“There is no moment of delight in any pilgrimage like the beginning of it.” – Charles Dudley Warner
Matkan paras hetki on aika juuri ennen, sillä kun matka alkaa, se on äkkiä myös ohi.
Miten sinä nostatat matkakuumetta? Onko sinulla lähtörituaaleja?
Matkan paras hetki on aika juuri ennen, sillä kun matka alkaa, se on äkkiä myös ohi.
Joskus tuntui, että olen niin paljon reissussa tai matkat ovat sen verran spontaaneja, ettei niitä ehdi etukäteen kuumotella. Parin vuoden takaista Argentiinan reissua tosin edelsi matkakuume ja matkalla fiilistely. Lensimme kaveriporukalla Buenos Airesiin hyvien ystävien häihin, joten matkasuunnitelmia tuli tehtyä ja teemasta tuli puhuttua pitkään ennen matkaa.
Juuri nytkin ilmassa on matkakuumetta ja pientä lähtöhepulia.
Tällä kertaa tosin onneksi ihan vain mentaalisella tasolla. Tiedän nimittäin tapauksen, jossa matkaan lähtö jännitti niin paljon, että kuume nousi ihan konkreettisesti. Tauti katosi mystisesti, kun laukku oli saatu pakattua.
Häistämme on nyt tasan puoli vuotta ja ehdimme vihdoin häämatkalle. Luin hiljattain Hesarista, että aviopuolisoiden tyytyväisyys suhteeseen laskee puoli vuotta häiden jälkeen. Kyseessä on siis huolella ajoitettu matka, jota on tullut valmisteltua enemmän kuin mitään reissua pitkään aikaan. Isosiskoni oli lapsena tuumannut, että se on varmasti hauska reissu, kun hän menee naimisiin. Elämän paras.
Mutta häämatkakin on varmasti ihan leppoisa matka. Ylihuomenna se starttaa, 12 päivän kaupunkiloma Portugalissa.
Minusta matkan paras osa on sen valmistelu ja odottaminen. Häämatkavalmisteluihin on kuulunut matkaoppaiden selaileminen iltalukemisena, ystävien antamien vinkkien tutkiminen, matka- ja ulkosuomalaisblogien lukeminen ja sisäpiirivinkkien kerääminen paikallisilta. Kiitos vaan kaikki te, jotka kommentoitte matkasuunnitelmiamme facebookissa, instassa tai täällä blogissa!
Yhdessä on pohdittu loman kestoa ja sitä, missä milloinkin ollaan ja kuinka kauan. Minä löysin meille tuttavan kautta ihanan Airbnb-asunnon Lissabonista, mies erinäisten nettisivujen kautta sympaattisen oloisen hotellin Portosta. Pari yötä jätetään sattuman ja seikkailun varaan, ettei lomasta tule liian suunniteltu.
Täytyy sanoa, että olemme toimiva matkatiimi. Minä kerään ideoita ja selvitän etukäteen must see -paikkoja. Mies jättää paljon spontaaniuden varaan mutta miettii asioita järkevästi. Niinpä tälläkin kertaa minun keräillessäni matkavinkkejä ja leijaillessani pilvissä, hän varasi lennot ja vuokrasi auton. Luultavasti matkan päällä mennään niin, että minä luettelen listalta paikkoja, joissa voisi käydä, ja hän tarttuu niihin, jotka eniten kiinnostavat.
Meitä sopisi kuvailemaan tiimiksi moottori ja ohjauspyörä. Minä tykkään mennä, touhottaa ja kuvata. Mies voisi hengailla rauhassa hyvän kahvin ja kirjan äärellä tai nautiskella gin toniceja kaikessa rauhassa, mutta on suunnitelmissa usein paljon järkevämpi ja loogisempi kuin minä. Pitkästä reissusta löytyy onneksi kaikelle omat hetkensä.
Matkalle lähtemisen rutiineihin tai rituaaleihin kuuluu pitkä pakkaussessio. Minusta on ihanaa miettiä rauhassa vaatteet, korut, kengät ja kokonaisuudet. Yritän opetella ottamaan vähemmän ja järkeviä tavaroita mukaan ja siksi kaikki pitää valita huolella. Mies rysäyttää kaapista nopeasti kassiin perusvaatteensa. Silti minusta tuntuu matkalla usein, että hänellä on aina sopivat vermeet mutta minulla sittenkin liian vähän tai vääriä vaatteita mukana. Missä menee vikaan?
Lomamatkoja edeltävään aikaan kuuluu matkakuumeen lisäksi myös stressi. Loma pitää aina ansaita, joten sitä ennen on syytä tehdä ylimääräisiä suorituksia ja hommia pois alta. Blogissa on tällä viikolla ollut hiljaista, koska on pitänyt lyhentää to do -listaa. En tiedä, onko kyseessä protestanttinen työetiikka vai ihan vain sen, että mitä enemmän on huhkinut, sitä paremmalta loma vihdoin tuntuu.
Yksi homma on vielä hoidettava ennen matkaa. Kirjoitan matkoilla usein matkapäiväkirjaa muistivihkoon, jonka hommaan erityisesti kyseistä matkaa varten. Joskus olen luetuttanut näitä dokumentteja kavereilla, usein ne jäävät pölyyntymään laatikoihin ja tulevat ehkä löydetyiksi sitten, kun elämää on kulunut tarpeeksi kauan eteenpäin. Tällä kertaa olen kokonaan unohtanut hommata vihon. Huomenna onneksi vielä ehtii.
Minun matkasuunnitelmistani sen verran, että päätän aina aloittaa valmistelut hyvissä ajoin. Menenkin sitten kirjastoon lainaamaan pari matkaopasta ja varaan lennot. Suunnitelmissa on pakata huolellisesti, tutustua kaikkiin nähtävyyksiin ja etsiä paras mahdollinen hotelli. Matkaa edeltävänä päivänä huomaan, että oppaat ovat lukematta, päätän lukea niitä lentokentällä. Myös vaatteet ovat silittämättä ja pakkaamatta.
ReplyDeleteEipä hätää, riivin reppuuni sopivia vaatteita ja hyppään bussiin. Tavallisesti kyseessä on varhainen aamulento, olen niin väsynyt etten jaksa lukea niitä oppaitakaan.
Käyhän se matkan valmistelu noinkin - ja varmasti aina on ollut hyvä reissu :D Minäkin tulen harvoin valmistelleeksi matkaa kovin perusteellisesti, mutta jotenkin tätä häämatkaa halusi jo etukäteen intoilla ja tutkia, mitä kaikkea parin viikon aikana voisi tehdä.
DeleteMinun lähtörituaalini on opittu karjalaiselta mummolta: kun laukut on pakattu, istutaan tovi. Keskitytään. Mummo teki aina niin. Buaah, että minua nauratti tuo pseudotieteellinen tutkimus!Tärkeintä, että pakkaat paljon huumoria mukaan, eikä siitä tule laukkuun edes ylipainoa. Hyvää matkaa!
ReplyDeleteKuulostaa ihan mahtavalta matkan aloitukselta keskittyä vähän :) Minullakin on karjalaisia sukujuuria, mutta niistä olen lähinnä oppinut, että vauhtia pitää olla hankalaa asioiden pitää tapahtua heti :D Eikö ollutkin ihan pölhö tutkimus muuten tuo!? Just siksi oli pakko linkata.
Delete