Kölle alaaf!
Tiesitkö, että Kölnissä on viisi vuodenaikaa? Se viides eli karnevaalit alkoi eilen eli 11.11. klo 11.11 ja päättyy helmikuussa. Kyseessä on karnevaalikausi, jonka aikana saa pukeutua possuksi vaikka joka päivä ja osallistua erilaisiin, eri tahojen ja järjestöjen organisoimiin karnevaalijuhliin.
Lähes joka viikonloppu on erilaisia "istuntoja", joissa syödään, juodaan kölschiä, huudetaan "alaaf" ja seurataan erilaisten tanssi-, musiikki- ja sketsiryhmien esityksiä. Mutta myös tavallisina arki-iltoina voi kadulla tulla vastaan mitä kekseliäimmin pukeutuneita kulkijoita matkalla juhlimaan. Kausi päättyy helmikuussa kuusipäiväisiin katukarnevaaleihin, ja kolmen kuukauden jälkeen tavallinen elämä ja rauha laskeutuvat taas kaupunkiin.
Eilen vietettiin siis karnevaalikauden avajaisia. En ollut aikonut juhlia. Karnevaaleissa pitää olla joko täysillä mukana tai sitten kannattaa pysytellä pois kaupungista. Yllättäen selvisi, että moni kaveri oli ottanut päivän vapaaksi. Tiedossa oli ystävän työkaverin karnevaaliseuran järjestämät bileet, jonne onnistuimme saamaan vielä liputkin. Aika meni siinä mielessä tiukalle, että en ehtinyt tehdä tai hankkia mitään muuta varustetta kuin kukkapannan hiuksiin. Kunnon kölniläisillähän on kotona laatikollinen sälää valmiina karnevaaleihin: minäkin olen jo alkanut hankkia releitä karnevaaleja silmällä pitäen. Kaapista löytyi siten vanha mekko, siihen sointuvat kumisaappaat ja vähän glitteriä - Frieda Kahlo goes navetta oli valmis.
Kokonnuimme ystävien luo syömään aamupalaa. Samalla seurasimme televisiosta suoraa lähetystä karnevaalikauden virallisista avajaisista vanhasta kaupungista ja skoolasimme skumpalla klo 11.11. Joku oli laskenut väärin, sillä tv:n karnevaalikausi aloitettiin vahingossa jo 11.09 eli kaksi minuuttia etuajassa. Aamupalapöydästä näimme kohti keskustaa kulkevaa liikehdintää. Missä muussa tahansa kaupungissa olisi kummallista, jos ikkunan alta kävelee kahden banaanin, kahden viinirypäketertun ja ananaksen muodostama seurue. Mutta ei täällä. Karnevaalit keskittyvät vanhaan kaupunkiin, Südstadiin ja yliopiston läheisyyteen, jossa yksi baarikatu oli eilen kokonaan suljettu liikenteeltä. Ilma oli tosi kylmä, joten olin tyytyväinen, että meillä oli liput juhliin eikä ollut tarkoitus jäädä pyörimään ulos.
Karnevaalipäivänä en haluaisi olla ratikkakuski. Naamiaisasuisia tyyppejä hyppii sinne ja tänne raiteiden edestä ja ratikkaan ja sieltä ulos. Jo klo 13 iltapäivällä koko ratikallinen väkeä oli juhlatuulella ja ihmiset hyvässä nousussa - eräillä tuntui tosin menneen jo vähän ylikin.
Saavuimme erään vanhassa kaupungissa sijaitsevan olutpanimon yhteydessä pidettyihin juhliin noin kello 14. Lippuja oli kuulemma myyty 500 vaikka tilaa oli vain 350 hengelle. Järjestäjät laskelmoivat, että päivä on pitkä eivätkä kaikki kuitenkaan tule samaan aikaan. Eipä siinä muuta kuin 10 litran tonkka kölschiä pöytään ja siinä se loppuiltapäivä sitten menikin.
Karnevaalit sopivat tänne Reinimaalle, jonka asukkaat ovat leppoisia, lupsakoita ja sosiaalisia ja jossa kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Karnevaalien sanattomia sääntöjä on, että ketään ei kiusata eikä juhlissa saa alkaa räyhätä. Karnevaaleissa soitetaan tietysti karnevaalilauluja, jotka ylistävät Kölniä, ja ovat siten eräänlaisia rakkauslauluja, tai niissä lauletaan juomisesta ja yhdessäolosta. Tärkeää on jossain vaiheessa pujottaa kädet toisten selkien taakse ja keinua pitkässä letkassa. Yhdessä lempibiisissäni lauletaan "juo sinäkin nyt yksi meidän kanssa, äläkä vaan törötä siinä", vapaa suomennos.
Karnevaaleja on vaikea selostaa, ne pitää kokea itse. Kello on 16 iltapäivällä, ulkona on vielä valoisaa ja baari on tupaten täynnä iloisia juhlijoita. Siellä on karhukopla, ninjoja, prinsessa, merenneito, cowboy, erilaisia eläimiä, ryhmällinen Donald Trumpeja ja Adams Family. Lattia alkaa olla jo tahmea oluesta ja siellä täällä on paperisilppua ja ilmapalloja. Mutta vessaan ei juuri ole jonoa ja kaikki ovat kohteliaita ja hyväntuulisia. Musiikkikin on niitä samoja vanhoja tuttuja hittejä, jotka tässä vaiheessa jaksavat huvittaa mutta tulevat helmikuussa jo korvista ulos.
Karnevaaleja on vaikea selostaa, ne pitää kokea itse. Kello on 16 iltapäivällä, ulkona on vielä valoisaa ja baari on tupaten täynnä iloisia juhlijoita. Siellä on karhukopla, ninjoja, prinsessa, merenneito, cowboy, erilaisia eläimiä, ryhmällinen Donald Trumpeja ja Adams Family. Lattia alkaa olla jo tahmea oluesta ja siellä täällä on paperisilppua ja ilmapalloja. Mutta vessaan ei juuri ole jonoa ja kaikki ovat kohteliaita ja hyväntuulisia. Musiikkikin on niitä samoja vanhoja tuttuja hittejä, jotka tässä vaiheessa jaksavat huvittaa mutta tulevat helmikuussa jo korvista ulos.
Parasta karnevaaleissa on se, että voi viettää hauskan päivän, mutta olla pitsalaatikko kainalossa kotona jo klo 20. Päiväjuhliminen sopii minulle paremmin kuin yökukkuminen, vaikka seuraavana päivänä saattaa silti olla tukka hieman kipeä.
Tänään kaupungin yllä leijuu kevyt olutpilvi. Kadunkulmiin on jäänyt olutpulloja ja yksittäisiä Kölsch-laseja. Lukuisten kioskien ja ravintoloiden edustat ovat täynnä konfettia ja lasinsiruja - pääjuhlapaikoilla ja -kaduilla on lasipullokielto mutta sitä ei valitettavasti voi ulottaa kaikkialle. Tämän vuoden virallinen slogan on kölschiksi Wenn mer uns Pänz sinn, sin mer vun de Söck (These kids just blow your socks off).
Iloista karnevaaliaikaa tyypit!
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?