Tuesday 24 September 2019

Kolme vuotta rakkautta ja haarukan jälkiä

Mies saapui eilen töistä kourassaan ihana leikkokukkakimppu. Itse asiassa olin vähän odottanut ja salaa toivonutkin sitä, sillä meillä oli eilen kolmevuotishääpäivä. Kolme vuotta sitten seisoimme Lahden maistraatin huoneessa kuuntelemassa minuutin litanian ja sanomassa tahdon. Tilanteen epäromanttisuus nauraattaa edelleen, ja olisin tietysti voinut ostaa kukkia itsekin, mutta mies ei olisi ilahtunut niistä niin kuin minä.

Sillä sen vuodet ovat opettaneet, että minut saa onnelliseksi kukkakimpulla, miehen antamalla omaa aikaa ja lasin viskiä.

Ilokseni voin todeta, että tämä kolmas aviovuosi on ollut hyvä. Kulunut vuosi on ollut erilainen kuin ylipäänsä mikään aikaisemmin elämässä, sillä olin raskaana. Toki sekin vaikutti parisuhteeseen, mutta lähinnä liimana ja rakkauden vahvistumisena. Viime vuosi on ollut sisälläni kasvavan elämän ihmettelyä ja uusiin rooleihin valmistautumista. Erityinen. Raskauden alkua sai odottaa kauan, mutta kun se tapahtui, oli aika juuri oikea.
Toinen avioliittovuosi oli sen sijaan hankala. Kirjojen julkaisun myötä elämääni putkahti uusia asioita ja ihmisiä ja aloin opetella uutta roolia ja ammattia. Siinä voi kumppanin olla vaikeaa pysyä mukana, koska ei itsekään tiedä, mitä tapahtuu mutta se, mikä tapahtuu, tapahtuu nopealla tahdilla.

Myös kaksi keskenmenoa ja vauvahanke kuormitti molempia, vaikkakin hieman eri tavalla. Suhteemme kaikkien aikojen pahimmasta riidasta on jälki keittiön pöydästä: siitä meni kerran haarukka läpi, kun nainen ei osannut valita parempia sanoja vaan sanoi juuri ne loukkaavimmat.

Ehkä olemme tässä vuosien varrella vihdoin oppineet omat ja toisen rajat sekä niiden kunnioittamisen ja pahimmilta ylilyönneiltä voidaan nykyään välttyä. Tie on kuitenkin vielä alussa, ja kymmenen vuoden päästä tunnemme toisemme vieläkin paremmin. Ei tämä kolmaskaan aviovuosi täysin harmoninen ole ollut, mutta eihän elämä koskaan. Asiat olisivat tylsiä, jos ne olisivat liian helppoja. Vaikka me olemme pääasiassa tyytyväinen pari, aina tuleekin vastaan uusia tilanteita ja tarpeita, jolloin oman olemisensa ja käytöksensä saa pohtia uudelleen.

Mies ei edelleenkään ole kovin hyvä pyytämään anteeksi, mutta tuoreet kukat toimivat aina.
Olin alkujaan ajatellut, miten kivaa olisi mennä hääpäivän kunniaksi syömään, mutta koska pikkumies on iltaisin hieman arvaamaton emmekä ole vielä kokeilleet lastenvahtia, päädyimme olemaan kotona. Itse asiassa päivä oli niin ohjelmoitu, että vauva nukkui alkuillasta sikeästi. Niinpä mies teki ruokaa ja minä joogasin hartiakipua pois. Juhla-ateriaan kuului lasi skumppaa ja sitten katsoimme kiipeilydokumentin vauvan hengaillessa sylissä ja babysitterissä.

Arkisesta juhlinnasta huolimatta tämä oli ehkä paras hääpäivä ikinä, sillä tämä oli ensimmäinen hääpäivä, kun meitä on kolme - ja onni on rauhallista ja syvää.

Ja tänään tasan kolme vuotta sitten juhlittiin häitä. Kuvia juhlista esimerkiksi täällä ja täällä
1 comment on "Kolme vuotta rakkautta ja haarukan jälkiä"

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?