Wednesday 27 December 2017

Näin selvisin kolme päivää ilman internetiä

Saksassa nettiyhteyksiä tarjoaa moni firma, mutta konkreettinen liitäntä kuuluu lähes aina vain yhdelle taholle. Tämä tarkoittaa, että suurin osa 80 miljoonan asukkaan maasta on riippuvainen siitä, että Telekom lähettää oman teknikkonsa yhdistämään piuhat. Ei kuulosta kovin hankalalta, mutta monopoliasemansa takia kyseinen firma voi tehdä, mitä haluaa, eivätkä asiat toteudu kovin nopeasti.

Appiukko on juuri muuttanut uuteen taloon. Hän oli jo etukäteen tehnyt ilmoituksen ja sopinut ajan Telekomin asentajan kanssa. Sovittu päivä tuli ja meni, eikä ketään tullut. Seuraava mahdollisuus on vasta joulun jälkeen. Pahoittelemme.

Tiedossa olisi joulunpyhät ilman internetiä. 
Minulla ei nimittäin ole luurissa minkäänlaista nettipakettia, koska tarve olla koko ajan netin päässä ei ole vielä kasvanut tarpeeksi suureksi. Appiukon edellisessä talossa netti vielä toimi, joten hätätapauksessa voisi ajella sinne. Ilmoitin aatonaattona läheisille Suomeen, että älkää ihmetelkö, jos minusta ei pariin päivään kuulu, ja unohdin puhelimen sitten vierashuoneen yöpöydälle. Se muistutti olemassaolostaan vasta toisena joulupäivänä, kun akku alkoi piipata lataustarvettaan.

Huono puoli puhelimen unohtamisessa oli se, että jouluna tuli otettua vain vähän kuvia. Hyviä puolia siinä olivat, no kaikki muu. 
Oli yllättävän ja mahtavan helppoa olla ilman nettiä, puhelinta ja muita laitteita. Ainoat tekniset vehkeet, joihin joulupäivinä koskin, olivat vedenkeitin ja sähkösaunan kiuakaan säätönappula. No okei, myönnetään, jouluaattona kävin kerran miehen puhelimella facebookissa. Talossa ja sen ympäristössä oli kuitenkin hyvin huonosti kenttää, joten vierailu jäi lyhyeksi. Kaikki verkkoa tarvinneet kulkivat puhelin ojossa ympäri huoneita, kunnes lopulta selvisi, että paras verkko löytyy ulkoterassilta talon pohjoiskulmasta.

Kun ei koko ajan tarvitse vahtia puhelinta, on aikaa keskittyä muihin ihmisiin. Tämä joulu oli ensimmäinen uudella kokoonpanolla, johon kuuluu nyt appiukon ja tulevan vaimon aikuiset lapset kumppaneineen sekä muutama mummo. Uusperheen symboliksi koristelimme kuusen tasapuolisesti molempien perheiden vanhoilla joulukoristeilla. Jokainen sai myös sanoa, mitä kuusessa on ehdottomasti oltava tai mitä koristetta ilman ei joulua tule. 

Hyvät yhteiset puheenaiheet olivatkin, kenellä on nettiä, kenen puhelimen latauspiuha on missäkin ja niin edelleen. Muutakin puhuttavaa kyllä löytyy, joten en ole huolissani tämän fuusion toimivuudesta.
Parin päivän netittömyyden jälkeen tajusin, miten rauhoittavaa se on. Kun ei voi edes pikaisesti käydä vilkaisemassa jotain, mitä ikinä ja usein ihan turhaa, mieli pysyy rauhallisena. Toisaalta joudun myöntämään, ettei netittömyys silti auttanut minua ihan täysin keskittymään seurusteluun ja toisten ihmisten läsnäoloon.

Tein nimittäin sen virheen, että aloitin menomatkalla junassa niin mielenkiintoisen kirjan, että olisin halunnut vain lukea ja unohtaa kaiken muun. Kirjassa on 813 sivua, joten lukeminen vaati hienoista taktikointia. Menin muka iltaisin vähän muita aikaisemmin nukkumaan, jotta mies löytäisi minut pari tuntia myöhemmin nenä kiinni lukulaitteesta. Luin aamulla hetken sängyssä ja luikahdin keittiöstäkin aina tilaisuuden tullen yläkerran vierashuoneeseen lukemaan. 
Kun kirja tuli ensimmäisenä joulupäivänä luetuksi, tunsin tyhjyyttä mutta samalla myös pilkahduksen jostain vanhasta. Ennen nettipuhelimia keskittymistä häiritsevät mediat olivat tv, radio ja erityisesti kirjat enkä muistanutkaan, millaista on joutua näin täysin lukemisen pauloihin.

Selvisin netittömyydestä siirtämällä riippuvuuden sinne, mistä sen olen aikaisemminkin löytänyt, eli kirjaan ja sanoihin.
Jos siis kaipaat aivan erinomaisen magneettista tarinaa ja jos sinun on mahdollista uppoutua siihen muutamaksi päiväksi, suosittelen sinulle Joel Dickerin kirjaa Totuus Harry Quebertin tapauksesta (suom. 2014). Kirja on murhamysteeri, läpileikkaus pikkukaupunkiin ja sen asukkaisiin, tarina romaanin kirjoittamisesta ja ystävyydestä - sekä erittäin koukuttavasti rakennettu teos. Varoituksen sanana tämä siis. Nettikin kannattaa sulkea, jos ei kaipaa lukemiseensa häiriöitä, mutta punaviini on lukemiselle mukava kyytipoika.

Sateiset ja harmaat ilmat eivät juuri houkutelleet ulos, mutta muutaman kerran kävimme ihmettelemässä länsituulta mutaisilla Pohjanmeren rannoilla. Kuvien ranta sijaitsee Husumissa, pari sataa metriä appiukon talolta ja oli aatonaaton sumussa lähes aavemainen. Lisäksi oli laskuveden aika, joten rannassa oli enemmän mutaa kuin vettä. Tänne voisi hyvin sijoittaa rikosromaanin, aviomies tuumasi.
4 comments on "Näin selvisin kolme päivää ilman internetiä"
  1. Ihana teksti ja kuvat! Tunnustaudun samanlaiseksi, joten en oikein uskalla edes aloittaa lukemista liian usein. Luen lähinnä vain, kun tiedän siihen olevan riittävästi aikaa muutamien päivien aikana eikä yötä myöten valvominen häiritse elämää. Rakastan erityisesti pitkiä kirjoja, koska ihanaa uppoutumista kestää silloin pidempään. Hyvien sarjojen kanssa on sama juttu. Jos niistä julkaistaan kaikki kauden osat kerralla, minun pitää saada katsoa ne putkeen. No, ehkä sentään kahdelle päivälle jaettuna. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, tällainen riippuvuus on kyllä siinä mielessä vaarallista, että se vaikuttaa yöuniin =D En juuri katso telkkaria, mutta kyllä sarjat kuluvat juuri tuolla tavalla nopeasti, kun ne eteen sattuvat. Uppoutuminen on loman merkki!

      Delete
  2. Meillä mökillä nettiyhteys toimii huonosti (laiturin päästä löytyy se paras kenttä, ja sisällä saattaa ikkunan vieressä joskus pilkahtaa 4G vain häipyäkseen saman tien toisaalle). Alun tuskailun jälkeen puhelin jää kuin itsestään jonnekin nurkkaan odottamaan arkea. Se on todella vapauttavaa.

    Ja mitä tulee lukemiseen, niin samainen opus koukutti myös minut aikoinaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Netin pitäisi toimia juuri mökillä juuri noin, jotta kiusaus "turhaan" surffailuun olisi mahdollisimman pieni. Ethän ole pudonnut laiturilta etsiessäsi verkkoa? =D

      Olen tosi tyytyväinen, että aloitin kyseisen kirjan juuri pyhien aikaan enkä esim. keskellä kiireisiä työviikkoja. Ilmeisesti siitä tulee ensi vuoden aikana myös tv-sarja...

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?