Waarilla oli aina
prässit suorassa ja kengät tuoreessa lankissa. Lipaston alimmassa laatikossa
Hankkijan lippis.
Waari ei olisi
sanonut ”ja sitten me ryypättiin” mutta iloista oli hänen elämänsä
mieskuoroissa.
Millainen oli se
mies ja isä waarin takana? Olisi ollut hauska tutustua nuoreen Albiniin.
Onko vielä
herrasmiehiä, jotka auttavat naiselle takin päälle, tervehtivät poski- ja
käsisuudelmin, tarjoavat brändyä vaikka käsi tärisee jo, kiittävät kaikesta.
”Voi ryökäle, toi
pitäis ampua” sai kuulla se, joka oli valokuvassa työntänyt päänsä eteen.
Jokaiselle ystävälliselle ja hymyilevälle waari olisi jakanut omaisuutensa.
Kun itkee
tarpeeksi paljon yhden päivän aikana, kuorii iho silmien alta, nenänpielet kesivät
seuraavana päivänä.
Waari ei ymmärtänyt
kirjaston konseptia. Sehän on huone täynnä omia kirjoja, joiden laina-ajat ovat
ikuiset.
Waari joi
kahvinsa mustana.
Harva isoäiti on
esiintynyt Helsingin olympialaisten avajaisissa, harvan waari laulanut
Vatikaanissa Paaville. Päässyt kaverikuvaan.
Waari kieltäytyi
aamupuurosta ja lähti yksin, hiljaa ja anteeksipyytelemättä.
Lääkäri sanoi
äidille: Hoida kaksosista se vahvempi, unohda tuo heikko rääpäle. Äidit eivät tottele,
äidit rakastavat. Waarista tuli sisarussarjan vanhimmaksi elänyt veli.
Waari tykkäsi
kaikista, melkein niistäkin, joilla oli vääriä mielipiteitä.
Lempipuuhaani oli
saada waari nauramaan. Se ei ollut vaikeaa.
Milloin joku on
niin tuttu ja läpikatsottu, että unohtaa, miltä hän näyttää? Oliko waarilla tuollainen
nenä? Minkä olemuksistaan muistaa myöhemmin, sen viimeisen ja kuihtuneen vai
nuoremman ja elinvoimaisen?
Waarin
muistokirjoituksen virsiteksti loppuu sanoihin ”kuljemme voitokkaina”.
Minussa ja waarissa
yhteistä se, että tv-sarjojen juonissa tarvitsemme selitysapua mutta kirjat
luemme kannesta kanteen.
Koko elämä
kokoelmien kartuttamista. Mitä tavaroille tehdään, kun…?
Ei kelvannut
waarille humpat ja viisut, ilolla lauloi koraalit ja veisut.
Suurin waarin
aiheuttama skandaali oli naida itseään 11 vuotta vanhempi nainen ja pysyä
naimisissa yli 50 vuotta.
Lapsenmielisten
on taivasten valtakunta.
Voin tavata
waarilan osoitteen etu- ja takaperin, vaikka joku kesken unien kysyisi.
Suru on aaltoja, jotka lyövät rantaan, kun päivä on kirkas.
Suru on aaltoja, jotka lyövät rantaan, kun päivä on kirkas.
Kotihoidossa
hoitajattaria ja naapurinnaisia lappasi ovista ja ikkunoista. Waari taisi olla
paratiisissaan.
Waarin taivaassa
on isoäiti, siskot, veljet ja kuorokaverit, tarpeeksi puuta nikkaroitavaksi, erinomaiset
tekstauskynät.
33 vuotta
yhteistä elämää. Minun onneni oli saada ne.
Kiitos.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?