Sunday 18 March 2018

Mitä ajattelin tänään

Onko liian uskaliasta tunnustaa, että on onnellinen? Olen viettänyt residenssitalossa nyt reilut kaksi viikkoa, ja tämän viikon päällimmäinen tunne on rauhallinen onni. Suomen talvi on näyttänyt parhaita puoliaan. Miten nautinkaan näistä kimaltavista hangista ja pitkästä iltahämärästä ikkunani takana. Aurinko nauraa kanssani, kun istun täällä valoisassa vinttihuoneessa keksimässä tarinoita. Se onkin hauskaa puuhaa se.

Uusi kirja on lähtenyt etenemään paremmin kuin hyvin. Alussa varvistelin ja pelkäsin hypätä ja antautua tarinan vietäväksi. Nyt hihittelen yksin täällä hiljaisuudessa, sillä päästä pulpahtaa sellaisia juttuja, että yllätän itsenikin. Kotona Kölnissä kirjoitan aina hiljaisuudessa, mutta hiljaisuus on Sysmässä niin syvää, että olen alkanut kuunnella musiikkia kirjoittamisen taustalla. Tai enhän minä sitä kuule: soitan repeatilla viittä kappaleita vain laittaakseni ne taas uudelleen soimaan. Saa nähdä, milloin lista vaihtuu.
Sysmä on ihmiselle hyväksi. Nautin kiireisestä kaupunkielämästä mutta vasta muualla ollessaan tajuaa, miten rasittavaa ja väsyttävää kaupungin jatkuva humu ja taustamelu ovat. Koin tällä viikolla yllättävän välähdyksen, kun astelin kauppaan ja tajusin, ettei minun tarvitse varoa autoja, pyöriä tai muita kulkijoita vaan saan kulkea juuri niin kuin haluan. Kölnissä on aina joku jossain eikä ikinä täysin hiljaista hetkeä. 

Jo nyt on alkanut hirvittää, että täältä on joskus lähdettävä ja palattava oikeaan elämään.

Perjantaina tosin oli sellainen päivä, että mikään ei sujunut. Annoin itselleni vähän vapauksia eli lähdin hiihtämään, menin saunaan ja yritin ajatella jotain muuta. Ja eilen koitti kirkas hetki.  Kämppis nauroi minulle, kun kävin alakerrassa tukka pystyssä ja silmät loistavina ja kerroin, että kirjoitin aamun tunteina uuden luvun tuosta noin vaan. Yleensä työ on sana ja lause kerrallaan puurtamista, mutta joskus inspiraatiopuuska yllättää, ja sen jälkeen olo on kuulas.
Tänä aamuna päätin, että on sentään sunnuntai ja yhtenä päivänä viikossa täytyy olla jotain muuta kuin kirjoitustiedostojen ihmettelyä. Aloitin aamun lukemalla lasten kuvakirjan, juomalla kahvia ja yhdistämällä kämppiksen tietokoneen printteriin. Sen jälkeen alkoi ramaista niin paljon, että mietin jo, miten aikaisin saa mennä päiväunille, jotta niitä ei lasketa enää aamu-uniksi. Mutta eiköhän tästä ole ulos mentävä, sillä jonnekinhan on aina lähdettävä.

Lue myös:

7 comments on "Mitä ajattelin tänään"
  1. Ihana lukea sinun luomistyöstäsi <3 voin niin kuvitella, miten luomisen tuska vapautuu juuri tuohon helppoon kirjoittamiseen ja kuinka mahtava fiilis silloin on <3 Kuvitatko sinä muuten itse kirjasi?

    ReplyDelete
  2. Kävinkin jo kurkistamassa, että et kuvita itse :D Joten seuraava kysymys tuli heti mieleen. Miten kirjoittajan ja kuvittajan yhteistyö sujuu? Tarkoitan, että kuinka vapaat kädet kuvittajalla on vai kerrotko sinä, mistä tilanteista haluat kuvat? Anteeksi, jos nämä ovat ihan typeriä kysymyksiä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan =)
      Kuvittajani saa tekstin luettavakseen sen ollessa viimeistelyvaiheessa ja vapaat kädet kuvien toteuttamiseen. Kansikuva ja sisäkuvitus ovat minulle yllätyksiä, mutta saan toki toivoa ja vaikuttaa lopputulokseen. Uuden kirjan kanteen vaihdettiin mm. yhden mummon mekko, sillä en pitänyt ensimmäisestä versiosta, ja Hiljan hiuksista käytiin alussa pitkä keskustelu. Luotan kuitenkin Nadjan ammattitaitoon täysin, ja olemme toinen toisemme suurimpia ja innokkaimpia faneja =) Yhteistyömme on siis erittäin hyvää ja ilmeisen hedelmällistä.

      Delete
  3. Ihanalta kuulostaa tuo kirjoittaminen noissa olosuhteissa. Ihan mahtavaa. Ja hyvä että olet uskaltautunut "ihmisten" ilmoille ettet ihan mökkihöperöidy. ;) Hiihto ja sauna tekee varmasti hyvää keholle ja mielelle. Terkkuja (taas hieman lumisesta) Saksan alpeilta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mä olen itse asiassa yllättynyt siitä, miten vähän olen kaivannut ihmisten ilmoille täältä vinttikamarista =D Onneksi sukua ja ystäviä asuu lähellä ja aina joku piipahtaa täällä kahvilla tai hakee minut seurustelemaan muualle. Täälläkin on aamun tupruttanut lunta - kaunista!

      Delete
  4. Kiva että viihdyt residenssissäsi nietosten keskellä. :) Minä toivoisin jo lumien sulamista! Mutta eiköhän se kevät sieltä joka vuosi tule. :) Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, pahoittelut siitä, että olin tehnyt tilauksen talvisesta maaliskuusta =D Minua tämä ei haittaa, sillä palaan parin viikon päästä keväiseen Saksaan mutta voin ymmärtää, jos tämä jatkuva lumisade ei enää naurata :)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?