Monday, 27 June 2016

Meidän häät: vihkisormukset

Olen vuosien varrella kehittänyt pari pientä juhannusperinnettä. Ensinnäkin juhannuksena kuuluu kuunnella Matti Salmisen ja Tauno Palon laulamia tangoja ja kesälauluja. Lisäksi pitää olla korvapuusteja. Niiden leipomisen olen ulkoistanut poikaystävälle - oma moka, mitäs meni salaa leipomaan korvapuusteja ensimmäisenä yhteisenä juhannuksena, kun minä olin itkenyt, että ei tämä juhannus ja kun ei ole pullaakaan. 

Tänä vuonna lähdimme mekin pienelle juhannusmatkalle. Juna vei torstaina Saksan läpi pohjoiseen kohti Husumia, josta poikaystävä on kotoisin. Tunneissa aikaa menee saman verran kuin minun vanhempieni luo Suomeen. Matkan varsinaisena tavoitteena oli Flensburg ja poikaystävän serkun kultasepänverstas. Mikä olisikaan romanttisempi tapa viettää juhannusaattoa kuin valita vihkisormuksia?

Tämä sormus-asia onkin vähän kinkkinen juttu. Saksassa on tapana, että nainen saa timanttisen kihlasormuksen, mies ei vielä mitään. Häissä molemmat saavat vihkisormukset, jotka ovat usein aika simppeleitä. Perinteisin malli on kultainen rengas mutta naisen sormuksessa voi olla vielä joku kivi. Sormuksia pidetään täällä oikean käden nimettömässä. Monet työkaverini pitävät vihkisormusta oikeassa ja kihlasormusta vasemmassa kädessä. 

Minun kihlasormukseni on poikaystävän suvun peruja. Iso-eno teetti safiirisen sormuksen 70-luvulla kihlatulleen. Poikaystävän äiti peri sen molempien edesmentyä mutta hän kuoli vähän ennen ensimmäisiä treffejämme. Poikaystävän pikkuveli oli löytänyt sormuksen äidin tavaroista ja antanut  veljelleen odottamaan sitä oikeaa hetkeä. Sormus lojui laatikossaan lopulta yli vuoden, minun tietämättä siitä yhtään mitään.

On ollut kovan pohdinnan alla miettiä, millaisen vihkisormuksen haluan. Poikaystävällä oli vielä vähemmän ajatuksia asiasta. Siksi oli ihan mahtavaa astua Benten liikkeeseen keskustelemaan,  katselemaan ja kokeilemaan. Olihan se jotenkin kummallinen tilanne. Tässä sitä nyt pitäisi päättää elämänsä tärkeimmästä korusta, sen mallista, muodosta, kivistä ja kaiverruksista. Ja entä sormuksen väri tai kullan sävy?

Me olemme onneksi aika nopeita päättäjiä eikä liikkeessä vierähtänyt lopulta kuin puolitoista tuntia.  En ole koskaan ollut vatvoja vaan tiedän aika nopeasti, mitä haluan. Päädyin haluamaan kihlasormuksesta erillisen sormuksen. Niitä voi tulevaisuudessa käyttää vaikka vuorotellen. Brexit vaikutti heti omaan elämään: kullan hinta oli noussut yhdessä yössä. Bente lupasi seurata tilannetta ja tilata sormusmateriaalit vasta sitten, kun kurssi on taas vähän parempi.

Sormuksista pökertyneinä jatkoimme Flensburgiin tutustumista. Kaupunki ja sen historia ovat mielenkiintoiset. Flensburg on tanskalaisten keskiajalla perustama kaupunki, jonka Tanska menetti Saksalle sodassa 1860-luvulla. Rajat olivat kuitenkin vain muodollisuus, ja Pohjois-Saksaan jäi aktiivinen tanskalaisvähemmistö. Vuonna 1920 asukkaat saivat äänestää siitä, kumpaan maahan alueen tulisi kuulua. Osa Schleswigin pohjoisosista palautettiin Tanskalle mutta Flensburg jäi Saksalle. Toisessa maailmansodassa viimeiset natsit vetäytyivät muuten Flensburgin laivastokouluun, josta käsin Saksa lopulta antautui vuonna 1945.

Flensburg on todella kaunis kaunpunki, koska se ei joutunut sodassa pahoin pommitetuksi. Siellä on myös mukavan skandinaavinen tunnelma, sillä kaduilla kuulee lähes yhtä paljon tanskaa kuin saksaa. Poikaystävä kävi aikoinaan lukionsa Flensburgissa, koska siellä sijaitsee alueen ainoa tanskankielinen lukio. Saksalaiset vanhemmat lahjoittivat aikoinaan lapsilleen toisen kielen laittamalla heidät tanskankieliseen päiväkotiin ja koulujärjestelmään. Heidän piti tosin itsekin oppia tanskaa, jotta pärjäävät vanhempainilloissa ja muissa tilaisuuksissa.

Valitettavasti alkoi sataa juuri siinä vaiheessa, kun ehdin kaivaa kameran esiin, joten kuvamateriaali on heikkoa.

Juhannusaaton vietto jatkui niin, että haimme leipomosta kakkua ja ajoimme poikaystävän mummon luo kahville. Hän on 86-vuotiaanakin reippaampi ja terävämpi kuin moni nuorempansa. Mummo pääsi viettämään kulta- ja timanttihääpäivää, kunnes pappa viime vuonna kuoli. Nyt hän tosin totesi, että ei hän tässä maailmassa menisi niin nuorena naimisiin mutta silloin se oli välttämättömyys. Vaikka kyllähän heillä oli mielenkiintoinen elämä yhdessä. Että hyvin kaikki kävi, kiitollinen saa olla. Siinä vähän tavoitetta ja tulospaineita meille nuoremmille.
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?