Sunday, 22 March 2020

Lue lapselle: kahdeksankuisen lempikirjat

Toivo on aina pitänyt kirjoista. Olen lähtenyt siitä, että meillä on kirjoja aina saatavilla ja tarjolla leikkikorissa, jotta siitä tulee tuttu esine. Ensimmäinen katselukirja on jo järsitty rikki mutta sittemmin hän on oppinut suhtautumaan painotuotteisiin vähän kunnioittavammin. Toki hän saa edelleen tehdä omille kirjoilleen, mitä haluaa, mutta tällä hetkellä katseleminen voittaa pureskelemisen. 

Meillä luetaan toistaiseksi vain suomenkielisiä kirjoja, mutta muutama saksankielinen on jo odottamassa sitä, että poika kasvaa.

Tässä kahdeksankuisen tämänhetkiset suosikkikirjat:

David McKee: Elmerin ystävät, arvaa kuka (Kustannus-Mäkelä)
Tämän Toivo sai äidin kustantamolta lahjaksi Helsingin kirjamessuilla, ja se on kuulunut viikko-ohjelmaan siitä lähtien. Kirjan sivuilla mietitään, millainen Elmeri-norsun uusi ystävä on ja sivu sivun jälkeen takana odottava peili suurenee. Lukemisen voikin lopettaa siihen, että antaa omalle peilikuvalleen mojovan kuolapusun.

Liisa Kallio: Pikku papun värikäs sirkus (Tammi)

Pikku papun värikäs sirkus on monivärinen ja eläväinen kirja, jonka sivut täyttyvät pikkuötököistä ja lyhyistä riimeistä. Pahvilehdet ovat täynnä elämää ja liikettä ja tutkittavaa riittää. Tämä kirja onkin usein tuolin päällä katsottavan sen aikaa, kun äidin pitää saada hetki rauhaa. Äidin suosikkiriimi on ehdottomasti tämä:

"Turilas ja muurahainen eivät ole kainoja;
voimamiehet puhkuen lisäävät vain painoja."

Kun eri hyönteisten taidot on esitelty, koittaa viimeinen temppu, johon tarvitaan aivan kaikkia.
Aino-Maija Metsola: Värit ja muodot (Nemo)

Vauva alkaa hihkua aina, kun äiti kaivaa tämän kirjan hyllystä esiin. Luulen, että osa kirjan viehätystä on jaettu lukukokemus: suuret sivut vaativat aikuisen apua, joten tätä kirjaa tutkitaan aina sylikkäin sohvalla.

Väriteemoihin jaetut sivut sisältävät selkeitä kuvia ja esittelevät värien ja muotojen ohella yksinkertaista sanastoa ja arkisia asioita, kuten auto, maissi, teltta ja dinosaurus. Kokonaisuus on niin mukava, että sen parissa sujuu tovi jos toinenkin.
Muumien pieni kirja numeroista (WSOY)

Tämä kuuluu sarjaan pahvinen ensikirja ja on meillä lainassa. Selkeät ja minimalistiset kuvat yhdistettynä laskemiseen on hyvä konsepti. Tätäkin kirjaa tutkitaan lähinnä yhdessä ja sen sivuilta lasketaan tarkkaan kaikki muumit, kukat ja puut. 
Itse pidän kovasti myös näistä kirjoista, mutta Toivo ei ole vielä ymmärtänyt niiden viehätystä: 

Mervi Lindman: Peppe on ihana (Kustannus-Mäkelä)

Peppe-sarja tarjoaa mainioita kuvakirjoja perheen pienimmille. Kuvat täydentävät hauskasti muutaman lauseen pituista tekstiä, ja kirjassa on huumoria perheen pienimmille. Utelias Peppe tutkii kaikkea ja toteaa muun muassa, että potta haisee pahalta. 

Jujja Wieslander - Sven Nordqvist: Varis sanoo EI! (Kustannus-Mäkelä)

Mimmi-lehmästä ja variksesta kertovat kuvakirjat ovat suosittuja monissa maissa, mutta ne eivät ole aivan perheen pienimmille. Tämä pahvikirja tutustuttaa lukijan Mimmin maailmaan ja on ikään kuin kokoelma sarjan kirjoista. Mimmi ei ole mikään tavallinen lehmä vaan haluaa kokeilla kaikenlaista kumisaappaista liukumäkeen, mutta tavoilleen uskollisena varis on kaikkea vastaan. Uskoisin, että Mimmi-lehmää luetaan meillä muutaman vuoden päästä kovastikin.
Luetaanko tiellä perheen pienimmille?
1 comment on "Lue lapselle: kahdeksankuisen lempikirjat"
  1. Ihanaa on kasvaa kotissa jossa luetaan! Voinko muuten kertoa Liisalle että hänen kirjansa on yksi lemppareistanne?

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?