Sunday 8 April 2018

Ikääntyvien naisten paratiisi

Istun kylänraitin ainoassa kahvilassa. Ajattelin, että ympäristön vaihdos voisi inspiroida vinttihuoneessa takkuillutta tekstin tekoa. Saankin työskenneltyä, vaikka oikeasti salakuuntelen viereisen huoneen puheita. Sinne on pelmahtanut kaksi reipasta keski-ikäistä rouvaa, jotka jo tulleessaan kysyvät tiskiltä äänieristettyä huonetta, koska nyt on tultu purkamaan paineita. Sellaista ei ole tarjolla, mutta eipä kahvilassa juuri muita asiakkaita ole. 

Jatkan kirjoittamista, mutta kuulen puolella korvalla, miten ensin puidaan työasiat ja sitten perheasiat ja kaikki tämä kevyesti sorahtavien kirosanojen säestämänä. Jossain vaiheessa kahvilan ovi käy taas ja sisään astuu puhisten rouva, joka vaatii piristystä huonosti sujuvaan päivään. Ryhmä yhdistyy ja kuin yhdestä suusta todetaan, miten joskus on pakko vähän kiroilla, koska sen jälkeen päivää ja elämää on taas helpompi jatkaa. Minua hymyilyttää.

Kerään tavarani ja lähden kohti ulko-ovea. Naisporukka kääntyy katsomaan minua ja pahoittelee käyttämäänsä kieltä ja toivoo, etteivät häirinneet tai saaneet korviani punoittamaan, koska ihan kunnollisia kansalaisia tässä kuitenkin ollaan. Totean, että ei mitään ja toivotan parempaa päivänjatkoa.

Jostain syystä en voi kuvitella, että törmäisin vastaavaan tilanteeseen Saksassa. 
Pari päivää myöhemmin espanjalainen kämppis toteaa, että Suomi on ikääntyville naisille hyvä maa. Kolmen viikon jälkeen hän on tullut siihen tulokseen, että Suomessa nainen saa vanheta luonnollisesti ja kantaa vuosirenkaansa arvokkaasti. Hän painottaa, että Latinalaisessa-Amerikassa kulttuuri pyörii nuoruuden ja erityisesti nuorten naisten ympärillä, ja machokulttuurissa naisen suurin hyve on säilyttää ulkonäkönsä ja taistella vanhenemisen jälkiä vastaan. 

Espanjalainen sanoo, että jos hän törmäisi espanjalaisella rannalla kylpytakit päällä hilluviin naisiin, jotka viipottavat laiturille, heittäytyvät reippaasti nakuiksi ja hyppäävät hyiseen veteen, hän ajattelisi kyseisten hahmojen karanneen hullujenhuoneelta. Hän osoittaa suomalaisen naistenlehden mainoksia, joissa tavallisen näköiset naiset esittelevät tuotteita, ja artikkeleja, jotka kertovat tavallisten ihmisten elämästä ja kodeista, joissa kuvattavat poseeraavat rennosti. Hän toteaa, että espanjalaisessa lehdistössä tällaiset jutut kertoisivat ekstroverteistä ihmisistä tai taiteilijoista. 

Omankin ajatukseni on jo jonkin aikaa ollut se, että Suomea pyörittävät reippaat keski-ikäiset naiset, joten en voinut muuta kuin myötäillä. Suomea voisi kutsua ikääntyvien naisten paratiisiksi. Suomessa vanhenevilla naisilla on vähemmän ulkonäköpaineita kuin monissa muissa maissa ja kulttuureissa. Kauneusleikkauksiin suhtaudutaan humpuukina, onhan kielessä lukuisia sanontoja tyyliin "moni kakku päältä kaunis mutta silkoa sisältä" tai "rumat ne vaatteilla koreilee".

Suomessa keneltäkään ei jää työpaikka saamatta ulkonäön takia, kuten muualla maailmassa saattaa tapahtua. Argentiinalaisella ystävälläni on kouluaikaisia tuttuja, jotka ovat jo käyneet leikkauksissa, mutta itse en tunne Suomessa (enkä kyllä Saksassakaan) yhtäkään ulkonäköään veitsellä parannellutta. 
Suomalainen nainen saa olla marttakerhoon kuuluva emäntä, jolla on vuosirenkaita ja elämän tuomia arpia. Jos jossain haluaa kokea rehellisen maailman, kannattaa mennä uimahallin saunaan. Siellä elämää synnyttäneet ja kuolevia hoitaneet mammat puivat elämää ulokkeet rennosti roikkuen ja suonikohjut saunan hämärässä loistaen. Siellä jos missä saattaa nuorempia alkaa punastuttaa.

Nämä naiset ovat kuin Juha Seppälän Suomen historian novellista, jossa ensin kuvataan perheen voimakasta isoäitiä ja sitten todetaan, miten Venäjä ei voinut mitenkään aavistaa, millainen kansa sitä vastaan asettuu. Suomessahan vallitsee myytti emännästä, joka lähtee suoraan lypsyltä synnyttämään ja palaa sinne seuraavana päivänä. Liioittelen vähän, mutta suomalaisen pariskunnan tunnistaa siitä, että nainen kulkee metrin miehen edellä ja mies seuraa kiltisti perässä.

En väitä, ettei Suomessa olisi lasikattoja, tytöttelyä tai sukupuolten välillä vallitsevia palkkaeroja sekä #metoo-ongelmia. Suomihan on valitettavasti myös perheväkivallan johtavia maita. Haluaisin kuitenkin uskoa, että Suomi on vanhenevalle naiselle parempi maa kuin moni muu. Keski-ikäinen nainen saa päräyttää muutaman kirosanan ja jatkaa sitten eteenpäin kuin mummo hangessa.
Lue myös:
3 comments on "Ikääntyvien naisten paratiisi"
  1. Ihan mahtava teksti! :D En osaa nyt kommentoida mitään sen järkevämpää kuin että tämä on varmasti ihan totta!

    ReplyDelete
  2. onnellinen 4 tytön (+ 3 pojan) mummi8 April 2018 at 19:14

    En osaa verrata suomalaisia naisia saksalaisiin, koska tunnen henkilökohtaisesti enää vain muutaman vanhan suomalaisen ja lopetin tietystä syystä Suomessa käymisen lähes 20 vuotta sitten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.Saksaan muuttaneet nuoret ja keski-ikäiset suomalaiset naiset eivät näköjään jostakin syystä halua ottaa ja pitää yhteyttä meidän vanhojen ulkosuomalaisten yhteisöihin.
    Tietoni suomalaisista keski-ikäisistä naisista saan siten vain netin kautta. Saksalaisten vanhojen naisten kanssa olen kipuillut jo kohta 50 vuotta.Keski-ikäisten mm. työtoverien kanssa on ollut helpompaa.
    Saksan Liittotasavallan perustuslakiin kirjattiin jo vuonna 1949 miesten ja naisten tasa-arvo. Kesti kuitenkin vuosikymmenet ennen kuin se sai konkreettisia ilmestymismuotoja, ja esimerkiksi lakimuutokset saatiin voimaan.(Man musste dicke Bretter bohren!Piti porata paksuja lankkuja, sanoo saksalainen kansanviisaus.) Merkittävinä välietappeina mainitsen vain vuodet 1958 (avioliittolaki), 1968 (Studentenbewegung),1971 (Frauenbewegung) 1977 (avioiittolaki). Tässä yhteydessä en halua ja voi selvittää noin laajoja kokonaisuuksia. Tasa-arvon toteutuminen, asennemuutokset ja yhteiskunnalliset muutokset saivat vauhtia 1980-luvulta alkaen ja nopeutuivat Saksojen yhdistymisen jälkeen. Saksalaiset naiset mm. poliitikot ja Frauenbewegung ovat tehneet herkulestyön.Jos puhutaan saksalaisista naisista ja miehistä, niin totean, että nykyiset keski-ikäiset saksalaiset (±40 v.)naiset ja miehet puhumaattakaan nuorisosta ovat kokonaan kuin eri kansaa verrattuna isovanhempiinsa. Vähitellen pääsen selville, kuinka kauaskantoista merkitystä noilla mainitsemillani murroskohdilla käytännössä on.Ikäiseni saksansuomalaisista naisista tuli minun vertaistukiryhmäni, vaikka he elävät perinteisempää elämää.(Me emme muuten kiroile.) Me naiset vielä hautaammekin toinen toisemme, ja vasta viimeiselle tulee yksinäiset hautajaiset. Joskus tuntuu, että suomalasillakin olisi tarvetta päivittää mielikuvaansa Saksasta. Nautin suunnattomasti siitä, että lastenlapseni kasvavat modernissa ja avoimessa saksalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka kukaan muu ei kiitä, niin kiitän itse itseäni, että olen ollut osaltani niitä muutoksia tekemässä. Niin, tietenkin ovat myös olemassa ne erilaiset kulttuuri- ja viihdetyötä työtä tekevät naiset, esiintyvät taiteilijat sekä päällepäätteeksi erilaiset mallit, "julkkiksiet" ja kansainvälisen yellowpressin lemmikit ,jotka tienaavat sillä elantonsa ja mielletään ehkä jopa "tyypillisiksi" saksalaisiksi.(Nimestä näkee, kuka on syntyisin mistäkin päin maailmaa.)

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?