Thursday 17 August 2017

Maailman paras rooli

- Olet rakas.
- Niin sinäkin höpötintti.

Tädin sydän pakahtuu. Kyseinen dialogi on käyty pienen ihmisen kanssa, joka voi laskea nelivuotisen elämänsä ajalta reilun yhden käden sormilla ne päivät, jolloin on tätinsä nähnyt. Nämä harvat päivät ovat sisältäneet leikkiä serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa, joten aktiivista yhdessä olemista on ollut erittäin vähän.

Silti herään ensimmäisenä kyläilyaamuna lempeään silitykseen ja kysymykseen, voitko lukea. Tyttö kiipeää peittoni alle, ja me luemme ja höpötämme niin, että aamupalakin melkein unohtuu. Minkäänlaista lämmittelyaikaa ei tarvita, täti on nyt tässä.
Tädin ja kummitädin rooli on ehdottomasti paras nakki, joka minulle on koskaan napsahtanut.

Lasten kanssa vietetty aika ja leikkimielisyys ovat varmasti myös alkavan lastenkirjailijuuteni takana. Pikkutyypit ovat ihan maailman parhaita ja hassuja olentoja, ja heissä on tulevaisuus.

Ulkomaille muuttaessani huolestuin siitä, mitä se tekee ystävyyssuhteille mutta erityisesti täteilylle. Aikuisten kanssa suhteet säilyvät aktiivisen viesteilyn kautta, ja monesti saa myös huomata, ettei pieni tauko ole muuttanut ystävyydessä mitään. Mutta lasten kanssa täytyy olla läsnä ja touhuta, jotta he alkavat luottaa ja suhde syntyy.

Seitsemän vuoden jälkeen olen saanut huomata, ettei Heidi-täti ole vaipunut unholaan. Suhde myös pienimpään kummilapseen on syntynyt ja muodostumassa, vaikka kummi ei ole koskaan asunut samassa maassa. Synttärilahjaksi saadut mekot ovat olleet tämän kesän lempivaatteita, ja kerhoon on pakattu mukaan kummitädin antama eväsrasia. Ihanaa tietää olevansa pieninä palasina lapsen arjessa, vaikka onkin fyysisesti kaukana.

Minulla on myös tapana lähettää kaikista pidemmistä reissuista postikortit kummilapsille. Oman postin saaminen on kuulemma jännää, mutta keväällä sain noottia siitä, että käsialani on lähes lukukelvotonta. Että voisitko kummitäti olla huolellisempi.

Usein tuntuu siltä, että lapsiin on helpompi muodostaa suhde kuin aikuisiin: aika nopeasti he muistavat, että ainiin, tämä oli se täti, jonka kanssa oli viimeksikin kiva leikkiä. Silloin sisällä läikähtää lämmin olo, vaikka maha olisikin jo aivan täynnä hiekkalaatikolla tarjottuja herkkuja.
Jotkut kysyvät, miksi jaksan edelleen, vielä näin monen vuoden jälkeenkin rampata Suomessa säännöllisesti ja tehdä lapsiperheissä pitkiä kyläilyrundeja. Yleensä vastaan, että syynä ovat kieli ja lapset. Minun pitää huolehtia siitä, että suomen kieleni pysyy hyvänä, ja toisaalta haluan olla mukana lasten kasvussa, vaikka kaukana asunkin. Ne pyrähtävät niin nopeasti isoiksi nuo tädin pikku muruset. 

Onneksi poissaolevakin voi olla läsnä.

Kaksi asiaa helpottavat tädin ikävää ja huolta siitä, että joutuu unohduksen suohon. Nimittäin vanhemmat ja internet. Jos vanhemmat puhuvat kaukana asuvasta, näyttävät kuvia ja aktiivisesti pitävät ihmisen pienessä mielessä, tämä ei unohdu. On siis hyvin paljon kiinni vanhemmista, että kaukana oleva pysyy mukana lapsen elämässä. 

Ja mahtavaa, että nykyään on internet! Isompien kummilasten ja sisaruslasten kanssa voi jo vaihdella whatsapp-viestejä ja joskus skypettää vaikka koko perheen kesken. Aika kauas on menty niistä ajoista, kun omassa lapsuudessani äänitimme juttuja c-kasetille, joka lähti tädin luo kaukomaille. 
Tänäkin vuonna Suomen kesäloma sisälsi paljon leikkiä ja täteilyä. Yhden kummilapsen kanssa kävimme taidenäyttelyssä ja shoppailemassa, toisen kanssa elokuvissa ja kolmas teki tädille kilokaupalla hiekkakakkuja ja keitti hepulikahveja. Nämä hetket ovat niin tärkeitä, että olen valmis istumaan pitkiä bussimatkoja ja viettämään lomapäiviä muiden nurkissa, vaikka se tarkoittaisikin aikaisia aamuherätyksiä, myöhään yöhön venyviä keskusteluja vanhempien kanssa ja surumieltä siitä, kun täti taas lähtee.

Kolmivuotias oli itkenyt katkerasti ja pitkään sen jälkeen, kun kummitädin oli pitänyt lähteä lentokentälle. Toivottavasti hän pian oppii ymmärtämään, että kummitäti tulee aina takaisin ja yhteisiä hetkiä on myös tulevaisuudessa <3

Lue myös:

2 comments on "Maailman paras rooli"

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?