Thursday, 4 October 2018

Ulkosuomalaiset kirjailijat 18: Ville Hytönen

Ville Hytönen on samaa ikäluokkaa kuin minä ja meillä on yhteinen opiskelukaupunki, mutta siinä vaiheessa, kun minä vasta aloittelin epävarmana kirjallisuuden opintoja, Ville oli jo perustamassa kustantamoa ja toimi aktiivisesti kirjallisuuden ja kulttuurin kentällä. Tahti ei ole vuosien varrella hiipunut, vaikka maa onkin vaihtunut.
Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala / Laura Malmivaara
1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Ville Hytönen, 36-vuotias  Tallinnassa  asuva kirjailija ja Kustannusosakeyhtiö Savukeitaan eläköityvä kirjallinen johtaja. Olen vuonna 2006 alkaneen kirjailijatyöni ja vuonna 2001 perustetun kustantamoni lisäksi ollut pyörittämässä Tulenkantajien kirjakauppaa Tampereella, kustantanut paria kulttuurilehteä, digitaalisen runouden portaalia ja perustanut Tulenkantaja-palkinnon yhdessä Aamulehden kanssa sekä Turun Kirjan talon yhdessä muiden kanssa.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Koin avioeron 2013 ja maailma näytti varsin avonaiselta. Lähdin ensin seikkailemaan Keski-Aasiaan, mutta palattuani päätin lähteä tutkimaan Viroa, rakastuin ja jäin Tallinnaan. Perustin myöhemmin pari kirjailijaresidenssiä Haapsaluun ja Viljandiin ja sain Wernerin, pienen vironsuomalaisen  pojan.

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Virossa minua eniten innostaa nopea kehitys, jonka kykenee aistimaan ihan vain päiväkävelyillä. Taloja kunnostetaan, kommersiaali lisääntyy, paikat siistiytyvät. Se inspiroi minua suuresti. Virossa myös osataan arvostaa taiteilijoita eri tavalla kuin Suomessa. 
"Maailman paras paikka kirjoittaa on Haapsalun puutalokaupunki Länsi-Virossa."
4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Olin kuusitoistavuotiaana varma, että jossain vaiheessa olen ammatiltani runoilija. Siihen meni vielä yhdeksän vuotta, mutta sitä ennen ehdin perustaa Savukeitaan, joka alkaa lopettelemaan toimintaansa vajaan 400 nimekkeen ja monen muun projektin jälkeen. 

5. Mitä kirjoitat?

Aloitin runoilijana, mutta nykyään kirjoitan runouden lisäksi  romaaneja, esseitä, lastenkirjoja, keittokirjoja, matkakirjallisuutta, radiodraamaa ja jopa vitsikirjoja. Olen myös suomentanut seitsemisen kirjaa. Yhteensä julkaistuja kirjoja on jotain 25:n ja 30:n välillä.


6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

Julkaisin vuonna 2017 Jumalankoirat -nimisen romaanin (Sammakko), joka sijoittuu 1600-luvun lopun läntiseen Viroon ja sen vironnos tuli ulos tänä vuonna.



Parin viikon päästä ilmestyy tekstikokoelma Eesti on my mind (Sammakko), jossa kuvailen Viroa vironsuomalaisen näkökulmasta. Tänä vuonna julkaistiin myös Tuulia Matilaisen kanssa kokoamani Aaveiden Eesti – Kummitustarinoita Virosta (Haamu Kustannus) sekä itse toimittamani Pieni suuri virolainen vitsikirja.

Olen joissain lastenkirjoissa myös leikitellyt asuinympäristölläni ja emigranttiudella.


7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Kirjoitan aina useaa kirjaa samaan aikaan. Se johtunee kustannustoimittajan urasta ja siitä, että on oppinut työstämään erilaisia tekstilajeja ja tyylejä samanaikaisesti. Rutiineja ei sinänsä ole vaan pienen lapsen isänä mukaudun perheeni menojen mukaan ja teen työtä silloin, kun se on mahdollista.

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

Ihan perinteisin menoin: lukemalla, puhumalla, kirjeitse. Tallinnassa on melko suuri suomalaisvähemmistö, joten puhun luultavasti viikoittain suomea myös lähipiiriin kuulumattomien ja jopa tuntemattomien ihmisten kanssa. 

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

Suomalaisia murteita, kirjastolaitosta, metsäisiä järviä ja laitureita, pohjoista talvea, turkulaisia kapakoita, pyöräteitä, Porvoossa asuvaa mummoani, Pispalaa, savusaunaa ja nuoruuttani.

Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?