Jäin miettimään, millainen äiti minä olen. Ja millainen ylipäänsä on täydellinen äiti.
Pullantuoksuinen äiti on käsite, josta minulle tulee mieleen herttainen, hieman pyylevä ja kotona viihtyvä äitihahmo, jolla on lehmän hermot, lempeä katse ja joka pyöräyttää lämpimäiset kaiken muun kodinhoidon ohessa. Hän on sellainen täydellinen hahmo - ja myytti, sillä täydellistä äitiä ei liene olemassakaan.
Voin heti alkuun kertoa, että meillä pullat leipoo mies, sillä minä en ole koskaan ollut keittiöihminen.
Kirjoitin jo 7-vuotiaana päiväkirjaan ohjeistuksen tulevaa poikaystävää varten. Teksti alkaa sanoilla "Kun olen iso ja otan poikaystävän...", ja sen jälkeen seuraa listaus tärkeistä asioista. Tiesin jo lapsena, ettei minusta tule kodinhengetärtä, sillä yhtenä kohtana on, että "Jos ei osaa laittaa ruokaa, niin opettelee." Kun mietin kaikkia menneitä poikaystäviä ja nykyistä aviomiestä, he ovat kaikki osanneet kokata ja viihtyneet keittiössä.
Kirjoitin jo 7-vuotiaana päiväkirjaan ohjeistuksen tulevaa poikaystävää varten. Teksti alkaa sanoilla "Kun olen iso ja otan poikaystävän...", ja sen jälkeen seuraa listaus tärkeistä asioista. Tiesin jo lapsena, ettei minusta tule kodinhengetärtä, sillä yhtenä kohtana on, että "Jos ei osaa laittaa ruokaa, niin opettelee." Kun mietin kaikkia menneitä poikaystäviä ja nykyistä aviomiestä, he ovat kaikki osanneet kokata ja viihtyneet keittiössä.
Tiesin myös jo pojan raskausaikana, että minusta ei tule täydellistä äitiä, joka omistautuu pelkästään lapselleen, vaan minulla pitää olla elämässä muutakin. Pyysin pojalta jo silloin anteeksi, ettei hän tule olemaan elämäni keskipiste vaikka rakas ja tärkeä onkin.
En tiedä, miten tärkeitä muut roolit ovat saksalaisille naisille, sillä mammakerhoissa olen kohdannut ihmisiä, jotka lähes yllättyvät, kun heiltä kysyy ammattia tai roolia vauvavuoden ulkopuolella. Mutta tästä täytyy ehkä kirjoittaa erikseen.
Kun olen saanut hetkeksi upota omaan maailmaani, koen olevani parempi ihminen ja äiti pojalleni. Mieskin huomaa kotiin tullessaan, olenko saanut päivän aikana kirjoittaa vai en.
En halua tai aio kokea syyllisyyttä siitä, etten tule olemaan niin omistautuva äiti kuin jotkut toiset, sillä äitejä on monenlaisia eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti. Joka sellaista väittää, valehtelee. Mutta varmaa on se, että jokainen äiti on omalle lapselleen juuri se ainoa oikea. Ja vauvojen katseista päätellen aivan täydellinen. Kukin taaplaa tyylillään, sopisi tähän kohtaan hyvin.
Minunkin poikani tulee varmasti tottumaan siihen, että äiti leijailee välillä omissa ajatuksissaan ja juoksee sitten äkkiä tekemään muistiinpanoja. Minä en ole se äiti, joka kutoo lapselleni maailman kauneimpia villatakkeja, mutta onneksi on muita ihmisiä, jotka sen tekevät. Tämän villavaateasian ratkaisin kertomalla facebookissa, mitä tarvitaan, ja nyt meillä on villasukkia ja - myssyjä (KIITOS!).
Sen sijaan minä olen äiti, joka kirjoittaa lapselleen iltasadut.
Minunkin poikani tulee varmasti tottumaan siihen, että äiti leijailee välillä omissa ajatuksissaan ja juoksee sitten äkkiä tekemään muistiinpanoja. Minä en ole se äiti, joka kutoo lapselleni maailman kauneimpia villatakkeja, mutta onneksi on muita ihmisiä, jotka sen tekevät. Tämän villavaateasian ratkaisin kertomalla facebookissa, mitä tarvitaan, ja nyt meillä on villasukkia ja - myssyjä (KIITOS!).
Sen sijaan minä olen äiti, joka kirjoittaa lapselleen iltasadut.
Sinua voi kiinnostaa myös:
Äitydestä selviää vain huumorintajulla.
ReplyDeleteSinä olet täydellinen äiti omalle pojallesi. Minäkin olen täydellinen äiti.Kolmella lapsellani ei ole parempaakaan. Äitiys ei riipu pullasta.
Oletko huomannut, että Saksassa kukaan muu kuin leipuri ei leivo pullaa, ja leipuri on miesten ammatti?
Jostakin syystä kaikki hiivat vihaavat minua , ja meillä on harvoin korvapuusteja.Synttäreille ja jouluksi toivotaan aina korvapuusteja kanelin takia. Ne käyvät tuoreina kaupaksi vaikka ovat likilaskuisia.(Kiitos, en tarvitse lisää neuvoja. Olen kysellyt ja kokeillut jo kaikki.)
Lapsena kuvittelin rupeavani kirjailijaksi. Eivät kyvyt riittäneet, mutta suullisesti osaan kertoa. En malttanut lukea lapsille satuja, vaan kerroin omin sanoin kaikki Grimmin sadutkin uusiksi, ja laitoin viikingit ja Ruotsin kuninkaat seikkailemaan Suomeen. Jotakin siihen malliin, mitä oli jäänyt muistiin historiasta.
Hyvät ihmiset pitivät minut ja lapseni sukissa, mutta nuttuja ja kirjoneulepuseroita on hauskempi värkätä. Oli tuskien taival väkertää vauvan junasukan kantapää. Mutta kun ystävätär opetti sen ja kärsivällisyys riitti, kun en selkäsäryltäni voinut muutakaan tehdä, niin neuloin kerran urakalla sukkia joululahjoiksi kaikki koot 0 ja 46 välillä. Vuoden päästä löysin vielä piironginlaatikosta yhden parin, minkä olin sinne unohtanut.
Muuten nykyisin kaikilla saksalaisilla naisilla on ammatti. En ymmärrä, miksi he ovat niin kainoja, että eivät kerro sitä, ja häkeltyvät. En tunne yhtäkään nuorta naista, joka olisi kotiäitinä pitempään kuin vuoden. Meidän osavaltiossamme kaikki lapset pääsevät 1- vuotiaina ilmaiseen Kitaan.Sillä on jotakin tekemistä työlainsäädännön ja irtisanomissuojan kanssa.