rauhassa nukutusta yöstä. Onneksi olen aamuihminen, joten aikaiset herätykset eivät ole ongelma, ja päivällä nukumme usein yhdessä.
Iloitsen edelleen joka päivä siitä, että raskausmaha on poissa ja keho normalisoituu, vaikka entisensä se ei vielä pitkään aikaan olekaan. Jotkut sanovat ikävöivänsä raskauspalloaan, mutta minä nautin liikkeen vapaudesta ja keveydestä. Pari päivää sitten mies silitti mahaani ohimennen ja oikein nauratti, kun tajusin, ettei siitä ole kuin hetki, kun siellä vielä oli muutakin siliteltävää kuin pehmeää nahkaa.
Ensimmäisen kuukauden suurin yllätys on ollut se, miten helppoa ja leppoisaa elämä vauvan kanssa on. Vaikka toivonkin, että ilmavaivojen aiheuttamat huutokonsertit eivät muutu jokapäiväisiksi.
Iloitsen edelleen joka päivä siitä, että raskausmaha on poissa ja keho normalisoituu, vaikka entisensä se ei vielä pitkään aikaan olekaan. Jotkut sanovat ikävöivänsä raskauspalloaan, mutta minä nautin liikkeen vapaudesta ja keveydestä. Pari päivää sitten mies silitti mahaani ohimennen ja oikein nauratti, kun tajusin, ettei siitä ole kuin hetki, kun siellä vielä oli muutakin siliteltävää kuin pehmeää nahkaa.
Ensimmäisen kuukauden suurin yllätys on ollut se, miten helppoa ja leppoisaa elämä vauvan kanssa on. Vaikka toivonkin, että ilmavaivojen aiheuttamat huutokonsertit eivät muutu jokapäiväisiksi.
Lisää vauvajuttuja:
Alun kysymys on kyllä aiheellinen, sillä mun vauva täyttää parin kuukauden kuluttua 18 enkä voi käsittää, miten siihen on tultu! Vastahan se meni kouluun. Ja kohta se saa tehdä ihan mitä ikinä haluaa (ja on erittäin tietoinen siitä!). On kamala klisee hokea vanhemmille, että nauttikaa. Kun omat lapseni olivat pieniä ja väsytti, minua ärsyttivät nauttimaan kehottavat tädit. En puurokattilani, pesukoneeni ja silmäpussieni takaa aina tajunnut mitä he hourailivat. Nyt minusta on tullut samanlainen! Sinua tosin ei tarvitse kehottaa nauttimaan, arkenne kuulostaa aika vauvantuoksuiselta.
ReplyDelete