Valkoinen joulu. Check. Joulupuuro ja sekametelisoppa. Check. Sauna ja hanki. Check. Joulurauha suorana Suomen televisiosta. Check. Suomalainen joulupöytä. Check.
Ulkosuomalaisen toivelistalla oli monenlaista, kun Suomi kutsui joulunviettoon viiden muualla vietetyn joulun jälkeen. Monet varoittelivat odottamasta liikoja tai ainakaan valkeaa joulua, mutta sain senkin kuin tilauksesta.
Lensimme aviomiehen kanssa Helsinkiin lauantaina 22. joulukuuta. Edellispäivän jääkaaos oli sotkenut Helsinki-Vantaan lentoliikenteen, ja pelkäsin koko päivän, että iltalentomme perutaan. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, mutta paluumatkalla kuulin, että edellisillan lento oli ollut yli kolme tuntia myöhässä ja sen päälle öisellä Helsinki-Vantaalla oli ollut vielä matkatavaraongelmiakin.
Mutta meidät Suomi otti vastaan ystävällisenä vaikkakin kylmänä ja lumisena. Kovimmilleen pakkanen kipusi aattoa edeltävänä yönä, kun mittarissa seisoi -18 astetta. Ensimmäisinä päivinä pakkanen pysytteli -10 asteen kylmemmällä puolella mutta välipäivinä ilma lauhtui ja meni jopa hieman plussan puolelle. Onneksi lumi kuitenkin pysyi, vaikka puut tiputtelivat vettä.
Ainakin Lahden pohjoispuolella lunta riitti peittämään pellot ja verhoamaan puut, mutta esimerkiksi Hämeenlinnan seudulle sitä oli tullut vähemmän. Autoilu oli kuin olisi postikortissa kulkenut - aatonaaton kyläilyreissun kruunasivat vielä kolme tien yli loikkinutta hirveä. Ja minä miehelle, että meillä on täällä Suomessa aina niin eksoottista, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun todistin hirvien ohilaukkaa niin läheltä.
Lumi ja upeat öiset kuutamot tekivät maisemasta myös yllättävän valoisan, eivätkä lyhyet päivät haitanneet. Parina päivänä aurinkokin pilkahti, mitä ei kuulemma ollut tapahtunut viikkoihin, ja silloin muistin taas Suomen kaamosajan kauheuden.
Lumi ja upeat öiset kuutamot tekivät maisemasta myös yllättävän valoisan, eivätkä lyhyet päivät haitanneet. Parina päivänä aurinkokin pilkahti, mitä ei kuulemma ollut tapahtunut viikkoihin, ja silloin muistin taas Suomen kaamosajan kauheuden.
Mies oli nyt ensimmäistä kertaa suomalaisessa joulussa, mutta suoriutui siitä oikein hyvin. Riisipuuro ja sekametelisoppa maistuivat, saunasta tehdyt lumienkelit sujuivat itse asiassa häneltä paremmin kuin minulta eikä joulurauhan ylläpitäminen tuottanut vaikeuksia.
Itse joulupäivät olivat sekoitus rentoilua, yhdessäoloa sekä sukulaisten tapaamista. Joka päivä oli käytävä pakkaskävelyllä haistelemassa raikasta ilmaa ja tekemässä tilaa seuraavalle aterialle. Saimme onneksi vanhemmiltani varusteet lainaan, sillä Saksan talvikamat eivät riittäneet pakkasilla kovin pitkälle.
Lahjojakin oli! Jouluaatto sujui aikuisporukalla, mutta pukki oli kuulemma käynyt juuri silloin, kun olin päivätorkuilla. Sain lahjaksi Olli Jalosen Taivaanpallon, teemukeja ja salmiakkia. Itse lahjat eivät sinällään painaneet paljon mutta kaikkineen rinkka lähti Suomesta kotiin viisi kiloa painavampana kuin tullessa. Niin käy joka kerta.
Parasta lomaviikossa oli täteily. Tapasin päivien aikana kaikki seitsemän siskonlasta sekä kummityttöni. Joulukuusen koristelu sai uusia ulottuvuuksia, kun apuna hääräsivät kaksi- ja kuusivuotiaat, ja lahjojen ihmettelykin oli paljon jännempää lasten kanssa.
Ainoa miinuspuoli joulussa oli ehkä kielten sekamelska. Minä puhun miehen kanssa saksaa mutta yritän päästä Suomessa puhumaan niin paljon suomea kuin mahdollista, jotta kieli päivitettyy. Mies taas puhuu sukulaisteni kanssa englantia, mikä tuntui itselläni olevan kovin ruosteessa. Päädyin puhumaan englannin ja saksan sekoitusta, aina sitä edes itse tajuamatta, mutta pääsin myös haastamaan tarpeeksi suomea, jotta ajatus juoksee taas äidinkielellä eivätkä sanat tule ensimmäisenä mieleen saksaksi. Lopulta kielellä on kuitenkin vain vähän merkitystä: kaksivuotias siskonpoika kaverustui aviomieheni kanssa heti, ilman yhteistä kieltäkin.
Kirjailijalle todellista lomaa on se, kun ei ehdi kirjoittaa kuin ruksin vieraskirjaan, sillä joku odottaa leikkimään legoilla, lukemaan, lumisotaan tai saunaseuraksi. Minut tuntevat tietävät, että sauna saa kyläillessäni lämmetä vaikka joka päivä, ja niinhän se lämpenikin.
Suomi näytti meille parhaat puolensa, vaikka mies palasikin flunssaisena kotiin. Köln tuntuu lumisten peltomaisemien jälkeen harmaalta ja ankealta, mutta onneksi sitä ei ehdi liikaa miettiä, sillä kirjoitusdeadlinet puskevat päälle ja joululoman toinen viikko tulee sujumaan koneen ääressä.
Mikä oli parasta sinun joulussasi?
Hienoa, että teidän Suomi-joulu meni mukavasti. :) Meidän joulussa mukavinta oli se, ettei tarvinut häsätä vierailuilla, vaan saimme rauhoittua omaan kotiin. :)
ReplyDeleteKuulostaa ihanalta joululta!
DeleteLapsetkin varmasti arvostavat vain kotona rentoilua ja uusilla lahjoilla pelailua =)