Sunday, 7 October 2018

Puhdas juomavesi on katoava luonnonvara


Leveäksi tallattu polku johtaa hiekkatieltä jyrkkään alamäkeen. Polku kiertää kivien päältä ja koukkaa mutkan, mutta sitä tulija ei juuri ajattele, sillä kaikki huomio on kiinnittynyt polun päässä odottavaan puurakennelmaan ja sen alla kimaltavaan veteen. 

Vedessä lilluu puista pudonneita lehtiä, itikat nauttivat apajastaan ja kirkkaan vihreä sammal tekee kaikesta satumaista. Vedenpinnan läpi näkee, miten vesi pulppuaa hiekkapohjasta. Vesi on niin kylmää ja raikasta, että 10 litran pönikän täyttämisen aikana ehtivät sormet paleltua.

Voin kertoa, etten ole missään koskaan ikinä juonut niin hyvää vettä kuin tästä lähteestä.
Puhdas juomavesi kuuluu katoaviin luonnonvaroihin. Jo nyt monissa maissa on siitä pula, ja tulevaisuus näyttää, miten pitkään hyvää vettä täällä Europassakaan riittää. Monien kaupunkien vedet ovat käyvät läpi kemiallisen puhdistuksen, minkä maistaa helposti.

Suomalaisena puhtaiden järvivesien ja metsien keskellä asuessaan ei aina muistanut, kuinka hyvät olot ja vedet pohjoisessa onkaan. Lapsuuden kotitalossani vesijohtovesi tulee kaivosta, joka sijaitsee lähellä luonnonlähdettä. Siinäkään vedessä ei ole koskaan ollut valittamista.

Opiskeluaikana kaikki moittivat turkulaista vesijohtovettä, mutta sekin on aika hyvää verrattuna nykyään nauttimaani Kölnin kalkkiseen ja kovaan veteen. Reinin toisella puolella sijaitsee Kalk-niminen asuinalue, mutta kuulemma sen vesi on paljon parempaa kuin meillä keskustassa.

Aikoinaan Hampurissa kinastelin usein kämppikseni kanssa, joka väitti kivenkovaan, miten hyvä vesi Hampurissa on eikä suostunut kuuntelemaan ihmettelyjäni tiskipöydän reunoihin jäävistä kalkkitahroista ja veden lievästä sivumausta. Onneksi on internet, joka lopulta kertoi eri maiden juomavesitutkimuksista ja siitä, miten korkealle Suomi niissä sijoittuu ja miten niin paljon kauemmas Saksa.
Onneksi vesiasiaan löytyy kuitenkin ensiapua. Meillä juoma- ja teevesi käytetään siiviläkannun kautta, mutta en tiedä, miten paljon se vettä puhdistaa. Ainakin maku on parempi kannusta kuin suoraan hanasta. Olemme jo jonkin aikaa miettineet filtterisysteemiä, jonka saisi liitettyä keittiön vesihanan yhteyteen. Luultavasti systeemi puhdistaisi veden paremmin kuin pelkkä Brita-kannu.

Vierailin hiljattain Lontoossa ja totesin, että siellä oli ehkä pahimman makuinenhanavesi, mitä olen missään juonut. Tuttavaperheellä olikin keittiön hanan yhteydessä erillinen hana, josta sai puhdistettua juomavettä.

Mutta siihen en koskaan ryhtyisi että kantaisin juomaveden pullotettuna kotiin, semminkin kun uutiset kertovat, miten paljon muovia pullovedet sisältävät. Mikromuovi saattaa olla terveydelle haitallista eikä muovijätekään ole ekologista. Tietysti on maita, joissa pullotettu vesi on ainoa vaihtoehto, ja siksi  pullovesien mikromuovipitoisuuteen tulisi kiinnittää huomiota.

Siirryin muuten hiljattain käyttämään lasista juomapulloa juuri tästä samasta syystä.

Lottovoitto on puhdas juomavesi ja saasteeton ilma ja niiden arvo tulee tulevaisuudessa nousemaan entisestään. Toivottavasti vettä ei koskaan yksityistetä vaan se säilyy vapaana luonnonvarana.

Millaista vettä teillä tulee hanasta? 
4 comments on "Puhdas juomavesi on katoava luonnonvara"
  1. Minulle tulee hanasta hyvälaatuista ja hyvänmakuista juomavettä, ja sitä riittää niin kuivinakin vuosina kuin tänä vuonna. Vesi on Saksassa tarkimmin valvottu elintarvike.
    Minäkin asun Reinin varrella 256 km Kölnistä etelään. Reinissä on vesi vähissä, mutta sen alla sitä riittää teollisuuslaitoksille, n. 160 000 asukkaalle, pyykinpesuun ja vieläpä parvekkeen pelakuulaatikoitten kastelemiseen. Me emme tarvitse pintavettä vaan vesi pumpataan syväkaivoista valmiiksi hiekkakerrosten suodattamana Reinin alta, kovuusaste on 10,2 °dH, eikä sitä kloorata. Voisin hehkuttaa Reinin puolesta laveasti ja pitää pitkän esitelmän siitä, miten erikoislaatuinen joki Vater Rhein on.
    Meidän ei tarvitse ostaa pullovettä tai vedenpuhdistusvekottimia. Hiilihapollista vettä ostan vain, kun pitkinä kuumina kesinä kyllästyn ryystämään pelkkää kraanavettä kuin lehmä. Ammuuuuu! Keväällä tein itse bio- seljankukkasiirappia veden mauksi, mutta eihän se kauaksi aikaa riittänyt.
    Neljännen luokan ympäristöopin opetussuunnitelmaan kuuluu yhtenä aihepiirinä meidän vetemme, ja mistä se tulee.Luokat vierailevat vesilaitoksella ja se järjestää myös kouluissa teemapäivän, tietovisan ja juomavesibaarin. Vinkki lapsille: ei kannata makeita juomia ostaa ja juoda. Jokaisella lapsella on oma vesimuki luokassa. Muita ympäristöaiheita on esim. jätteen erottelu, vähentäminen ja käsittely, puhdas/puhtaampi ilma ja puut ja puistot, hyönteiset, linnut jne. Nyt on meilläkin Reinin tasangolla sininen taivas.
    Meillä oli Satakunnassa muuten hyvä kaivovesi, mutta hiukan liian rautapitoinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooo, minäkin tykkään Reinistä mutta en ole osannut ajatella tai nähdä sitä näin monipuolisesti. Hienoa, että jo lapset pääsevät tutustumaan siihen, mistä ja miten juomavesi hanaan tulee.

      Delete
  2. Meidän hanavesi on niin kloorattua että voi leikkiä uimahallia (ja juoda sitten jotain muuta vettä – suihkussa ja hampaita pestessä menee kyllä suuhun kaiken aikaa). Mutta Suomessa join onnessani suoraan Päijänteestä, vaikkei sekään mikään puhtain vaihtoehto ehkä ollut...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe, meistä oli lapsina hauskaa se ajatus, että me uimme helsinkiläisten juomavedessä =D Silti se voittaa varmasti ihan mennen tullen nuo Etelä-Euroopan kloorivedet.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?