Ihana alkukesän Suomi

Raskauteni on edennyt niin kivuttomasti ja ilman komplikaatioita, että lääkäri antoi luvan lähteä viettämään äitiysloman ensimmäistä viikkoa Suomeen. Pyysin varoiksi mukaan lausunnon, jossa sama asia todetaan kirjallisena, mutta ketään ei kiinnostanut raskauteni tila.

Paitsi vieruskaveriani paluulennolla. Hän tuumasi ihmetellen, että tässä koneessa on ainakin kolme raskaana olevaa matkustajaa. Minä kerroin, että tämä onkin sitten viimeinen lentoni ennen synnytystä ja samalla varmasti viimeinen rauhallinen ja stressitön matkani pitkään aikaan. Mies tuumasi, että hänellä on kolme lasta, mutta ei taitaisi osata auttaa, jos synnytys käynnistyisi. Lupasin, ettei käynnisty, ja Düsseldorfin kentälle laskeutuessamme löimme läpyt.

Alkukesän Suomi oli ihana! Ensimmäisenä päivänä tuijotin ensin maiseman kaikkia mahdollisia vihreitä sävyjä ja sitten illalla ikkunasta ulos. Miten vielä kymmeneltäkin voi olla niin valoisaa! Aamulla ensimmäisen kerran havahtuessani en olisi osannut sanoa, onko kello 05 vai 08.

Minulla kävi säiden suhteen siinä mielessä hyvä tuuri, että pakenin Suomeen Kölnin kesän ensimmäistä hellejaksoa. Suomessa sää lämpeni vasta viimeisenä päivänä, ja kotiipaluuni jälkeen Kölnissä taas viileni heti. Kun on kuuma koko ajan, ei kaipaa yhtään yli +20 astetta korkeampia lämpöjä. Minulle sopii tällainen poikkeuksellisen kylmä alkukesä.

Suomessa naureskelin, että äitiyslomalaisen rytmi taitaa olla aika samanlainen kuin eläkeläisten. Aamulla aikaisin ylös ja aamupalan jälkeen heti kävelylle, jotta elimistön saa liikkeelle. Mietin taapertaessani, kumpi meistä mahtoi kiertää lenkkinsä nopeammin, minä vai pian 90 vuotta täyttävä äijäni. Lounaan jälkeen vuorossa olivat tietysti pienet päiväunet ja illalla sauna.

Saunominen sinällään tuntuu vielä oikein hyvältä ja yhtenä iltana pääsin vihtomaankin, mutta löylyistä palautumiseen menee kauemmin kuin ennen.

Muuten Suomi-päivät täyttyivät lukemisesta, elokuvista ja sukulaisten ja ystävien tapaamisesta.  Kävin hakemassa kirjastosta viikonlopuksi kasan uusia lastenkirjoja ja päivitin tietämykseni.

Lahden sataman ravintolalaivat ja kahvilat taas kutsuivat viettämään aurinkoista iltapäivää. Jäätelöäkin oli pakko syödä, vaikka onhan 5 euroa kahdesta irtojäätelöpallosta aika paljon. Se sai kuitenkin toimia alkoholin korvikkeena, sillä jostainhan sitä pitää iloa hakea.

Myös täteily oli tällä kertaa erilaista kuin ennen. Yleensä olen kova peuhaamaan siskonlasten kanssa. Hypin trampoliinilla, pelaan jalkapalloa tai sulkapalloa ja harrastan ihan vain kutituspainia. Tärkeintä on liike. Nyt olin tylsä täti, josta sai seuraa lähinnä lukemiseen ja Unon pelaamiseen. Iltalenkillä sisko tuumasi, että on sinun vauhtisi vähän erilainen kuin ennen.

Kävelimme ihanilla metsäpoluilla raikkaassa mäntymetsässä, jonka tuoksun olisin purkittanut mielelläni mukaan.

Seuraavan kerran suuntaan Suomeen loppusyksyllä "Toivon" kanssa. Ensimmäinen reissu hieman hirvittää, mutta eiköhän tavaran roudaamiseen ja vaunujen työntelyyn totu, kunhan alkuun pääsee. Onneksi Suomesta on tiedossa jo useammat vauvaa katsomaan tulevat vieraat, jotta ruisleivän ja purkan toimitus Kölniin ei lopu.