Vauva opettaa priorisointia ja ajankäyttöä

Pysähdyn kuuntelemaan. Älähtikö joku makuuhuoneessa? Miten se taas on hereillä?

Tekeillä ollut homma keskeytyy määrittelemättömäksi ajaksi, kun vauva ilmoittaa tarpeistaan. Olen kuullut, että on vauvoja, jotka nukkuvat päivän läpi kaksi-kolmetuntisia unia mutta meidän touhutoverista ei koskaan tiedä, onko kyseessä kymmenen minuutin torkut vai kolmen tunnin unet. 

Ja se jos mikä, opettaa priorisointia.

Ensin on mietittävä, mikä on juuri nyt tärkeintä. Usein listan alkupäästä löytyvät syöminen, kahvin keitto ja vessassa käynti. Sitten voi miettiä, mitä olisi hyvä saada tehtyä juuri tänään, ja alettava tehdä ja toivoa, ettei toinen herää heti. Usein maksan ensin laskuja, hoidan vauvan vaatimaa byrokratiaa tai kirjoitan viestejä.

Jos vauva nukkuu pidempään, ehtii ehkä myös pyykkien viikkaamiseen, verkon uutissivustolle ja sitä kautta muuhun vähän vähemmän tärkeään. Muutaman kirjankin olen onnistunut lukemaan vauvan syntymän jälkeen. Usein olen iltapäivällä vaunujen kanssa liikenteessä, koska niistä vauva tykkää ja niissä hän nukkuu hyvin, joten kotihommat saavat niinä hetkinä siirtyä kävelyn tieltä.

Myös somen käyttö ja verkossa hengailu ovat nykyään entistä elämää rajatumpia, vaikka imettäessä voikin tehdä kaikenlaista. Usein sanonkin, että ehdin kyllä lukea viestit ja sähköpostit, mutta vastaamisen kanssa voi kestää. Tunnustan, olen jo onnistunut pudottamaan puhelimen vauvan päähän, mutta hän ei onneksi ottanut siitä pahasti nokkiinsa. Toki laitan puhelimen usein sivuun ja olen hänelle läsnä, koska en halua, että lapsi näkee äitinsä vain luurin takaa.

Viime talvena äitiyslomalla ollut ystävä kertoi, että hän yritti miettiä jokaiselle päivälle yhden homman, jonka ehtisi varmasti saada hoidettua. Toisina päivinä ehti kuitenkin tyhjentää to do -listaa enemmänkin ja vielä leipoa sämpylät päälle, toisina päivinä ei saanut aikaan mitään muuta kuin  toimenpiteitä pienen ihmisen hoitoon ja elossa pitoon.

Pidän järjestyksestä ja siististä asunnosta, mutta nykyään tiskit ja pyykit saavat odottaa, jos  mielenterveydelle on tärkeämpää puhua ystävän kanssa puhelimessa tai kirjoittaa. Joskus taas voi olla tarpeellista tehdä vartin niska-selkäjumppa sen sijaan, että täyttäisin tylsiä lomakkeita. Kyse on priorisoinnista: ensin vauvan tarpeet ja sitten se, mitä minä kipeimmin tarvitsen.

Tätäkin tekstiä eilen aloittaessani minun olisi oikeastaan pitänyt kerätä kylpyhuoneen lattialle rikkoutuneen lasin sirut, mutta nyt on tähdellisempää koota hetki ajatuksia. Vauva ei kylppäriin vielä ryömi eikä kotona ole muita, joten sotku voi odottaa.

Tämän tekstin viimeistely taas sujui lapsi sitterissä keikkuen. Olin toivonut hänen viihtyvän unillaan pidempään, mutta niin kauan kuin tuosta vierestä kuuluu tyytyväistä ääntelyä, näinkin on hyvä. Poika muuten kääntyi eilen ensimmäistä kertaa, joten täytyy vielä nauttia tästä ajasta, jonka hän viihtyy paikallaan silmieni alla.

Priorisoinnista puheen ollen, seuraavana taitaa olla vuorossa äidin kahvihetki, ennen kuin imetys taas kutsuu. Toveri tosin näyttää torkahtaneen, joten ehkä ehdin tehdä vielä jotain muitakin omia juttuja. Tai sitten en.

Sinua voi kiinnostaa myös:

Mammabrunsseja ja päiväkävelyitä

Kuukauden ikäinen vauva osaa jo vaikka mitä

Hän on täällä

Synnytyskertomus

Vauvan ensimmäiset viikot