Ettekö tiedä, kuka olen - kirjailijuuden alku Saksassa

Esikoiskirjani saksankielisen laitoksen julkaisusta on nyt tasan kaksi kuukautta. Olen näitä pessimisti ei pety -asenteella kulkevia ihmisiä, joten en asettanut suuria odotuksia saksannoksen suhteen. Skandinavia on täällä kovassa huudossa ja kirjan hinta on hyvin edukas, mutta tiesin, ettei kirjakentälle pääseminen silti ole helppoa.

Positiivista on tietysti se, että Saksa on valtava maa ja kirja meni myös Itävallan markkinoille, joten ostovoimaa löytyy enemmän kuin Suomesta. Samaan aikaan kilpailu on kuitenkin kovaa ja näkyvyyden saaminen vielä hankalampaa kuin Suomessa, sillä tarjontaa on paljon. 

En odottanut liikoja senkään takia, että kustantamoni WooW Books on varsin tuore ja pieni kustantamo. Se kuuluu kuitenkin kimppaan muutaman muun kustantamon kanssa ja omaa sitä kautta hyvät suhteet ja kontaktit kirjamaailmaan. Onkin ollut mielenkiintoista seurata Hiljan vastaanottoa.

Kuva: Jättefint

Suomessa lempiharrastukseni on käydä kirjakaupoissa ja kirjastoissa kurkkimassa, näkyykö siellä tuttuja teoksia, ja nyt voin tehdä samaa myös täällä.

Meidän kodin lähellä on pieni kirjakauppa. Lähdin sinne mainostarkoituksessa pari päivää kirjan ilmestymisen jälkeen. Yllätyksekseni heillä oli jo kirjani hyllyssään! Tarvitsin niitä useamman kappaleen, signeerattavaksi miehen työkavereille. Menin kassalle, esittelin itseni teoksen kirjailijaksi ja pyysin myyjää tilaamaan minulle pari kappaletta lisää. Myyjä kysyi, millä nimellä laitetaan, ja minä siihen, että sillä, mikä tuossa kannessa lukee. Myyjä naurahti, ettei aikaisemmin ole asioinut kirjailijan kanssa, joten tilanne hämmensi häntä yhtä paljon kuin minua.

Sittemmin niin moni naapuri ja ystävä on käynyt hakemassa kappaleensa tuosta kaupasta, että olemme sopineet sinne kirjailijavierailun syksyyn, kun Hiljan seuraava osa ilmestyy saksaksi.

Kuva: Jättefint

Viime viikkojen aikana olen säännöllisesti saanut kuvatodisteita siitä, missä kaupungeissa ja kaupoissa Hiljaa on nähty. Se tuntuu päässeen kaikkien isojen kirjakauppojen valikoimaan, mutta löytyvän myös pienistä kulmakaupoista. Kirjan ensimmäinen painos oli pieni, joten odotan jännityksellä, milloin tulee tieto uuden erän tarpeellisuudesta. Ensin kirja täytyy vain saada yleisön tietoisuuteen.

Paras mainos kulkee ruohonjuuritasolla ja suusta suuhun. Sain torstaina saksankieliselle Facebookin kirjailijasivulle viestin, jossa eräs äiti kertoi tyttärensä ihastuneen kirjaan niin, että aikoo pitää siitä koulussa esitelmän, mitä varten hänen pitäisi tietää syntymävuoteni, mutta sitä ei löydy googlesta. Toisena päivänä kustantamoni taas lähetti minulle ensimmäisiä lehdistöääniä. Hiljasta on ollut vinkkaus Oberhessische Pressessä, arvostelu kirjastoalan julkaisussa ja jo pari merkintää Amazonissa.

Siitä on tietysti apua kirjan markkinoinnissa, että puhun saksaa ja olen asunut täällä jo yli kahdeksan vuotta. Pääsin Leipzigin kirjamessuille, koska tunnen päivätyöni kautta Finland Institutin väkeä, jotka pystyivät järjestämään kirjailijoita messuille. Viime viikonloppuna minulla taas oli kirjailijavierailu skandinaavisia lastentarvikkeita ja sisustustavaraa myyvässä Jättefint-kaupassa, jonka omistaja on tuttuni vuosien takaa. 

Siellä meinasi käydä köpelösti. Päivää ennen tajuttiin, että tilaisuutta varten ennakkoon hankitut kirjat oli melkein jo myyty, eli niitä piti haalia äkkiä lisää muista kirjakaupoista. 

"Pienistä puroista virta" pitää toivottavasti paikkansa tässäkin asiassa. Vaikka olen syksyn vanhempainvapaalla, en ole voinut kieltäytyä tarjouksista. Syksylle on tiedossa neljä luentatilaisuutta Kölnin ympäristössä, parit messut ja ehkä muutakin. Monet kirjailijat eivät mielellään jalkaudu yleisön pariin, mutta minusta esiintyminen on mahtavaa ja lukijoiden ja erityisesti lasten tapaaminen erittäin motivoivaa. 

Tekstin otsikosta huolimatta en kuitenkaan odota tai toivo sitä päivää, että joku tunnistaisi minut kadulla.

Saksassa pistetään muuten vauhdilla tuulemaan, sillä Hiljan seuraava osa menee kesäkuussa painoon ja ilmestyy Saksassa elokuussa. Ja seuraavina viikkoina tehdään päätöksiä tulevien osien aikataulun suhteen. Elämä on jännittävää ja nautin tästä kaikesta kovin, koska tiedän, että toisenlaisiakin aikoja tulee. Pessimisti ei tosiaan pety.