2010-luku oli seikkailua, rakkautta ja uutta elämää

Lokakuussa 2019

Moni on listannut viime päivinä facebookiin viimeisen vuosikymmenen parhaat palat. Tykkään kirjoittaa joten päätin tehdä vähän pidemmän listauksen tänne blogin puolelle. Tiivistettynä voisi todeta, että viimeinen vuosikymmenen on ollut aikuiselämäni parasta aikaa täynnä kuplivia seikkailua ja uusia näköaloja elämään.

2010 

Aloitin vuosikymmenen asumalla pienessä yksiössä Lahden keskustassa ja työskentelemällä lukion äidinkielenopettajana. Paljon muuta en sinä keväänä sitten tehnytkään, koska vastasin mm. ylioppilaskirjoituksista ja istuin kaikki viikonloput korjauspinon kanssa kotona. Tiesin kuitenkin, että olen lähdössä pian Saksaan, joten rankka työjakso olisi tosiaan vain jakso.

Lensin uuteen elämääni Hampuriin 1.10. Matka oli seikkailullinen ja matkatavarat löysivät uuteen kotiin vasta seuraavana päivänä, mutta olin täynnä intoa ja uteliaisuutta. Loppusyksy sujui työharjoittelussa yliopistolla, saksan kurssilla ja uuden kämppiksen kanssa St Paulin jalkapallopelejä seuraten.

Aloin pitää tätä blogia pian uuteen kotiin asettumisen jälkeen, mutta niitä vanhimpia tekstejä en enää esittelisi missään. Kirjoitin myös talven aikana useita kolumneja sanomalehtiin ja suoritin luovan kirjoittamisen itseopiskelukurssia verkossa.

2011

Mainzissa vuonna 2011

Viiden kuukauden seikkailuksi tarkoitettu Saksan matka osoitti pitenemisen merkkejä, kun sain alkuvuodesta työpaikan Kölnistä. Oli sääli jättää Hampuri mutta samalla toki hienoa, ettei tarvinnut heti palata Suomeen. Lähdin Saksaan tavallaan miehen perässä, mutta vuosien etäsuhde kariutui omaan mahdottomuuteensa, mikä oli hyvä niin.

Kölnissä jatkoin saksan opiskelua ja löysin taas mahtavan kämppiksen enkä kärsinyt yksinäisyydestä.  Vanhempani toivat viimeisetkin kirjalaatikkoni ja keittiötavarani Suomesta eikä sinne jäänyt odottamaan mitään. Uusi työ oli mielenkiintoista, mutta syksy meni kriiseillessä.

2012

En muista tältä vuodelta montaakaan asiaa mutta ainakin sen, että täytin 30 vuotta ja juhlin sitä viikon verran sekä Suomessa että Saksassa. Senkin muistan, että näin näin tulevan aviomieheni ensimmäisen kerran syyskuussa, vaikka jouduinkin jahtaamaan häntä puoli vuotta ennen ensitreffejä. Vuoteen mahtui myös mukavia viikonloppureissuja, lukuisia luettuja kirjoja, paljon meininkiä ja vakiintuvia ystävyyssuhteita.

Turun Ilmiö-festareilla 2012

2013

Ajattelin alkuvuonna, että paluu Suomeen on todennäköisesti edessä. Vietin kuukauden reppureissaten Thaimaassa, minkä jälkeen elämä sai nopeasti yllättäviä käänteitä.

Kollegani ilmoitti olevansa jälleen raskaana ja kysyi, voisinko jäädä sijaistamaan seuraavankin äitiysloman. Olin jo etukäteen miettinyt, että jos jään vielä Saksaan, muutan taas omaan kämppään. Kämppiksistä on ollut suuri apu kotiutuessa uuteen maahan ja kieleen, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata taas omaa rauhaa. Miehen kanssa olimme edenneet facebook-kirjoitteluun ja päätimme tavata. Pidämme ensimmäisiä treffejä vuosipäivänä, koska kaikki oli heti selvää. 

Loppuvuoden asuin yksiössä, pussailin miehen kanssa ja tein täyttä työviikkoa yliopistolla.

2014

Valitettavasti kerrostalon ylimmän kerroksen asunnossani oli talven yli lämmitysongemia ja myös hometta, jota ei koskaan kunnolla tutkittu. Olin koko ajan flunssassa tai vatsavaivoissa ja muutin alle vuoden jälkeen seuraavaan kotiin. Se oli ihana pikkukaksio myöskin talon ylimmässä kerroksesta, mutta sieltäkin paljastui lopulta vuotava katto ja vielä suurempi homeongelma kuin edellisestä kämpästä. 

Ojasta allikkoon siis.

Vuoteen mahtuu myös eräät ikimuistoiset lounastreffit argentiilanalaisen ystävän kanssa. Hän halusi alkaa tehdä luovempaa työtä ja kysyi, olisiko minulla jotain tekstiä, jonka hän voisi kuvittaa. Syntyi ensimmäinen yhteinen tuotoksemme. Morsiamen ilmalento -nimellä netissä julkaistu satu oli alku eikä paluuta enää ollut. Ystävä on sittemmin pitänyt useita näyttelyitä, tekee säännöllisesti kuvituksia lehtiin ja vuoden sisällä julkaistaan yhteinen kuvakirjamme ihan virallisen kustantamon kautta.  

2015

Kirjoitin vuoden 2015 vuoden lopussa facebookiin, että on ollut niin mieletön vuosi, että sitä on varmasti tulevien vaikea ylittää. Nyt voin todeta, että jokainen vuosi sen jälkeen on ollut omalla tavallaan vieläkin mahtavampi.

Kun asunnostani löytyi vesivahinko, ehdotin miehelle yhteisen asunnon etsimistä. Kölnissä on asuntopula ja olimme varautuneet kuukausien projektiin. Ehdimme etsiä kaksi viikkoa, kun allekirjoitimme unelmakodin vuokrasopimuksen. Yhteenmuutto jännitti ja siihen liittyi monenlaista stressiä. Edellinen vuokranantajani osoittautui erittäin hankalaksi, ja miehellä taas tuli isoja muutoksia töissä, joten olimme kuin kaksi seinästä toiseen kimpoilevaa stressipalloa. 

Ensimmäinen satukokeilu johti seuraaviin ja sain vuoden aikana julki lisää lastenkirjatekstejä, mm. Reviiri-antologiassa. Kirjoittaminen alkoi houkutella entistä enemmän ja viedä vapaa-aikaa, sillä hakeuduin luovan kirjoittamisen verkkokurssille. Aloin kirjoittaa lukuja johonkin, josta alkoi muodostui runko ensimmäiselle Hilja-kirjalle.

Vuoteen mahtui myös kaksi erityistä matkaa. Kävin huhtikuun alussa moikkaamassa ystäviä New Havenissä ja vietin mielenkiintoisia päiviä New Yorkissa. Kesällä taas matkustimme miehen kanssa ystävien häihin Argentiinaan ja matkasimme yöbusseilla tuota mielenkiintoista maata ristiin rastiin.

2016

Kaksi työntäyteisen ja mielenkiintoisen vuoden keskeisintä asiaa: häät ja kustannussopimus. Kolmantena täytyy mainita minulle tärkeän ja läheisen vaarin poismeno.

Vuorokausi häiden jälkeen

2017

Vuonna 2017 tapahtui paljon ja Isoja Asioita.

Jo jonkin aikaa käynnissä ollut vauvaprojekti johti viimein ensimmäiseen positiiviseen raskaustestiin, joka kuukauden ihmettelyn jälkeen osoittautui keskenmenoksi. Oli kuitenkin positiivista tietää, että raskautuminen on mahdollista ja se loi uskoa ja toi lohtua, vaikka asia alkoi loppuvuodesta taas kiristää mieltä. 

Alkuvuosi oli jännittävää aikaa, kun esikoiskirjaa saatettiin valmiiksi, ja elokuussa se vihdoin putkahti painokoneista. Voin ikuisesti muistaa hetken ja riemun, kun avasin kirjalaatikon ja hiplasin painotuoretta kirjaa. Olin käyttänyt odotusajan kirjoittamalla sarjalle jatkoa, joten toinen julkaisu seurasi pian perässä.

Esikoiskirjailijasyksyä varjosti kuitenkin miehen epäonninen lomareissu Jordaniaan. En ole siitä juuri huudellut, mutta koin samaan aikaan sekä elämäni ensimmäiset kirjamessut kirjailijana että nukuin unilääkkeillä stressitilan vuoksi. Onneksi kaikesta selvittiin, ja nyt tuo aika tuntuu enää absurdilta muistolta.

2018

Lastenkirjailijuus toi elämääni niin paljon uusia ihmisiä, mahdollisuuksia ja näköaloja, että vauvaprojekti siirtyi sivummalle. Hilja täytti kalenterini ja mieleni ja kirjailijuus osoittautui identiteetiksi ja elämäntavaksi, johon todella haluan pyrkiä.

Vietin maaliskuun kirjailijaresidenssissä Sysmässä, ja tuo aika piirtyy edelleen mieleeni yhtenä elämäni onnellisimmista kuukausista. Suomen talvi tarjosi parastaan ja oli mahtavaa upppoutua kuukaudeksi tekemään sitä, mikä saa minut onnellisimmaksi eli kirjoittamaan. 

Toisen kirjan julkkarit ja luminen Suomi

Sain kesällä toisen keskenmenon, minkä jälkeen alettiin etsiä syitä ja apukeinoja. Olin kuitenkin jo pisteessä, jossa totesin, ettei onnellisuuteni riipu lapsesta vaan elämällä on tarjota paljon muutakin. Parisuhteen kannalta oli kuitenkin hyvä, että testitikku näytti marraskuussa vahvaa plussaa, sillä uudet kirjailijuuden myötä tulleet kuviot ja ajatukset veivät erilleen.

Loppuvuosi sisälsi yösyömisiä, rauhallisia viikonloppuja ja paljon kotona oloa. Tuntui, että juuri nyt oli oikea aika ja olin kiitollinen, että sain kokea kaiken, mitä vuoteen oli mahtunut.

2019

En olisi vuosikymmenen alkaessa osannut ikinä ennustaa, millaiseen tilanteeseen se päättyy: Minusta tuli äiti ja minut hyväksyttiin Suomen kirjailijaliiton jäseneksi eli nyt olen ihan oikeasti Kirjailija. Molemmat ovat asioita, joista en kymmenen vuotta sitten haaveillut tai joita en ollut ylipäänsä koskaan edes ajatellut.

Jokainen kulunut vuosi on ollut toinen toistaan mielenkiintoisempi ja mahtavampi, mutta nyt toivon, että elämä pysyisi edes hetken sellaisena kuin se tällä hetkellä on.

Uusi alkanut vuosikymmen tulee varmasti olemaan tapahtumarikas, koska minä nyt vain tykkään tehdä ja touhuta, mutta luulen, ettei suuria muutoksia ole tiedossa. Koskaanhan ei voi tietää, mutta uskoisin, että nyt on perustettu pysyvä parisuhde ja sitä kautta oma perhe. Toivon, että urani kirjailijana on vasta alkutekijöissään ja saan jatkaa tällä uudella tiellä. Saksa ja Köln pysynevät edelleenkin asuinpaikkana, ja tämä blogikin aloittanee syksyllä jo toisen vuosikymmenensä.

Hyvää uutta vuotta ja samalla uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

Tuokoon se terveyttä, iloa, hyviä hetkiä ja seikkailuja, avoimuutta ja armollisuutta.