Kirjailijaelämää

Saksan kustannustoimittajani Leonan kanssa, Kuva: WooW Books

Äitiyslomalla ei voi ottaa liikaa paineita kirjoittamisesta, koska huonosti nukutut yöt ja vauvan tarpeet, mutta viimeiseen kuukauteen on mahtunut sosiaalisia kirjailijajuttuja. Kirjailijuus voi olla myös yllättävän tapahtumarikasta, ainakin näin syksyn messuaikaan. Vauva on jo kokenut messukävijä ja kirjallisissa tilanteissa istuja. Viime viikkoihin on mahtunut tällaista:

Frankfurtin kirjamessut

ovat yksi maailman suurimpia kirjamessuja ja pääasiassa myyntimessut. Tänäkin vuonna messualueella kävi viiden päivän aikana 320 000 vierailijaa. Alue on niin suuri, että hallista toiseen voi matkata pikkubussilla eikä kaikkiin halleihin edes välttämättä ehdi päivän aikana.

Minä olin messuilla työt mielessä. Kävin katsomassa tämän vuoden teemamaan Norjan paviljongin (tylsä!), mutta muuten päivä meni työtapaamisissa, sillä kaikki agentuurini ja kustantamoni olivat edustettuina messuilla. Välissä ehdin moikata ystäviäkin eli en juuri tutustunut messuohjelmaa saatikka käynyt monessa hallissa. Voin sanoa, että oli absurdia ja ihan mieletöntä nähdä omat kirjansa Frankfurtin kirjamessuilla!

Etukäteen hieman jännitti, miten pitkä päivä vauvan kanssa sujuu, mutta Toivohan oli aivan elementissään. Hän viihtyy kulkuvälineissä ja ihmisten keskellä ja kävi niinkin, että hän nukkui rintarepussa kahden ja puolen tunnin päiväunet. Ilmeisesti messuhälinä ja liike tarjoavat unille hyvän taustan. Vielä kotimatkallakin häntä nauratti junassa, joten päivä meni paremmin kuin olin uskaltanut odottaa.

Sain päivän aikana niin monia hyviä uutisia, että messuille meno tosiaan kannatti. Ensinnäkin Suomen agenttini kertoi, että Hilja kiinnostaa, vaikka sopimuksia ei ole vielä tarjottu. Sitten Suomen kustantamo kertoi, että Hilja-sarjan toisesta osasta on otettu uusintapainos, jee! Ja minä kun luulin, ettei hieman vanhemmista kirjoista enää oteta uusia versioita. Lopuksi tapasin vielä Saksan kustantajani, joka kertoi minulle, että Hilja-sarjan seuraavastakin osasta on tehty julkaisupäätös. Tuplajee!

Vaikka arkeni sisältää tällä hetkellä aivan liian vähän kirjoitusaikaa, on kiva tietää, että Hilja-kirjat menevät ja elävät omaa elämäänsä ilman minuakin.

Helsingin kirjamessut

Tasan viikko Frankfurtin messujen jälkeen suuntasin vauvan kanssa Helsingin kirjamessuille. Minulla ei ollut tänä vuonna omaa esitysaikaa, mutta lähdin mielenkiinnolla nauttimaan messuhumusta Toivon ja mummon kanssa. Kävi niin hauskasti, että pääsimme messuille vanhan kotipaikkakuntani kirjaston järjestämän bussimatkan mukana, mikä oli kätevää ja helppoa.

Myöskään Helsingissä en ehtinyt juuri paneutua messuohjelmaan, mutta kirjailijalle messut ovat pääasiassa kohtaamispaikka. Pidimme Hilja-tiimin kanssa palaverin tulevaisuuden kuvioista ja tapasin tuttuja, kuten Enostone-kustantamon Kallen ja äitiyspakkauksen runokirjoistaan tunnetun Elina Pullin. Kuuntelin hetken myös keskustelua Sylvi Kekkosesta, kunnes piti lähteä vaipanvaihtohommiin.

Hiljan kuvittaja Nadja Sarell ja megaplakaatti.

Messujen suurin yllätys oli jättimäinen plakaatti, joka roikkui Kustannus-Mäkelän messuosastolla. Olen aina ihaillen kadehtinut kollegoja, joiden työt pääsevät messuilla hyvin esille. Ja siellä se nyt kenotti, Hilja ja operaatio joulun taika -kirjan kansi isona posterina. Nyt olen nähnyt kaiken.

Sen verran ehdin messuja kiertää, että täytyy kehua niiden kehittyneen positiivisesti. Muistan parin vuoden takaa äänekkään ja täpötäyden, jopa hieman ahdistavan messualueen. Uusi ohjelmajohtaja Ronja Salmi on kuitenkin saanut hyvää aikaan. Messualueen keskeltä menevät leveät käytävät, lavat ovat seinien vierillä eikä niiden mökä kaiu kaikkialle ja mikä parasta, lastenalue oli omassa rauhallisessa nurkassaan eikä keskellä kaikkea. 

Vauva viihtyi näilläkin messuilla, sillä hän veti jälleen kahden ja puolen tunnin päiväunet, mitä ei juuri koskaan tapahdu kotona. Saimme kassillisen kirjoja, hyvää messufiilistä ja inspiraatiota kotiin viemisiksi, ja olin iloinen, että lähdin.

Kirjanjulkkarit Suomi

Olen sitä mieltä, että jokainen kirja ansaitsee julkkarinsa. Se on eräänlainen riitti, että nyt kirja on valmis ja kirjailijan puolelta kannet on suljettu. Tällä kertaa ajattelin, että olisi kiva juhlia Suomessa. Siihen tarjoutuikin mahdollisuus, mutta julkkarien järjestämisestä ei olisi tullut mitään ilman vanhempieni ja kustantamon apua. Iso kiitos!

Hilja ja operaatio joulun taika -kirjan julkkarit aloitettiin pukeutumalla tonttumyssyihin, laulamalla joululauluja ja koristelemalla kuusi. Tunnelma oli lämminhenkinen ja porukkaa kivasti, vaikka kuulinkin, että samalle iltapäivälle sattui myös kilpaileva tilaisuus.

Mutta kuinka ollakaan, Toivo onnistui tekemään niskakakat juuri sillä kertaa, kun äiti on hermostuksissaan unohtanut vaipat ja hoitoalustan yöpaikkaan... Onneksi lähisuku hoiti hommat, jotta sain hetken paistatella kirjailijuudessa ja myös paikallislehden haastattelu onnistui. 

Kirjailta Köln

Kölnissä on aktiivinen suomalaisyhteisö, jolle olen järjestänyt kirjallisia salonkeja myös aikaisempien Hilja-kirjojen kohdalla. Valitettavasti harmaa marraskuun ilta ei ollut kutsuvin ja yleisömäärä jäi hyvin pieneksi. Tilaisuus oli kuitenkin ihana! Seurakunnan pappi Anna-Maari oli valmistellut haastattelun ja joskus kanttorinakin toimiva Sari soitti ja lauloi lukemisen ohessa. 

Minä taas sanoin, että minulla on vauvavapaata ja lasissa skumppaa, joten kaikki on enemmän kuin hyvin, vaikka paikalla ei olisi ketään. Kuuntelijapalaute teki illasta kuitenkin tärkeän. Suomen juhlissa kukaan ei juuri nauranut ja ehdin jo ajatella, ettei kirja ehkä olekaan niin onnistunut. Kölnissä luin vähän eri kohtia ja palaute oli välitön. Uuden kirjan kohdalla kestää aina hetken löytää ne tekstipätkät, joita kannattaa lukea yleisötilaisuuksissa paljastamatta liikaa kirjan punaisesta langasta.

Luentatilaisuus Kölnin kaupunginkirjastossa

Sattumalta tähän marraskuulle ja vielä peräkkäisiin päiviin tuli myös kaksi kutsua kirjastovierailuille. Ensimmäinen oli esiintyminen Kölnin kaupunginkirjaston lastenosastolla. Voin kertoa, että etukäteen jännitti hurjasti, vaikka tiesin, että paikalle on tulossa ystäviä ja tuttavia, eli tyhjille seinille ei tarvitse lukea. Saksan kustannustoimittajani oli paikalla tukemassa, jos saksaksi lukeminen alkaisi tökkiä.

Lopulta tilaisuuteen tuli sitten muutama muukin. Ensin nimittäin haeskeltiin lisää tuoleja ja lopulta puolitettiin pullat, jotta kaikille riitti: paikalla oli 50 ihmistä, joista 20 lasta, eivätkä kirjastovirkailijat muistaneet toista niin suosittua lastentilaisuutta. Moni jäi luennan jälkeen vielä askartelemaan ja juttelemaan, ja tilaisuus loppui vasta siihen, kun kirjasto meni kiinni.

Luentatilaisuus Meerbuschissa

Heti seuraavana päivänä eli aikaisin lauantaiaamuna junailimme koko perhe Düsseldorfiin ja sieltä eteenpäin Meerbuschiin. Tätä vierailua oli suunniteltu jo keväästä mutta vähän mietitytti, tuleeko sinne ketään. Kuulin, että paikallislehdessä oli ollut tilaisuudesta iso mainos, joten kirjastolaiset olivat järjestäneet luennan isompaan tilaan kuin alkujaan oli suunniteltu.

Kymmenen minuuttia ennen alkua katsomossa istui yksi lapsi isänsä kanssa. Aloitin lopulta viisi minuuttia myöhässä, kun katsomossa oli parikymmentä henkeä. Tilaisuus oli mukava, sillä tunnelma oli intiimimpi ja keskittyneempi kuin edellisenä päivänä, sillä se ei ole kuuntelijoiden määrä vaan laatu, mikä ratkaisee. Eturivissä istui lapsia silmät tuikkien, ja kirjailijan sydän oli sulaa.

Toivon aina, että tällaisiin tilaisuuksiin tulisi edes se määrä jengiä, ettei järjestäjiä jää harmittamaan. Kirjasto vaikutti tyytyväiseltä ja mieskin sanoi, että oli mukavaa, vaikka aamu olikin ollut aikainen.

*Kiitos tilaisuuden tukemisesta Das finnische Buch!

Kevään ensimmäiset kirjailijavierailut ovat varmistuneet tällä viikolla, joten saan myös jatkossa vaihtelua vauva-arkeen. Toivottavasti kirjoitusaikaakin löytyy, jotta Hilja-juhlat eivät lopu vielä tähän.

Kiitos lastenhoitajat ja järjestäjät ja tietysti kaikki Hilja-kirjojen lukijat!