Tuesday, 7 June 2016

Täydellinen hääpuku ja miten se löydetään

Häät voivat tulla. Täydellisen morsiuspuvun metsästys on saatu päätökseen.


Morsiuspuku on kumma kapistus. Siihen liittyy kutkuttavaa odotusta, unelmien täyttymys, päiväni prinsessana -ajattelua ja tietysti paljon tunnetta. Jokainen nuori nainen haaveilee hetkestä, jolloin kirkon ovet aukeavat ja kansa kohahtaa loistavan valkoisuuden ja kauneuden maksimoinnin edessä. 

Mutta en sitten tiedä, kumpi oli vaikeampi löytää, oikea mies vai täydellinen hääpuku. Molemmissa on paljon tarjontaa, erilaisia mallistoja ja vuosikertoja. Hakuja voi tehdä internetissä tai paikan päällä ja valikoimista löytyy niin tuttuja kotimaisia kuin ulkomaalaistakin tuotantoa. Minä taisin kokeilla molempien metsästyksessä näitä kaikkia keinoja.

Ensimmäinen ajatus oli kokeilla onneaan nettimarkkinoilla. Eräs ystävä lähetti minulle kaksi linkkiä mutta varoitti, että toista sivustoa hän ei tunne. Kuinkas kävikään? Juuri sillä uudella sivustolla oli puku, jonka olisin voinut kuvitella päälleni elämäni H-hetkeksi. Hinnat olivat hurjan alhaisia, mistä päättelin jo, että puvut tulevat ties mistä Kiinasta tai Intiasta eikä laadusta ole takuita, muta ehkä riskin voisi silti ottaa. Ajattelin miettiä ja tutkailla pari päivää, mutta sitten lähipiiristä alkoi tulla painetta, että tilaa nyt se, mikset ole tilannut, mene jo tilaamaan. Niinpä klikkasin ja menin samaan lankaan kuin moni muukin nuori nainen, joka haluaa päästä puvun kanssa halvalla ja helpolla.

Puku ei tullut luvattuna päivänä, ja kun se oli tullut, sain ihan itse selvittää netistä, mihin päin Kölniä se on mahtanut laskeutua. Puku oli kyllä kaunis mutta siinä oli yksi ongelma: se ei ollut se puku, jonka tilasin. Se oli aivan eri mallinen ja jopa eri materiaaleista tehty kuin mallikuvien puku. Vietin yhden iltapäivän tuumaille, olisiko se kuitenkin riittävä. Töissä kollega sanoi, että kyllähän sä voit kompromissin tehdä, mutta se kompromissi huutaa sulle hääkuvista koko loppuelämän. Asia selvä, puku lähtee takaisin.

Mutta se ei käynytkään ihan noin vain. Ensin piti neuvotella asiakaspalvelun kanssa, sillä ehkä minä en ole ymmärtänyt, että internetissä kuvat usein näyttävät erilaiselta kuin aito tuote ja että kuvien resoluutio saattaa muuttaa väriä ja niin edespäin. He voisivat palauttaa osan rahoista tai tarjota minulle pientä lahjakorttia uutta hankintaa varten. Onneksi minulla on kotona hyvää englantia osaava markkinoinnin ammattilainen, joten kolmen päivän päästä pääsimme sopimukseen, että palautan puvun omalla kustannuksella ja saan rahani takaisin. Saa nähdä, miten käy.

Äitini on tehnyt oman hääpukunsa ja myös siskojeni puvut, joten minunkin puvustani neuvoteltiin. Tämä Kiinan kauppa teki minut niin epätoivoiseksi, että suunnitelmaan palattiin, vaikka se on tietysti aika haastava tuuma, kun tekijä asuu eri maassa ja morsian haluaa jotain muuta kuin standardikamaa. 

Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo ymmärtänyt yskän. Kerranhan sitä (toivottavasti) vaan naikkariin mennään ja siitähän pitää ottaa kaikki irti. Mars hääpukukauppaan siis! Viime torstaina vietin aamupäivän tyllien ja hörhelöiden seassa. Minulla oli jo aika selvä visio puvusta, joten ihan kaikkea ei tarvinnut kokeilla. Minulle oli puhelimessa painotettu, että sesonki alkaa olla lopussa eikä pukuja ole enää montaa jäljellä ja että minun pitäisi heti napata se sopiva eikä jäädä miettimään - kyllä osaavat kaikki tahot saada morsiamen hermostumaan, vaikka tavoitteena on edetä rennolla otteella.

Kyllä on aikamoista bisnestä tuo häämekkokauppa! Bisness perustuu nimenomaan siihen, että morsian haluaa olla hääpäivänään täydellisessä puvussa hinnalla millä hyvänsä. Kun sanoin, että budjetin olisi syytä pysyä alle 1000 eurossa, en saanut päälleni montaakaan luomusta. Niinpä sitä sitten alettiin kokeilla kaikkea. Molemmissa liikkeissä tietysti juuri se viimeinen ja kallein puku oli se paras. Ja se kaikista kallein oli se kaikista täydellisin ja omin.

Hintalappu oli niin kova, ettei ensimmäinen myyjä ollut edes tuonut pukua näytille, mutta hän olikin kiltti. Toinen iski piinkovaa, koska näki, että tämä puku se on. Lähtöhinta oli melkein 2000 € - mistä ne nämä hinnat repivät, enpä tiedä. Pukua tarjottiin minulle 1600 €:lla. Lupasin ilmoittaa seuraavana päivänä vaikka tietysti tiesin, että ei ikimaailmassa.

Seuraavana päivänä soitin Cinderellaan ja kerroin, että se olisi unelmieni hääpuku mutta ei tällä hinnalla. Saman tien tuli uusi tarjous, satanen hinnasta pois. No ei edelleenkään, kiitos.

Viisi minuuttia myöhemmin puhelimeni soi: "Täältä liikkeestä taas. Me olemme vähän neuvotelleet. Mitä, jos saisitte puvun 1200 eurolla? Se sopi teille niin täydellisesti ja lähtisi vielä sinne Suomeenkin..." 

Seuraavat kaksi tuntia vietin ramppaamalla ympäri asuntoa ja neuvottelemalla itseni, maailmankaikkeuden ja lähipiirin kanssa. Miehelle hinta kuulosti ihan ok:lta, koska hän haluaa täydellisen morsiamen ja on itsekin jo sijoittanut hyvän kasan euroja maailman viileimpään pukuun. Kaaso kertoi omasta hääpuvustaan. Jo pelkästään sen materiaalikulut olivat olleet 500 €. Hän sanoi, että totta kai otat tuon, sillä kengistä ja meikistä ei tule enää lisäkuluja eli ne rahat tulevat säästymään. Lopulta vanhempani ilmoittivat, että he osallistuvat kustannuksiin, ja minä soitin liikkeeseen ja sovin uuden sovitusajan.

Lauantaina olimme kaason kanssa oven takana. Olin sanonut, että jos skumppaa ei tule, ei tule myöskään kauppoja. Molemmat tulivat. Kyllä ne osaavat kaupanteon ja tietävät, mistä naruista vetää. Lopulliseen päätökseen vaikutti oikeastaan se, että puku on moniosainen, joten ainakin osia siitä voi käyttää hääpäivän jälkeen uudelleen. Ainakin toisella häävastaanotolla täällä Kölnissä.

Seuraavat viikot syödään makaronia, mutta uskon, kuten varmasti kaikki morsiamet, että se on sen arvoista. Syyskuussa astun vihille elämäni miehen kanssa kauneimmassa ja itseni näköisimmässä kapistuksessa, jonka olen koskaan omistanut. Puhunko nyt miehestä vai puvusta, who knows.

Millainen se puku sitten oli? Kuvia löytyy esimerkiksi täältä

Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?