Kiitos 2018 - olit aivan käsittämättömän hieno

Tuleva vuosi on alkanut hieman hirvittää. Mietin vuoden 2017 jälkeen, kun minusta oli tullut esikoiskirjailija ja takana oli monta kivaa reissua, miten seuraavan vuoden on vaikea laittaa paremmaksi. Mutta arvatkaapa mitä? Näin kuitenkin kävi. Tässä kooste vuoden tapahtumista ja hyvistä kirjauutisista, jotka ylittivät ymmärrykseni. Jokaisessa kultareunaisessa pilvessä on kuitenkin myös harmaan sävyjä.

Tammikuu

Vuosi alkoi flunssaisena sängyn pohjalta. Mies lähti ottamaan uuden vuoden vastaan ystävien kanssa, ja minä jäin yksin kotiin Amazon Primen ja skumppapullon kanssa. Vaihtui se vuosi niinkin - ja siitähän oli suunta vain ylöspäin.

Tammikuussa tein reissusuunnitelmia tulevalle vuodelle, kävin Düsseldorfissa antamassa ääneni presidentin vaaleissa, avauduin saksalaisesta liikennekulttuurista ja mietin äidinkieleni tilaa.

Helmikuu

Helmikuu tarkoittaa vuoden kevyemmän ajanjakson alkamista, sillä yliopiston lukukausissa on silloin tauko. Kuukausi sisälsi iltatöitä ja kirjoittamista, mutta myös keskiaikaisia linnoja ja talvista Atlanttia viikonloppumatkojen muodossa. Helmikuussa on mukava päästä Kölnistä pois, jos ei halua viettää karnevaalihulinaa. 

Yhden viikonlopun ihmettelin Karlsruhen keskustassa seisovaa linnaa ja toisen Rotterdamin vireää kaupunkikulttuuria ja Scheveningenin pitkää hiekkarantaa Hollannissa.

Maaliskuu

Vietin kokonaisen kuukauden Suomessa ja nautin niin paljon, etteivät sanat riitä. Kirjoituskuukausi mahdollistui, kun sain paikan Sysmän kunnan ja Nuoren voiman liiton ylläpitämästä Villa Sarkia -residenssistä. Olin jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta viettää aikaa Suomessa ilman, että se tarkoittaisi toisten nurkkiin majoittumista ja jatkuvaa seurustelupakkoa (pidän siitä, tietysti, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan).

Vietin Sysmässä neljä talvista viikkoa ja rakastin jokaista päivää natisevan puuhuvilan vinttikamarissa. Viikonloput oli mahdollista nähdä tuttavia ja sukulaisia ja yhtenä lauantaina vietettiin tuoreen Hilja-kirjan julkkareita Asikkalan kunnankirjastossa. Arkipäivinä minulla oli kirjoitusrauha, luistavat ladut Päijänteen päällä ja pikkupaikkakunnan palvelut, kuten avanto, lähes kivenheiton päässä.

Huhtikuu

Mies tuli hakemaan minut pääsiäisenä Suomesta kotiin, ja nautimme pyhinä vielä lumimyrskystä ja talvesta - vain löytääksemme Kölnistä kesän. Oli aikamoinen pudotus hypätä lopputalvesta suoraan kesään, sillä lämpötila nousi ensimmäisen kotiviikon aikana jo +20 asteeseen. Minulla ei siis ollut tänä vuonna kevättä ollenkaan. 

Huhtikuun aikana viimeistelin Jyväskylän yliopistoon tekemiäni luovan kirjoittamisen opintoja, vietin Kölnissä uudestaan kirjanjulkkareita sekä pohdin Suomea että saksalaisuutta minussa ja kotimaideni kulttuurieroja.

Toukokuu

Toukokuusta jäi mieleen, miten kirjoitin uutta kirjaani pää sauhuten ja mies vieressä kiukutellen ja  että äiti kävi kylässä. Blogin mukaan kävin myös muiden alueen suomalaisbloggareiden kanssa  aurinkoisessa Luxemburgissa tervehtimässä Viisi kymppiä lasissa - blogin Ainoa, joka oli järjestänyt meille erinomaista ohjelmaa.

Toukokuun uutispommi oli tieto siitä, että esikoiskirjalleni on tarjottu saksalaista kustannussopimusta. Olin pitänyt lottovoittona löytää kustantamo Suomesta ja täysin utopistisena ajatusta, että sama voisi tapahtua uudelleen toisessa maassa. Näin kuitenkin kävi, ja Hilja-sarjan avausosa julkaistaan Saksassa maaliskuussa 2019.

Kiireinen kuukausi loppui parhaalla mahdollisella tavalla: rakkauslomaan miehen kanssa Madridissa. Lomaviikko ei olisi voinut olla onnistuneempi, vaikka olenkin nauranut, että monet menevät tuohon bilemekkaan hillumaan yöt läpeensä, mutta me nukuimme asunnossamme kuin tukit. Ehdimme myös päiväretkelle Toledoon. Loma oli hyvä ja tuli tarpeeseen.

Kesäkuu

Onneksi blogi on tallentanut muistot, sillä aika kuluu nopeasti ja elämässä on kaikenlaista, joten eihän näitä menneitä enää muista näin puoli vuotta myöhemmin. Kesäkuu ei Saksassa ole vielä kesäkuukausi, joten viikot kuluivat tavallisissa töissä mutta ilahdutin itseäni antamalla luvan kirjoittaa välillä jotain muutakin kuin Hiljaa. Vaikka siitä niin tykkäänkin, tekee hyvää sukeltaa joskus muihin maailmoihin.

Kesäkuussa mietin keskieurooppalaista jalkapallokulttuuria, Erasmus-vaihdon vaikutusta elämääni ja julkaisin Ulkosuomalaiset kirjailijat -sarjaa, joka jatkui lopulta lokakuuhun asti.

Heinäkuu

Heinäkuu alkoi varsin synkissä tunnelmissa, sillä jouduimme kokemaan saman kuin lähes päivälleen vuotta aikaisemmin. Pieni elämä ei jaksanut alkua pidemmälle vaan jäi jälleen ajatukseksi ja haaveeksi. Onneksi oli kesä ja kaikkea mukavaa ohjelmaa, joka piti ajatukset vireinä ja kiinni elämässä.

Kuun alussa juhlimme mieheni veljen häitä Berliinissä ja pian sen jälkeen vietimme romanttisen viikonlopun Münchenissä, joka oli paljon enemmän kuin olin osannut odottaa. Piipahdimme myös miehen kotikonnuilla Pohjois-Frieslandissa ja meloimme kanooteilla kesäisissä maisemissa.

Heinäkuussa Saksassakin alkaa olla jo ihan virallisestikin kesä, ja kuun lopussa suuntasimme kesälomalle Suomeen, joka tänä vuonna tarkoitti täydellisen onnistunutta mökkilomaa. Suurin syy siihen olivat upeat kesäkelit.

Elokuu

Kuu alkoi yhden kirjan viimeistelyllä ja päättyi seuraavan aloittamiseen. Elokuu oli lomaa opetustöistä mutta ei kirjoittamisesta, sillä loman jälkeen sormet syyhysivät näppäimistön ääreen. Kirjoittamisesta täyttyneet viikot johtivat myös itse kirjoittamisen pohtimiseen, sillä se on yllättävän fyysistä toimintaa, jolla on vaikutus sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen.

Syyskuu

Syyskuusta alkoi juoksuaika, joka jatkui marraskuun alkuun asti. Syksy oli ennen Saksaan muuttoani lempivuodenaikani, mutta koska täällä vuodenaikojen erot ovat pienemmät kuin Suomessa, pidän nykyään kaikista vuodenajoista, paitsi harmaimmista talvipäivistä ja kuumimmista kesähelteistä.

Syyskuun kirjoittamistahdin katkaisi erittäin mielenkiintoinen Suomen reissu. Olin saanut matka-apurahan, jotta pääsin kotikylälläni järjestettäville Äinään kirjapäiville. Nautin kirjoituskuplasta Suomen syyskeleissä, tutustuin kollegoihin ja sain monenlaista innostusta ja inspiraatiota. Ohjelma oli sopiva sekoitus yleisötilaisuuksia, kirjoitusaikaa, vierailuja lähialueen kulttuurikohteisiin ja ihan vain yhteistä joutenoloa. Oma kotikylä näyttäytyi vieraiden kanssa uusin silmin.

Syyskuuhun sattui myös kaksivuotishääpäivämme, joten oli pakko postata muutama sananen kuluneista avioliittovuosista. Kuun lopussa piipahdimme myös Lontoossa. Jos olisin aikaisemmin tajunnut tulevan reissuputken, en ehkä olisi ehdottanut viikonloppureissua, vaikka se hyvä olikin. Olen käynyt nyt pari kertaa Lontoossa, ja molempien kertojen jälkeen on jäänyt olo, että uudestaan on päästävä.

Lokakuu

Lokakuussa taisin viettää yhden viikonlopun kotona ja mies ehti jo kysyä, vieläkö asun samassa osoitteessa. Tilaisuudet ja mahdollisuudet ovat tulleet eteen yksi kerrallaan, ja minähän en tunnetusti kieltäydy mistään mielenkiintoisesta. Joskus kun kello soi herätyksen ja aikaisen lähdön merkiksi, jouduin ensimmäisenä miettimään, mihin pitikään taas lähteä ja mitä ottaa mukaan. 

Kuukausi alkoi Turun kirjamessureissulla, jotka mahdollistivat piipahduksen opiskeluaikojen kotikaupunkiin. Valitettavasti lentoyhtiöni ei ollut suopea matkareittini suhteen, sillä minulta peruttiin yksi lento sekä meno- että tulomatkalla. Silloin ei naurattanut, mutta korvausten kilahtaessa tilille kyllä.

Turun kirjamessuja seurasi talvilukukauden aloitus yliopistolla, työmatka Göttingeniin, Hilja-reissu Hampuriin ja vierailu Ruhrin alueen lastenkirjafestivaaleilla Tuutikki Tolosen ja Mörkövahdin kanssa. Jälkimmäinen sai minut miettimään, miksi vastaan lähes aina kyllä ja päädyn erinäisiin tilanteisiin, jotka tuntuvat pelottavilta mutta joiden jälkeen on voittajaolo.

Marraskuu

En ole minään syksynä päässyt niin usein Suomeen kuin tänä vuonna, sillä marraskuun alussa odotti vielä yksi Suomi-viikonloppu. Kävin puhumassa kirjasarjastani Päijät-Hämeen kesäyliopiston koulutuspäivässä ja samalla viettämässä harmaan kalsean viikonlopun Lahdessa. 

Marraskuu oli mukavaa kotiin ja itseensä käpertymisen aikaa mutta myös kirjallisiin töihin, kuten kirjan viimeistelyyn, palaamista kaiken juoksemisen jälkeen, mistä kertoo se, että postauksiakin syntyi vain vähän.  Yhden rauhallisen lauantain käytin joulukorttien askarteluun, mikä on jo perinteeksikin muodostunut osa vuodenkiertoa.

Marraskuuhun saapui myös mahtavia uutisia. Ensinnäkin Saksan kustantamoni tarjosi  kustannussopimusta myös Hiljan jatko-osalle ja minut valittiin erääseen mahtavaan kirjoitusprojektiin, joka minun pitää valitettavasti edelleen pitää salassa.

Joulukuu

Joulukuussa meno jatkui yhtä rauhallisena kuin marraskuussa. Yleensä en kirjoita viikonloppuisin, mutta koska ihmeempää ohjelmaa ei ollut, syvennyin uusimpaan Hiljaan myös sunnuntai-iltapäivisin, kun mies pelasi pleikkaa ja ulkona oli harmaata. Syksyllä sai mennä niin paljon, etten edes kaivannut  menemistä. Lähinnä pelkkä ajatus (myöhästelevistä) junista ja lentokoneista kammotti.

Kirjoittamisen ohessa keskityin laittamaan kotia joulukuntoon. Joulutoreilla kävin sen verran, että sain osallistuttua postauksella ulkosuomalaisten joulukalenteriin, ja kotona on jo tietyt koristeluperinteet. Kunnon joulukuusta emme tänäkään vuonna hankkineet, sillä olohuoneen uudistus vei kaiken tilan.

Kirjallisia uutisia mahtui vuoden viime metreille asti: joulukuussa sain tiedon, että kirjoittamallani ja kuvittajaystäväni kuvittamalla lasten kuvakirjalla on saksalainen kustantamo. Tarkemmat neuvottelut menevät alkuvuoteen, mutta olihan tämäkin pommi.

Tänä vuonna vietimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa joulua vanhempieni luona Suomessa, ja sehän sujui vallan mallikkaasti.

Ja nyt olemme tässä. Uuden kynnyksellä jättämässä vanhaa taakse ja käymässä innolla kohti uusia mahdollisuuksia ja seikkailuja. Riittäköön niitä tuleviin vuosiin yhtä paljon kuin edellisiin. Tosin olen huomannut, että parasta on se, jos suvannot ja huiput vaihtelevat, sillä hyviä ja mielenkiintoisiakin asioita saattaa joskus olla kerralla liikaa ja toisinaan tekee hyvää olla vain aivan tavallisessa arjessa.

Kiitos 2018 - tervetuloa 2019!