Vauvan kanssa junassa

Kuva: Pixabay

Meillä on siitä harmillinen tilanne, että lähdemme kumpien isovanhempien luo tahansa, matkaan menee seitsemästä kahdeksaan tuntia. Suomeen lennetään Düsseldorfin kautta mutta Pohjois-Saksaan puksutellaan maan läpi junalla.

Sen kuuden vuoden ajan, minkä olen matkustanut Kölnistä Hampurin kautta Husumiin, juna on saapunut perille KERRAN ajoissa. Hampurissa on yleensä junanvaihto, joka ei koskaan toimi. Kerran juna oli jo lähdössä kaksi tuntia myöhässä. Minun ja Deutsche Bahnin suhteeseen mahtuu monenlaista, mutta nyt voin ilokseni kertoa, että tämä viimeisin junakokemus käänsi vaa´an positiivisen puolelle.

Viime sunnuntaina lähdimme viisiviikkoisen vauvan kanssa käymään miehen kotiseuduilla. Olimme ostaneet junaliput jo ennen kuin olimme varmoja siitä, onnistuuko matka eli milloin vauva syntyy. Tällä kertaa emme ottaneet turhia riskejä vaan varasimme paikat suoraan junayhteyteen: Frankfurtista Syltin lomasaarelle ajaa yksi juna päivässä. Se oli lähtenyt Frankfurtista klo 6.38 ja olisi perillä 16.34. Me matkustimme kyydissä kuusi tuntia. 

Olimme ilmoittaneet matkustavamme vauvan kanssa, mutta en tiennyt, mitä odottaa. Junassa oli vastassa positiivinen yllätys. Meillä oli nimittäin oma loosi, "Kleinkinderbereich", jossa oli neljä penkkiä ja tilaa vaunuille. Neljästä istuimesta kolme oli merkitty meille, joten emme saaneet seuraa. Huuto ei siis olisi häirinnyt muita matkustajia.

Matka tuntui heti mukavalta ja rentouttavalta.

Vauva on jo monesti osoittautunut hyväksi lähtijäksi. Nytkin hän nukahti kotona ja heräsi vasta reilut kolme tuntia myöhemmin Osnabrückin kohdilla. Heiluva ja keikkuva juna oli hyvä paikka nukkua. Olin etukäteen varautunut vaihtamaan vaipat, missä vain, mutta loosin pöydästä sai levennysosien kanssa oivan hoitopöydän. Mahtoi vauva ihmetellä, kun maisema vilisi ison ikkunan takana hänen nakuillessaan alustalla.

Olimme valmistautuneet pitkään matkapäivään hyvillä eväillä, joita oli mukava mutustella oman loosin rauhassa. Vauva on siitä helppo matkakaveri, että häntä varten ei tarvitse varautua kuin vaipoin ja vaihtovaattein. Jos mukana olisi ollut isompi lapsi, olisin lähettänyt hänet viereiseen vaunuun, jossa oli tarjolla askartelua ja puuhatehtäviä.

En tiedä, oliko väsymyksellä osuutta asiaan, mutta minä en ehtinyt matkan aikana muuta kuin tuijotella ikkunan takana vilahtelevia maissipeltoja ja puita, juoda kahvia ja hoitaa vauvaa. Mies katsoi elokuvankin, mutta minun keskittymiskykyni riitti möllöttämiseen. Se junissa juuri on mahtavaa, että se on mahdollista.

Pian Hampurin jälkeen alkoi tuntua siltä, kuin olisimme pian perillä, vaikka matkaa oli edessä vielä pari tuntia. Maa muuttui tasaiseksi ja taivas kaareutui suurena sen ylle. Siellä täällä näkyi lammaslaumoja ja lehmiä, ja jonkin ajan päästä ilmestyivät näkyviin ensimmäiset valkoiset tuulivoimalat. Tässä maisemassa on tilaa ja ilmaa. 

Jossain vaiheessa juna jäi puoli tuntia aikataulusta, mutta omassa loosissa oli niin leppoisaa, ettei se haitannut yhtään. 

Vauva nukahti uudelleen vasta juuri ennen määränpäätä, mikä oli harmi, koska hän heräsi heti ennen automatkaa ja panikoitui. Meillä ei ole autoa, joten hän ei ole tottunut istuimeen. Loppupäivä meni  hieman rauhattomasti, mutta kokonaisuudessaan matkapäivä oli mahtava. Paluumatkalla meillä oli täysin samanlainen loosi, ja kotimatka sujui vielä nopeammin ja helpommin kuin meno.

Saa nähdä, millainen reissuihminen vauvasta kuoriutuu, mutta tämän matkan perusteella sanoisin, että hän tykkää olla tien päällä kuten äitinsäkin ja viihtyy vieraissa majapaikoissa ja ihmisten keskellä.

Kiitos tästä positiivisesta matkakokemuksesta Deutsche Bahn!