En ole koskaan ollut mikään keittiöihminen.
Tiedostin tämän jo varhain. Kirjoitin noin 7-vuotiaana päiväkirjaan jotain sellaista kuin: "Kun olen iso ja otan poikaystävän, tulee sillä olla kuri ja järjestys."
Tätä seuraa numeroitu lista säännöistä, joita sen poikaystävän olisi syytä noudattaa. Yksi kohta menee näin: "Jos ei osaa laittaa ruokaa, niin opettelee." Muistaakseni sivulla oli maininta myös siitä, että oluttakin saa juoda: yhden pullon lauantaisin saunan jälkeen.
Nykyisessä parisuhteessani minulla on se onni, että mies osaa laittaa ruokaa ja tekee sen mielellään. Heillä kotona pojat kokkasivat isän kanssa ja äiti osasi valmistaa tasan kolme ruokalajia. Kuulostaa hyvältä ihmisen mielestä, joka on polttanut kerran perunatkin pohjaan. Mutta kun oli hyvä kirja kesken.
Minä olen toisaalta meillä se, joka tuo uusia reseptejä taloon - kompensoin keittiötaitoja etsimällä uusia ja helppoja arkireseptejä. Onneksi on myös kausiruuat! Naureskelin monta vuotta saksalaisten parsa-kaudelle ja kurpitsa-ajalle. Vuosien myötä niistä on kuitenkin tullut odotettu osa vuodenkiertoa. Näin huhtikuussa ei juuri tarvitse miettiä mitä syötäisiin, kun kaupan hyllyt notkuvat parsaa. Vähän samalla lailla kuin Suomessa voisi elää keskikesän uusilla perunoilla, sillillä ja mansikoilla.
Toinen iso sesonki on syksyn kurpitsa-aika. Se on kyllä vähän haasteellisempi, koska itse ainakaan en rakasta kurpitsan pilkkomista puhumattakaan kuorimisesta. Tai ehkä minulta vain puuttuvat oikeat työvälineet, kuten kunnon rukkaset.
Erikseen ovat sitten tietysti jouluun liittyvät ruuat. Vähänkö muuten järkytyin, kun minulle, suomalaiseen joulupöytään tottuneelle, kerrottiin, että monien perheiden aattoateria koostuu perunasalaatista ja makkaroista. Joulupäivänä laitetaan sitten ankkaa ja knödeleitä, mutta Tapanina taas jotain ihan muuta, sillä eihän jouluruokaa jaksa liian montaa päivää syödä. Ai ei vai, kysyy suomalainen.
Jouluherkkuja täkäläiset kyllä jaksavat syödä koko joulukuun. Keksejä ja suklaata ja glühweinia kipataan joulutoreilla koko vuoden edestä. Hiljattain minulle selvisi, että kaupasta saa ympäri vuoden levitettä suosituimmalla joulukeksimaulla. Jos ikävä iskee, siitä vaan leivän päälle sutimaan. Toimisivatkohan Suomen pääsiäisherkut samalla tavalla? Pasha-levite tai mämmi-leivänpäällinen voisivat olla kova juttu.
Meillä syötiin parsaa lauantaina ja tänään. Nyt täytyy pitää pari päivää taukoa. Ehkä.
P.S. Miten voikaan ihminen iloita uudesta hanasta! Mies asensi tänään töiden jälkeen keittiöön uuden hanan, jonka letku ylettyy lavuaarin kaikkiin kulmiin asti. Pienet on ilot elämässä. Terkuin, osa-aikahausfrau.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?