Tadaa, saanko esitellä: Elämäni toiset kokonaan itse tehdyt piparit. Ylpeä olen.
Meillä ei juuri leivonnaisia kulu, koska en tiedä, milloin niitä ehtisi syödä, mutta tunnelman ja tuoksun takia täytyy joulukuussa saada aikaan yhdet piparit. Piparit on lopulta paljon nopeampi ja helpompi tehdä kuin etukäteen ajattelee, ja niistä on iloa pitkäksi aikaa. Ellei sitten satu kuulumaan niihin, jotka syövät niitä pellillisen iltapalaksi.
Tein elämäni ensimmäiset omat piparit viime vuonna. Tänä vuonna jatkoin samalla reseptillä ja tällä kertaa väristäkin tuli jo oikea, sillä löysin sitä oikeaa siirappia. Minulla on vain yksi hyvä piparimuotti, se perinteinen. Olisin toinenkin, mutta epäilen kovasti, tulisiko ballerinasta ballerinan näköisiä enää sen jälkeen, kun olen siirtänyt ne leivinalustalta pellille ja sitten uuni on hoitanut hommansa. Lopputuloksella ei todennäköisesti olisi enää selvää yhteyttä alkuperäiseen muottiin enkä jaksaisi selittää syöjille, että tämä on ballerina, vaikka sen pää on muhkura ja toinen jalka poikki.
Tänä vuonna piparien paisto sujui paljon paremmin kuin viime vuonna, sillä meille hankittiin tammikuussa uusi uuni. Viimevuotinen piparien paisto oli se viimeinen pisara, sillä kyllästyin epätasaiseen paistojälkeen. Saksassa keittiöt pitää usein rakentaa itse, mutta me ostimme edellisten asukkaiden keittiön, ja heidän uuninsa oli joku vanha halpismalli, jonka paistotulos oli aina huono. Mutta nyt kelpaa paistella vaikka mitä!
Sunnuntainen piparisessio oli oikein mukava. Tärkeä osa piparien tekoa ja paistoa on Arja Korisevan vuodelta 1991 peräisin oleva joululevy, joka ehti pyöriä kaksi kertaa ennen kuin tuli valmista. Ensimmäisten pellillisten kohdalla etsin vielä tuntumaa, mutta viimeisten ulkonäkö ja koostumus alkoi vaikuttaa oikein hyviltä. Todennäköisesti teen taikinasta liian ohuen ja siitä hienoiset epämuodostumat ja rapea rakenne. Ensi vuodeksi on siis vielä kehittymisen varaa.
Maku oli onneksi kohdallaan. Mies sanoi, että hyviä ovat, ja sehän se on kaikkein tärkeintä.
Pakkasin pipareista joulupussit meidän molempien työpaikoille ja loput pääsevät ensi viikolla mukaan joulunviettoon, jos niitä silloin vielä on jäljellä.
Monetko piparit sinä olet jo tänä vuonna paistanut?
Iloista joulunodotusta kaikille!
Tänä vuonna piparien paisto sujui paljon paremmin kuin viime vuonna, sillä meille hankittiin tammikuussa uusi uuni. Viimevuotinen piparien paisto oli se viimeinen pisara, sillä kyllästyin epätasaiseen paistojälkeen. Saksassa keittiöt pitää usein rakentaa itse, mutta me ostimme edellisten asukkaiden keittiön, ja heidän uuninsa oli joku vanha halpismalli, jonka paistotulos oli aina huono. Mutta nyt kelpaa paistella vaikka mitä!
Sunnuntainen piparisessio oli oikein mukava. Tärkeä osa piparien tekoa ja paistoa on Arja Korisevan vuodelta 1991 peräisin oleva joululevy, joka ehti pyöriä kaksi kertaa ennen kuin tuli valmista. Ensimmäisten pellillisten kohdalla etsin vielä tuntumaa, mutta viimeisten ulkonäkö ja koostumus alkoi vaikuttaa oikein hyviltä. Todennäköisesti teen taikinasta liian ohuen ja siitä hienoiset epämuodostumat ja rapea rakenne. Ensi vuodeksi on siis vielä kehittymisen varaa.
Maku oli onneksi kohdallaan. Mies sanoi, että hyviä ovat, ja sehän se on kaikkein tärkeintä.
Pakkasin pipareista joulupussit meidän molempien työpaikoille ja loput pääsevät ensi viikolla mukaan joulunviettoon, jos niitä silloin vielä on jäljellä.
Monetko piparit sinä olet jo tänä vuonna paistanut?
Iloista joulunodotusta kaikille!
Moikka. Onnea omatekoisille pipareille. Odotan lastenlapsia tulevaksi ensi viikolla. Sitten varmaan leivotaan ja koristellaan pipareita. Kristiina
ReplyDeleteKiitos! Olen niin ylpeä, että sain aikaiseksi =)
DeletePiparipuuhat lastenlasten kanssa saavat varmasti joulumielelle <3