En ollut ajatellut, että raskausmahan kanssa tarvitsisi enää tehdä sen suurempia raskauskuvauksia, kuin mitä tänne blogiin on tullut räpsittyä, mutta kun voimauttavaa valokuvausta opiskellut ystävä kysyi halukkuuttani malliksi, suostuin tietysti heti.
Voimauttava valokuvaus on metodi, jossa poseerauksen sijaan keskitytään hakemaan luonnollista ihmisessä. Miina Savolaisen kehittämää kuvaustapaa voidaan käyttää terapeuttisesti ja pedagogisesti. Tärkeintä on kameran läpi tuleva hyväksyvä katse: jokainen on kaunis ja täydellinen omalla tavallaan. Kuvattava saa itse määrätä, millaisessa ympäristössä ja miten kuvataan ja kuvaaja keskittyy rohkaisuun, kannustamiseen ja kuvattavan kuuntelemiseen.
Kuvauksen lähtökohta on esimerkiksi tällainen: Yleensä on hyvä miettiä jokin henkilökohtainen aihe. Sen kautta sinulle voi muodostua idea, millaisia kuvia itsestäsi haluat. Aihe voi olla esimerkiksi: Millainen minä olen? Millaisia eri puolia minussa on? Onko sinussa joitain puolia, mitä muut eivät sinussa näe? Haluatko esim. vahvistaa näitä tiettyjä piirteitäsi valokuvan kautta. Tuoda niitä enemmän näkyväksi? Tärkeää on kuvata sitä, mikä sinulle tuntuu MERKITYKSELLISELTÄ juuri nyt ja mitä haluat tuoda näkyväksi.
Kuvat otetaan usein filmikameralla, jotta lopputulos paljastuu vasta myöhemmin. Kuvaustapa eroaa siis täysin selfie-mentaliteetista. Me käytimme digikameraa mutta katsoimme kuvat yhdessä vasta muutama viikko myöhemmin. Keskustelussa etsimme niille merkityksiä ja analysoimme tuntemuksia, nauroimme epäonnistuneille otoksille (muutamassa kuvassa näytti kuin minua olisi jo supistanut) ja ihailimme onnistuneimpia otoksia.
Jos tämä ei ole voimauttavaa ja mieltä hivelevää, ei sitten mikään!
Minä halusin tulla kuvatuksi luonnossa, joten menimme läheiseen puistoon, josta löytyy metsäinen kaistale. Otimme kuvia myös kuvaajan kodin takapihalla, joka rajautuu luostarin muuriin. Vaikka kyseessä on lähes Kölnin keskusta, laiduntaa siellä kesällä laumallinen lehmiä. Ja pitihän nekin saada kuvaan!
Kokonaisuudessaan kuvauksiin meni pari tuntia. Toki osasyynä on se, että olemme ystäviä ja höpötimme samalla kaikkea mahdollista - mikä valitettavasti näkyy myös monessa kuvassa. Suun olisi joskus voinut pitää kiinnikin. Otoksia tuli lopulta parisen sataa, mutta toki monessa meni tarkkuus ja valotus vähän sivuun, koska keskityimme tekemiseen emmekä säätämiseen. Mutta aika moni kuva onnistui kuitenkin.
Nämä kuvat on otettu raskausviikolla 36 erittäin positiivisen ja lämpimän tunnelman vallitessa. Vaikka tuntuukin, että olemus on kuin valaalla, nämä valokuvat ovat ihana muisto.
Kiitos kuvauksesta Eveline Küver!
Evelinen saksankieliset kotisivut löytyvät täältä.
Kauniita kuvia ja levollista tasapainoa viestittäviä kuvia. Fantastista, että Kölnissä on onnellisia lehmiä (Glückliche Kühe). Rakastan lempeitä, rauhallisia ja kontaktinhaluisia lehmiä. Niillä on niin kauniit silmät.Luin äskettäin, että Suomessa kaikki lehmät eivät enää pääse laitumelle. Surku.
ReplyDelete