Friday 17 March 2017

Kestävät viherkasvit

Anna minulle viherkasvi ja minä lupaan päästä siitä puolestasi eroon.

Tämä olisi voinut olla mottoni vuosia. Jostain syystä en ole koskaan pärjännyt huonekasvien kanssa. Joko en ole muistanut kastella niitä tai sitten olen kastellut niitä aivan liikaa. Kaktuskin kuolee, jos sitä kovasti liottelee.

Edesmennyt isoäitini oli taitava kukkaihminen enkä harmikseni ole perinyt hänen taitojaan. Lapsena kuulin useita tarinoita siitä, miten isoäiti oli saanut jonkin kasvin kukkimaan ja samalla naapurinrouvan vihreäksi kateudesta. Muistan, miten yritin kovasti miettiä, miltä kateudesta vihreä ihminen näyttää.

Suomesta lähtiessäni jaoin kituvat kasvini hoitopaikkoihin ja uskon niiden voivan nykyään paremmin kuin ennen. Täällä Saksassa on tullut muutettua niin usein, ettei nurkkiin ole viitsinyt kerätä lisää muutettavaa. Tässä asunnossa on kulunut nyt jo pari vuotta ja vihdoin voin sanoa, että meilläkin asuu vihreitä tyyppejä.

Ylpeydellä voin kertoa, ettei yksikään vihreä kämppis ole jättänyt meitä viimeisen puolen vuoden aikana. Sen sijaan ne ovat lisääntyneet.
Kasvit tuovat energiaa ja hyviä viboja asuntoon, joten olen tosi innoissani siitä, että ne ovat alkaneet viihtyä täällä. Huoneen ilme muuttuu heti, kun hyllylle ilmaantuu jotain vihreää. Tykkään boho-tyylisistä kodeista ja sellaiseen olen täälläkin pyrkimässä. 

Kasveihin saa halutessaan uppoamaan rahaa, mutta meidän tyypit ovat halpatavaraa marketeista ja Ikeasta. Pihistelylinjalla on menty. Peikonlehden ja uusimman hankinnan, pilean, tilasin netistä, koska niitä ei tullut muualla vastaan. Seuraava askel kasvien hoidossa olisi alkaa kasvattaa itse uusia kasveja versoista ja pistokkaista. Mutta ei nyt aleta vielä hifistellä.

Muistisääntöni mukaan kukkien kastelupäivä on torstai. Tämä tarkoittaa, että kun kastelua alkaa torstaina miettiä, kasvit tulevat kastelluiksi sunnuntaihin mennessä. On toiminut.

Kasvihankinnoissa olen yrittänyt orientoitua sen mukaan, mitä kasveja pidetään amatöörille sopivina eli kestävinä. Sitkeiksi mainittujen kasvien listalta meillä on kaktuksia, anopinkieli, palmuvehka ja rönsylilja. Peikonlehti vaikuttaa myös helposti elävältä, ja pilean hankin sen jälkeen kun kuulin, että sitä on lähes mahdotonta saada hengiltä.

Tänään kävin ostamassa multaa ja pari uutta päällisruukkua ja ajattelin tehdä vähän kasvien keväthoitoa. Olipa muuten nuivaa palvelua kukkakaupassa eikä myyjällä yhtään pelisilmää. 

Ehkä tönkkösaksani ärsytti, mutta kysellessäni vinkkejä ja hoito-ohjeita sain seuraavanlaisia vastauksia: " Ei multia tarvitse vaihtaa joka kevät" ja "On ihan susta kiinni, annatko kasveille jotain lisäravinteita". Innokkaampi myyjä olisi myynyt kukkaturistille mullat ja lisäravinteet ja vaikka mitkä ylimäärähärpäkkkeet, luvannut kukoistavat kasvit ja kerännyt eurot kotiin. Mutta ei väkisin.

Olen kiitollinen kaikista kasvien hoitoon liittyvistä vinkeistä. Onko sinulla joku salaisuus, joka saa kasvin kuin kasvin kukoistamaan?

10 comments on "Kestävät viherkasvit"
  1. Mun salaisuus on juuri se, ettei ylihoida :D Ja uskon, että Saksan kosteampi ilma ja valoisampi talvi auttavat myös kummasti. En todellakaan ole viherpeukalo, mutta meillä kasvit kukoistavat, vaikka en vaihda multia kuin ehkä joka kolmas vuosi ja lannoituksenkin kanssa on vähän niin ja näin. Koko seinän korkuiset ikkunat lienevät olellisempi asia. Mulla on useita orkideojakin, jotka kukkivat uudestaan ja uudestaan jo monta vuotta peräkkäin ja täytyy myöntää, etten kertaakaan ole esim uppokastellut niitä. Tai ainakin mulle Suomessa joskus väitettiin, että orkideat pitää ehdottomasti kastella upottamalla...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toi on kyllä totta, että valo on aika tärkeä juttu.
      Mutta mitä? Ainakin minä olen oppinut, että orkideoita on vaikea saada kukkimaan uudestaan ja että niitä pitää kylvettää. Siksi on ole siihen leikkiin lähtenytkään :D Onkohan kylpy vain urbaani legenda?

      Delete
    2. En tosiaan tiedä, muuta kuin, että meidän orkideat kukkivat aina vaan uudestaan ja kertaakaan en oo kylvettänyt. Usein tekevät uusia kukkavarsia vanhoihin varsiin ja silloin tällöin kasvattavat kokonaan uudet kukkavarret. Sen olen oppinut, että kukinnan jälkeen ei saa leikata sitä kukkavartta pois, vaan antaa vaan olla. Jos kuivuu kokonaan, nit sit vasta leikkaan pois.

      Delete
  2. Tosiaan, tätä neuvoa mäkin olen noudattanut. Kunnolla kuivahtaa ja sitten reilu kastelu. Näin juurista tulee vahvat.

    ReplyDelete
  3. Kuulostaa hyvältä neuvolta, mutta mä uskon, että sillä tavalla meillä kuivuisivat kaikki kasvit, kun en muistaisi seurata ja kastella enää ollenkaan :D

    ReplyDelete
  4. Olitkohan Blume 2000-kukkakaupassa? Siellä ainakaan myyjät eivät ole alan ihmisiä, ei rakennustavarakauppojen kasviosastollakaan välttämättä. Neuvottomuus ja palvelu näköjään olivat sen mukaisia. IL:n toimittja vaikuttaa myös rempseän suurisanaiselta.Ei tarvitse olla kovinkaan tumpelo, jos saa anopinkielen juuret kastelemalla ja liian isossa ruukussa talvella mätänemään. Kesällä se tykkää olla suorassa auringonpaisteessa ulkona, pitää lannoituksesta ja normaalista kastelusta. Samoin kaktukset ja mehikasvit. Olen muinoin saanut kakstuksenkin kuolemaan kuivuuteen, mutta myös märkyyteen.Suomalaiset hoito-ohjeet eivät yleensä puhu mitään huonekasvien talvilevosta. Kasvit ovat nyt maalikuussa aloittaneet kasvukauden ja kasvattavat uusia lehtiä. Nyt saa kastella enemmän ja kasvin tarpeen mukaan runsaastikin. Jotkut ovat herkkiä märille "jaloille" toiset tykkäävät seistä vedestäkin. Viherkasvit ovat kotoisin erilaisilta lämpövyöhykkeiltä ja lepokaudet ovat sen mukaisia. Lepokauden aikana (Saksassa yleensä joulu-helmikuu) on helppo kastella jotkut kasvit kuoliaaksi.Yleensä suositellaan pimeinä talvikuukausina viieleämpää paikkaa ja niukkaa kastelua. Joka asunnossa se ei ole mahdollista. Usein näkee saksalaisissa valoisissa porraskäytävissä viherkasveja talvilevossa. Naapuri vei levossa olleen kakstuskokoelmansa viime viikolla asuntoonsa tai suojaiselle etelänpuoleiselle parvekkeelleen. Jotkut nukkuvat lämmittämättömässä makuuhuoneessa, jolloin se on hyvä kasvien talvilepopaikka.Entisessä asunnossani minulla eivät viihtyneet muut kuin viherliljat ja isolehtiset fiikukset, mutta ne sitäkin paremmin, koska pitävät epäsäännöllisestä kastelusta. Joillakin rehottaa tasakosteutta vaativa limoviikuna, minulla ei. Altakasteluruukut saattavat sopia paremmin Suomen (liian lämpimiin) asuntoihin. Phaleanopsikset ovat periaatteessa helppohoitoisia, mutta niitten hoidossa on kaksi koulukuntaa. Harvemmat enää edes yrittävät hoitaa niitä kukinnan jälkeen vaan ostavat uudet.Tarjouksia on runsaasti. Minulla oli muinoin aina kauniit kasvit, kun ostin uudet joulun ja kesän jälkeen - unohdin kastella tai olin lomalla. Vastoinkymiset opettavat. Taitaa käydä muillekin päätellen siitä, että kaupoissa on noihin aikoihin runsaasti erikoistarjouksia varsinkin isoista viherkasveista!
    Jos et muista kastella, niin voit kokeilla joitakin simppeleitä automaattikasteluvekottimia, joita löytyy puutarhakaupoista. Seramikseen istuttaminenkin voi olla hyvä ratkaisu. Sain sillä hyviä tuloksia.Yleispätevää neuvoa kenelläkään ei ole - paitsi näköjään lehtien toimittajilla.Että heillä onkin kuvissa aina niin upeat huonekasvit - suoraan kaupasta lainatut!Terveisiä tumpelolta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkeistä Katriina! Näistäpä poimin monet talteen tulevaisuutta varten :)
      Se taisi kuule olla juuri tuo Blumen 2000, jossa olin. Mulla on suosikkikukkakauppa, mutta suunnistin ruukkujen takia tällä kertaa tuonne.
      Talvehtiminen pitää muuten paikkaansa: ihan samoilla hoitometodeilla on menty ja nyt on palmuvehkassa yhtäkkiä uusi varsi :)

      Delete
  5. Ihania kasveja. <3 Minä olen ollut kans aika huono viherkasvien kanssa, mutta pikkuhiljaa niistä on oppinut huolehtimaan jotenkuten. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, virheistä oppii, sanotaan ;)
      Minulla on ekaa kertaa elämässä kotona näin paljon kasveja ja yllättävän tyytyväisiltä vaikuttavat. Varsinkin, kun alkoi kevät ja kasvukausi.

      Delete
  6. Kyllä kuulosti tutulta. En ole koskaan ollut viherpeukalo. Muutama vuosi sitten ostin neljä eri viherkasvia, joiden piti olla tumpelolle helppoja. Joukossa oli myös anopinkieli. Sain senkin tapettua ja siskoni totesi, että minun olisi syytä siirtyä muovikukkiin. Mullanvaihdosta huolehtii nykyisin siivoojani, joka säälistä iski ruukkuihin myös tukikepit ja joka kenties aina maanantaisin myös juttelee viherkasveilleni (niitä on nyt jäljellä enää kaksi).

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?