Vuodenkiertoni on muuttunut. Ennen syksy oli minulle innokasta uuden aloittamista ja kevät väsynyttä kesäloman odottelua ja kouluvuoden viimeistelyä. Opettajavuosista mieleen tarttunut vuodenkierto elää edelleen vahvana, mutta viime vuonna tajusin, että vuodenkiertoni on uusi. Entinen lempivuodenaikani syksy on syrjäytetty, sillä nyt on kevään aika.
Kaikki on lähtenyt luovuudesta. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa ja molempien kirjoitus- ja hiomisajankohdat ovat sijoittuneet vuoden valoisalle puoliskolle. Entinen lempivuodenaikani syksy ei nimittäin lainkaan sovellu luovaan työhön. Tänäkin vuonna syksy on täyttynyt yliopistosta, erilaisista työtilanteista, urheilusta, lukemisesta ja illoista kielikoululla. Kirjoittaminen vaatii aikaa ja hiljaisuutta eikä onnistu, jos viikosta voi irrottaa sille yhden aamupäivän. Myöskään pimeys ei minua inspiroi.
Sen sijaan helmi-maaliskuussa, kun valo lisääntyy, on ihana nousta kevätaamuun ja työpöydän ääreen. Kevätauringon valo heijastuu vastapäisen talon ikkunoista ja toimii kuin luonnon kirkasvalolamppu. Ideat alkavat kukkia kuin läheisen puiston kirsikkapuut. Olen aikaisemmin kuullut kevätenergiasta ja innosta aloittaa keväällä jotain uutta, mutta koskaan aikaisemmin en ole kokenut sitä näin konkreettisesti.
Esikoisteokseni jatko-osa kirjoittui tämän vuoden helmikuusta heinäkuuhun. Tällä hetkellä on menossa tekstin lopullinen hiominen ja viimeistely, mikä on yhtä hiuksien halkomista mutta samalla kevyempää kuin kokonaan uuden luominen. Tällä hetkellä päästäni ei nimittäin löydy muita luovia ajatuksia, kuin miten opettaa passiivin imperfekti tai olisiko taas syytä kerrata objektin sijat ja mitä joulurunoja luetaan joulujuhlassa. Jotain uutta ruokareseptiä voisi ehkä kokeilla mutta uuden kirjoittamisen aika ei ole nyt.
Olen jutellut tästä myös muutaman kirjailijakollegan kanssa. Useampi totesi, että nimenomaan syksy on se aika, jolloin on ihana uppoutua tekstin maailmaan, naputella menemään ja nauttia talviunille käyvän luonnon tarjoamasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Yksi sanoi kirjoittavansa aamulla innokkaasti kirkasvalolampun alla. Toisen aamu alkaa siten, että ensin laitetaan takkaan tulet ja sitten istutaan liekkien ääreen sohvalle ja nostetaan läppäri syliin.
Kateuden pisto käy mielessä, koska itse en nyt ehdi kirjoittaa mitään uutta. Mutta sitten lohduttaudun sillä, että vuodenvaihteen jälkeen alkaa taas vuoden rauhallisempi jakso, mikä tarkoittaa uuden kirjan aloittamista.
Kateuden pisto käy mielessä, koska itse en nyt ehdi kirjoittaa mitään uutta. Mutta sitten lohduttaudun sillä, että vuodenvaihteen jälkeen alkaa taas vuoden rauhallisempi jakso, mikä tarkoittaa uuden kirjan aloittamista.
En tiedä, miten pitkään tämä uusi vuodenkierto tulee jatkumaan, mutta nyt näyttää siltä, että näin on hyvä. Kaksi ensimmäistä lastenkirjaani on syntynyt kevään vauhdilla, ja tällä hetkellä luonnosvihkoon tallentuu ideoita helmikuussa alkavaa kolmatta Hilja-kirjaa varten. En tiedä, miten kauan tällaista tahtia jaksaa, mutta nyt sujuu näin.
Nälkä tosin kasvaa syödessä, ja jossain vaiheessa kirjoittamisaikaa täytyy varmasti löytyä lisää ja vuoden ympäri. Silti tiedän olevani etuoikeutettu, kun pystyn edes osan vuodesta uppoutumaan tekstin tuottamiseen erittäin intensiivisesti. Nostan hattua kaikille kirjanikkareille, jotka joutuvat käyttämään tekstin tekemiseen myöhäisillat ja viikonloput tai joiden kirjoittamisaika on irrotettu perheen yhteisestä ajasta. Minun luovuuteni mahdollistaa mies, joka pelaa X-boxia eikä kaipaa jatkuvaa viihdytystä.
Tekstin tuottamisen pakko ja into on kuitenkin sellainen voima, että siihen löytyy varmasti aikaa, oli tilanne ympärillä mikä tahansa.
Kuvat kesäkuiselta mökkiviikolta Kihniöstä.
Kuvat kesäkuiselta mökkiviikolta Kihniöstä.
Lue myös:
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?