Harvoin tulee ajatelleeksi, mutta Saksaan kuuluu yli 18 saarta tai pientä saariryhmä. Ne ovat kooltaan vaihtelevia mutta pääasiassa varsin isoja. Vai mitä sanotte tästä: saarella on 20 000 asukasta, siellä käy vuosittain miljoona turistia ja ainoa yhteys mantereeseen on junarata. Tervetuloa Syltiin!
Sylt on 42 km pitkä ja kapeimmillaan 400 metriä leveä saari, jonka länsipuoli aukeaa Pohjanmereen ja itäpuoli kuuluu Wattenmeerin alueeseen. Lähes koko länsirantaa peittää valkoinen hiekka, kun taas itäranta on Wattemeerille tyypillisestä vuorovedestä johtuen mutaa ja matalikkoa. Wattenmeerillä vesi laskee ja nousee kuuden tunnin sykleissä, eli ennen uimista kannattaa tarkistaa, onko rannassa vettä.
Syltin erikoisuutta lisää se, että sinne pääsee vain junalla kapean ja mutaisen penkereen yli. Sinne ei siis voi ajaa autolla tai edes kävellä. Kerran tunnissa Hampurista Syltiin ajava paikallisjuna ajaa reitin kolmessa tunnissa, ja pari kertaa päivässä kulkee myös vähän nopeampi ICE.
Autojuna on ainoa tapa saada auto penkereen yli. Deutsche Bahnin monopoli näkyy lippujen hinnoissa: Edestakainen autojunamatka Niebüllistä Westerlandiin eli Syltin keskuskylään maksaa 85 euroa. Matkaa kertyy kuitenkin suunattomat 20 kilometriä suuntaansa. Kyse ei ole siitä, etteikö pienen kuivatus- ja pohjatyön avulla olisi mahdollista rakentaa saareen johtavaa tietä. Ilmeisesti saaren elitistiset asukkaat eivät halua sitä. Saareen on vaikea päästä, mikä lisää sen viehätysvoimaa. Tien avulla se muuttuisi miksi tahansa alueeksi missä tahansa Saksassa.
Minun on vaikea sulattaa selitystä ja ihmettelen suunnattomasti, ettei saaren väestöstä ole noussut kansalaisaloitetta tien rakentamiseksi. Tietenkään Deutsch Bahnkaan ei halua tietä, koska raiteisto on yksi sen kannattavimpia junareittejä koko Saksassa. Elitismiä, elitismiä. Junalla voi sitten kuljettaa Porchensa mantereelle ja takaisin, sillä saarella sijaitsee toki myös Porche-liike.
Westerland on Syltin keskuskylä. Se on täynnä sisustusputiikkeja, vaateliikkeitä, merkkikauppoja ja ravintoloita, mutta se ei ole mitenkään idyllinen. Keskustaan on rakennettu isoja hotelleja ja kaupparakennuksetkin vaikuttavat siltä, että ne ovat putkahdelleet sinne miten kuten yksi toisensa jälkeen. Syltiin ei mennäkään palveluiden takia, vaan luonnon ja rannan.
Westerlandin edessä oleva ranta, kuten saaren monet muutkin rannat, on maksullinen. Paikallisilla on vuosikortit mutta satunnainen matkailija maksaa rannalle pääsystä 3,50 euroa. Rantaistuimen vuokra on 9 euroa päivä. Rantamaksut käytetään rantojen ja luonnon kunnossapitoon.
Vietimme rannalla pari tuntia. Lämpömittari näytti +12 astetta mutta rohkeimmat värjöttelivät bikineissä. Sen verran aurinkoa saimme kyllä mekin, että miehen nenä paloi päivän aikana.
Westerland on Syltin keskuskylä. Se on täynnä sisustusputiikkeja, vaateliikkeitä, merkkikauppoja ja ravintoloita, mutta se ei ole mitenkään idyllinen. Keskustaan on rakennettu isoja hotelleja ja kaupparakennuksetkin vaikuttavat siltä, että ne ovat putkahdelleet sinne miten kuten yksi toisensa jälkeen. Syltiin ei mennäkään palveluiden takia, vaan luonnon ja rannan.
Westerlandin edessä oleva ranta, kuten saaren monet muutkin rannat, on maksullinen. Paikallisilla on vuosikortit mutta satunnainen matkailija maksaa rannalle pääsystä 3,50 euroa. Rantaistuimen vuokra on 9 euroa päivä. Rantamaksut käytetään rantojen ja luonnon kunnossapitoon.
Vietimme rannalla pari tuntia. Lämpömittari näytti +12 astetta mutta rohkeimmat värjöttelivät bikineissä. Sen verran aurinkoa saimme kyllä mekin, että miehen nenä paloi päivän aikana.
Saksan Capri, siksikin Syltiä joskus kutsutaan. Saari on aina kerännyt suojiinsa rikkaat ja kuuluisat. Uwe-dyynin lähistöllä sijaitsee Kampenin kylä, joka on Saksan julkimoiden suosiossa. Tällä hetkellä myös Saksan jalkapallojoukkueen valmentaja, Jogi Löw, omistaa sieltä kesätalon.
Kampenin talot ovat perinteisesti rakennettuja punatiilisiä ja olkikattoisia huviloita, joten tunnelma muistuttaa lähinnä hobittien Kontua. Toisaalta katujen varsilla on pelkkiä merkkiliikkeitä ja erittäin fiinejä ravintoloita. Yhdessä on kuulemma itse Brigit Pardot´kin käynyt bilettämässä.
Kampen |
Kulkuyhteyksistä puheen ollen, rikkaat saapuvat saarelle tietysti pienkoneilla, sillä saaren keskiosassa on pieni lentokenttä. Itse asiassa Air Berlin lentää Syltiin useammaltakin Saksan kentältä. Lento Düsseldorfin kentältä Syltiin kestää tunnin ja hintahaitari vaihtelee 150-600 euron välillä. Saaressa vuosittain vierailevasta valtavasta turistimäärästä muuten vain pieni osa on ulkomaalaisia, ja hekin siis todennäköisesti tanskalaisia.
Saksalaisen eliitin lomaparatiisin lisäksi Sylt on myös tanskalaisten suosiossa. Saarella asuu suuri tanskalainen vähemmistö, sillä Syltin pohjoiskärjestä pääsee laivalla Tanskaan. Kyseinen kärki on muuten jo paljon pohjoisempana kuin Tanskan eteläisimmät alueet. Tanskalainen vähemmistö näkyy siinäkin, että saarella on tanskankielinen ala-aste eli luokat 1.-6. En ole varma, missä yläaste suoritetaan, mutta esimerkiksi Flensburgissa on tanskankielinen lukio.
Valkoinen piste oikeassa kulmassa on lautta Tanskaan. |
Sylt on saari, jossa voisin hyvin viihtyä pari päivää. Idylliset kylät vanhoine taloineen, pitkät mutta mäettömät pyöräreitit ja loputtomat valkoiset hiekkarannat kutsuvat rentoutumaan. Näin sesongin alussa siellä vaikutti olevan lähinnä eläkeläisiä, mutta kesän lämmetessä väki varmasti monipuolistuu.
Ainoita miinuspuolia on tietysti saaren yli jatkuvasti puuskiva tuuli, mutta sitä voi paeta yhteen saaren tuhansista rantaistuimista tai uimakoreista tai miksi niitä nyt oikein kutsuukaan. Tässä linkki saaren virallisille englanninkielisille nettisivuille.
Ja minä kun olen kuvitellut tämän saaren kuuluvan Tanskalle HIH. No joka tapauksessa haaveilen matkustavani sinne. Kauniin näköistä.
ReplyDeleteHihi, ihan hyvinhän tämä voisi kuulua Tanskalle, sillä saarella kuulee tanskaa puhuttavankin. Kaunis se oli ja hyvin voisin siellä lomailla, mutta hieman tuo elitistinen meininkin ärsytti. Onneksi on muitakin saaria, joissa käydä :)
Delete