Ulkosuomalainen vauva Suomessa

Ulkosuomalaisella vauvalla on saksalainen Reisepass ja suomalainen sosiaaliturvatunnus, joten oli aika viedä hänet tutustumaan toiseen kotimaahansa. Reilun kolmen kuukauden ikäisenä hän pääsi ensimmäistä kertaa mummolaan ja serkkujen luo.

Suomen sää oli yllättävän mukava, marraskuuksi. Onneksi olin tutkinut säätietoja etukäteen ja varautunut villahaalarilla ja pipoilla. Saimme nimittäin useampana päivänä nauttia pakkasssäästä ja jopa hieman lumisateestakin. Mikään ei voita vaunulenkkeilyä raikkaassa pikkupakkasessa, joka saa posket punaisiksi. Sellaiset kelit ovat Kölnissä niin harvinaisia.

Toivo on osoittautunut hyväksi reissaajaksi. Niin kauan kuin on tarpeeksi tapahtumaa ja ihmisiä, hän viihtyy hyvin. Toki Suomessa tuli vastaan niin paljon uutta, että muutamat yöt menivät asioita sulatellessa. Mutta oli ihanaa, että hän pääsi vihdoin tapaamaan kunnolla äitinsä sukulaisia. 

Hellyttävin kohtaaminen oli ehdottomasti tapaaminen äidinisäni kanssa - Toivolla ja hänellä on lähes 90 vuotta ikäeroa. Toisella kaikki on vasta alussa, toisen askel kääntyy jo iltaan, mutta hetken heidän elämänsä leikkasivat toisiaan.

En tiedä, liittyykö vauvan kasvuvaiheisiin vai oliko Suomella vaikutusta asiaan, mutta vauva oppi Suomessa monia uusia taitoja. Heti ensimmäisenä aamuna hän alkoi yhtäkkiä kieriä ja saman päivän aikana kääntyi myös vasemman kyljen kautta, kun tähän asti on mennyt vain oikea.

Toivo ei ole myöskään syönyt tutttia sitten muutamien ensimmäisten viikkojen, mutta Suomessa sormeni päätyivät niin usein pieneen suuhun, että päätin taas kokeilla. Isäni osti Toivolle uudet tutit, koska eihän meillä ollut niitä mukana. Jo ensimmäisenä kokeiluiltana hän nukahti tutin kanssa nopeasti ja helposti.

Tällä hetkellä onkin ollut aivan hämmentävän helppoa saada lapsi päiväunille tai illalla sänkyyn. Tutti suuhun vain eikä nukahtaminen kestä kauaa.

Lienee johtunut myös niistä kirpeistä pakkaskeleistä, mutta Suomessa vauva alkoi jälleen viihtyä vaunuissa. Olin juuri sanonut siskolleni, ettei Toivo koskaan nuku vaunuissa eikä aamupäivisin ylipäänsä paljon. Ja niin hän seuraavana aamuna nukkui yli kaksi tuntia ulkona vaunuissa. Kyllä minäkin noilla keleillä olisin viihtynyt vaunukopassa äitiyspakkauksen makuupussiin käärittynä. Sama temppu on muuten toiminut myös kotona Kölnissä. Kiitos äitiyspakkauksen makuupussi!

Parasta Suomessa oli sen tarjoama vaihtelu vauva-arkeen, uudet päiväkävelyreitit ja sauna. Toivo ei vielä niin ymmärtänyt, missä ollaan ja mitä tapahtuu, mutta piti siitä, että kaikki puhuivat samaa kieltä kun äiti. Sosiaalinen lapsi viihtyi, kun tarjolla oli monenlaista viihdykettä ja viihdyttäjää.

Auttajia ja seuraa oli joka puolella, mutta ehkä kuitenkin yllätti se, miltä tuntui olla koko ajan yksin vastuussa vauvasta. Kotiinpaluussa ihaninta onkin ollut se, että vierestä löytyy taas toinen, joka on yhtä lailla velvollinen hoitotoimenpiteisiin.

Maisemanvaihdos teki kuitenkin hyvää, ja olen ollut viime päivät kotona hyvin aikaansaava. Koska matka meni niin erinomaisesti, suunnittelen seuraava Suomen keikkaa jo helmikuulle. Ehkä silloin pääsen vetämään vauvaa pulkassa ja ulkosuomalainen lapsi saisi todellisen talvikokemuksen.