Playa del Ingles ja dyynit

Olen käynyt useilla Kanarian saarista, mutta en vielä koskaan Gran Canarialla, vaikka Playa del Ingles on yksi suomalaisten ja muiden skandinaavien suosituimmista matkakohteista Kanarialla. Vanhempieni vakituinen lomakohde sijaitsee Playa del Inglesissä aivan dyynien kupeessa, joten kun aloimme suunnitella yhteistä perhematkaa, oli kohteen valinta helppo. Olen vuosien varrella nähnyt näistä uskomattomista luonnonmuodostelmista niin monia kuvia, että oli vihdoin päästävä katsomaan niitä itse. 

Voin sanoa, että en pettynyt. 

Paitsi ehkä ensimmäisenä rantapäivänä, jolloin tuuli oli niin kova, että hiekkaa lensi silmiin ja hiuksiin ja rannalla kävellessään sai puskea voimalla eteenpäin.

Playa del Inglesin kuuluisat dyynit täyttävät Maspalomasin ja  Playa del Inglesin välisen rannan, joka on noin kolme kilometriä pitkä. Dyynit ovat muotoutuneet Afrikasta peräisin olevasta hiekasta, ja  siksi ranta eroaa Kanarialla muuten usein niin kivikkoisista ja laavakivisistä rannoista.

Dyynien pariin pääsee helposti Inglesin puolelta Riu-hotellin vierestä tai läpi ja Maspalomasin päästä läheltä Faron majakkaa. Rannan käveleminen onkin hyvin suosittu harrastus, ja keskipäivällä siellä marssitaan jonossa kuin sopulit konsanaan.

Ensimmäisen kerran lähestyin rantaa ja dyynejä majakan puolelta. Olin juuri ajatellut, että tässä tuulessa kannattaa pitää hatustaan kiinni, ja sitten irrotin käteni. Olkihattu lensi mereen, josta äitini kävi sen urheasti poimimassa. Lopputuloksena oli kutistunut ja suipoksi puupäähatuksi muotoutunut päähine, josta ei entistään saa. RIP.

Matalaa rantaa saa tarpoa tovin, ennen kuin pääsi ensimmäiselle dyynille. Sieltä avautuvat upeat maisemat niin vedenrajaan ja merelle kuin dyynien katkeamattomaan jonoon. Sukulaistytöt innostuivat tekemään akrobaattitemppuja dyynin päällä sillä aikaa, kun minä keskityin pitämään kiinni lainahatusta.

Toisena päivänä saavuin dyyneille Riu-hotellin puolelta. Sieltä tulijaa odottaa betonista rakennettu terassi tai tasanne, jossa on hyvä istahtaa ja ihailla avautuvaa maisemaa. Dyynit alkavat heti siitä, eli tältä puolelta niitä on nopeampi lähestyä.

Olimme liikkeellä aikaisin aamulla, sillä otimme ammattivalokuvaajan kanssa perhekuvia. Hän oli ehdottanut tapaamista heti aamusta, sillä tuuli alkaa kuulemma tuivertaa kello 10.

Hän tosiaan tiesi, mistä puhui. Kun kuvat oli otettu ja lähdimme kiipeämään dyynin reunaa takaisin kohti kävelytietä, tuuli alkoi puhaltaa hiekkaa ja hiuksia. Siis tasan kello 10. Tässä siis ilmainen vinkki: kuvat kannattaa ottaa dyyneillä heti aamulla, jos ei kaipaa hiuksia silmille mutta haluaa upean valon.

Hotellimme sijaitsi Inglesissä parin kilometrin päässä dyyneiltä, joten kävelin katsomaan rantaa myös illansuussa. Silloin tajusin, miten dyynit muokkautuvat joka päivä uudelleen. Tuuli hioo ihmisten jättämät jalanjäljet näkyvistä ja kovertaa dyynien aallot niin, että tulijaa odottaa joka aamu koskematon hiekkameri.

Olin kovasti odottanut dyyneillä kiipeilyä ja hiekassa alamäkeen juoksua, mutta hiljalleen paisuva raskausmaha asetti omat esteensä ja hidasteensa enkä lähtenyt riehumaan. Ehkäpä joskus palaan Inglesiin, kiipeilen dyynejä lapseni kanssa ja kerron, miten pöljä äiti menetti kesähattunsa.

Toledo - päivämatka kulissikaupunkiin

Tänä kesänä täytyy pärjätä ilman joka viikkoista Game of Throne -annosta. Minulla on viha-rakkaussuhde kyseiseen sarjaan. Siinä on paljon, mistä en pidä, mutta koska olen katsonut jo kaikki kaudet, minun on nähtävä, miten kaikki päättyy.

Onneksi GoT-tunnelmaan on helppo päästä matkoilla, sillä sarjaa on kuvattu ympäri Eurooppaa. Esimekiksi Espanjassa on useita kuvauspaikkoja, mutta myös historiallisia kulissikaupunkeja, joissa on helppo tavoittaa hittisarjan tunnelma. Yksi näistä on Toledo.

Korostan: ymmärtääkseni GoT:ia EI OLE kuvattu tässä keskiaikaisessa kaupungissa, vaikka erään ravintolan edessä seisookin Tyrion Lannisterin patsas.

Toledoon pääsee näppärästi junalla, joka ajaa puolen tunnin välein ja non-stoppina Madridista noin 70 kilometrin päässä sijaitsevaan historialliseen kaupunkiin. Kulku vanhaan kaupunkiin käy esimerkiksi pitkiä liukuportaita pitkin, mikä tekee kivan kontrastin keskiaikaiseeen tunnelmaan. Nousun jälkeen voi sukeltaa kaupungin kapeille kaduille ja kujille, joilla saa talsia itsensä eksyksiin asti.

Toledo oli Kastilian ja Leónin pääkaupunki vuodesta 1085 vuoteen 1561, jolloin hovi siirrettiin Madridiin. Menneiden vuosien vauraus ja kaupungin monikulttuurisuus näkyvät arkkitehtuurissa, ja yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Santa María de Toledon katedraali, on peräisin rikkailta hallitusvuosilta.

Toledossa riittää museoita ja luostareita, mutta turistijutuista me valitsimme ainoastaan nähtävyysjunan (6,80€/hlö, kesto noin 45 minuuttia), joka oli kiva, koska se ajoi kerran koko kaupungin ympäri ja sitten vastapäisellä kukkulalla olevalle näköalapaikalle. Junan kyydissä istuessaan voi samalla kuunnella monikielistä nauhoitusta, joka kertoo kaupungin historiasta. Tai voisi kuunnella, jos takana ei olisi kahta espanjalaista eläkeläistä, jotka olivat valmistautuneet kierrokselle olutpulloin ja äänekkäin jutuin.
Kierroksen jälkeen jatkoimme kävelyä kaupungin laidalta toiselle ja talsimme jopa hetken Toledoa kiertävän Tajo-joen vartta kulkevalla luontopolulla. Vanhan keskustan suurimmat kadut ovat toki turistien kansoittamia mutta kaupungista on mahdollista löytää myös tyhjiä kulmia. Toledosta voisi saada paljon enemmänkin irti, mutta me keskityimme kaupungin tunnelmaan ja hengailuun.

Piipahdimme toki katedraalissakin. Sinne on sisäänpääsy, mutta tölväisimme sattumalta sivuovelle, josta pääsee sisällä olevalle aidatulle alueelle ilmaiseksi. Emme sitten enää maksaneet lippuja pääovella, kun olimme jo päässeet vilkaisemaan.

Toledo on ehdottomasti käymisen arvoinen päiväretkikohde. Tosin junaliput (13 € suuntaansa) kannattaa hankkia etukäteen esimerkiksi netistä, koska junat ovat täysiä. Asemalla kannattaa olla ajoissa, koska Puerta de Atocha -asema on yhtä suuri ja sekava kuin moni lentokenttä ja turvatarkastuksetkin ovat tiukat.

Toledo on tunnettu veitsistään ja miekoista, joita oli myynnissä monessa kaupassa. Mies harmitteli, että vaikka hän saisikin veitsen junan turvatarkastuksen läpi, Ryanair ei kotimatkalla olisi välttämättä yhtä suotuisa. Ostokset jäivät siis tekemättä.

Kaiken talsimisen jälkeen oli aika pysähtyä pienelle aukiolle rautaisten parvekkeiden alle ja palkita itsensä yhdellä kylmällä juomalla ennen paluuta Madridin kaupunkihulinaan - ja laskea kuukaudet GoTin viimeisen kauden alkuun.

Madridin ihanat kadut ja julkisivut

Minut ja instagram-tilini @viherjuuria tuntevat tietävät, että rakastan kauniita julkisivuja ja erityisesti vaalenpunaisia taloja. Ne ovat niin kaukana arjen yläpuolella, että piristävät harmaita päiviä. Madridin värikkäät kadut olivat kuvaajalle kuin karkkia. Erityisesti Malasanan kortteleissa oli tilaa kävellä ja sen verran rauhallinen liikenne, että siellä sai kuvata ja pällistellä rauhassa.

Tässä väriä päivääsi, ole hyvä!

Onnistuneen loman resepti

Otetaan hyppysellinen unta, ripaus hyviä säitä, reilu kauhallinen erinomaista seuraa, mitallinen herkullisia ruokia ja puolitoista annosta raikkaita juomia. Sekoitetaan ja annetaan hetki hautua. Nautitaan niin pitkään, kuin loma riittää.

Tällä reseptillä loma ei voi kuin onnistua. 

Madridin neljän yön yli kestänyt kaupunkiloma oli juuri sitä, mitä siltä haettiin. Monet lähtevät tuohon Euroopan bilemetropoliin nauttimaan kaupungin sykkeestä ja yöelämästä. Me menimme sinne nukkumaan. Majoituspaikkamme tiedettiin rauhalliseksi, mutta nukuimme kaupungin ytimessä kuin kaksi tukkia metsäautotien laidassa.

Okei, myönnetään, Espanja ei ole kasvissyöjän unelmalomakohde, sillä kinkkuja ja makkaroita roikkuu joka kulmassa ja tapas-valikoimat ovat hyvin lihapainnotteisia. En myöskään välitä merenelävistä, joten nekin voi sulkea pois listalta. Madridissa on kuitenkin tarjolla useita kasvisravintoloita. Toisaalta en ole suuri kulinaristi, joten sain  syödäkseni. Toiseen postaukseen rustaan erikseen ravintola/baari/kahvila -vinkkejä.

Kun perustarpeet on tyydytetty, ehtii lomalla tehdä paljon muutakin. Madridista ei tekeminen lopu, mutta meidän lomareseptiimme kuului paljon hengailua. Kiireisten aikojen päälle ei huvittanut juosta läpi kaikkia must see -kohteita. Neljästä päivästä muodostuikin pitkät treffit. Parisuhdeaikaa on joskus (usein) hankala sovittaa kalentereihin, joten yhteinen lomareissu pakottaa skannaamaan suhteen tilaa ja meininkiä. Madrid on oikein kiva kulissi oluen juonnille ja pussailulle, sanon.

Toki yksi loman tarkoituksista on saada vaihtelua arkeen ja paeta hetkeksi jokapäiväisiä rutiineja ja aikatauluja. Kirjoitan ja teen paljon töitä kotoa, joten koti ei valitettavasti ole tällä hetkellä se rentouttavin paikka. Pelkkä maisemanvaihdos laskee stressitasoja. Kannoin päiväkirjani lomalle mukaan mutta en kirjoittanut riviäkään. Kirjailijakin oli lomalla.

Yksi matkustamisen houkutus ovat tutustuminen uusiin maihin ja kulttuureihin ja sitä kautta uusien virikkeiden saaminen. Olen käynyt Espanjassa ennenkin, mutta ennen viime viikkoa en ollut juuri ajatellut maan historiaa. Opastetun kävelykierroksen jälkeen vietinkin yhden illan googlailemalla entisiä hallitsijoita sekä Madridin kaupungin historiaa. Tiesittekö, että se on Pariisin ja Lontoon jälkeen Euroopan suurimpia metropolialueita, jossa on yli 6 miljoonaa asukasta? Madridin kaupungissa asuu reilut kolme miljoonaa ihmistä, ja se on siten kaksi kertaa isompi kuin Barcelona. Joka päivä oppii uutta.

Kuvaajalle lomalla parasta ovat tietysti myös kuvaukselliset kadut ja miljööt, ja niitähän Madridissa riitti myös. Ehkä jopa niin paljon, että en tällä lomalla jaksanut edes kuvata niin paljon. Madrid on monipuolinen ja värikäs, mutta ei silti herättänyt sellaisia ihastuksen purkauksia kuin esimerkiksi Porto.

Säiden suhteen kävi myös niin, että lähes joka päivä ripsi jossain vaiheessa vettä tai ukkosti, mutta mies ei ainakaan polttanut nokkaansa auringossa eikä ilma häirinnyt lomailua.

Lomalla hauskaa ovat myös yllättävät kohtaamiset. Yksi iltapäivä istuimme spontaanilla lounaalla kävelykierroksen oppaan ja toisen ryhmäläisen kanssa. Emme tainneet edes kunnolla esittäytyä, mutta vietimme mainion parituntisen lounashetken. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa jutella, eikä haittaa, vaikka polut eivät enää koskaan kohtaa. Kahdestaan on kiva matkata, mutta on ihan mukava saada muutakin juttuseuraa, sillä mies ei ole tunnettu monista sanoistaan.

Jotain olen vuosien varrella matkustamisesta oppinut: rentouttavakin loma kaipaa pienen palautumisen, koska matkustaminen vie aina energiaa. Palasimme kotiin myöhään perjantaiyönä, joten onneksi oli vielä viikonloppu aikaa asettautua kotiin ja asennoitua arkeen eikä sännätä suoraan eteenpäin.

Kuvat ovat Circulo de Bellas Artes -rakennuksen kattoterassin Azotea-baarista. Pelkkä hissimatka maksaa 4€ mutta maksamalla 5€ pääsee katsomaan myös taidenäyttelyjä. Osoite: Alcalá 42, Madrid

Millainen on sinun reseptisi onnistuneeseen lomaan?

Vinkkejä Madridiin, kiitos

Kuva: Pixabay

Seinäkalenterin kääntyessä toukokuuksi mietin, että tässä kuussa oli jotain todella kivaa odotettavissa. Sitten muistin: MADRID! Lennot buukattiin pimeänä ja sateisena joulukuun päivänä, kun tuntui, ettei talvesta tarpomisesta tule mitään eikä tunnelin päässä näy valoa. Nyt talvi on taakse jäänyttä elämää ja kesä on saapunut Kölniin, ja matkakin vihdoin nurkan takana.

Madrid on hiipinyt tietoisuuteeni salakavalasti. Minulla on ollut siitä mielikuva jotenkin tylsänä ja suurten valkoisesta kivestä rakennettujen hallintorakennusten täyttämänä kaupunkina. Barcelonahan on se värikäs ja taiteellinen, ja siellä on meri, ranta ja hyvää cavaa. Miksi siis lähteä sisämaassa sijaitsevaan Madridiin?

Ajatukseni kaupungista on pikku hiljaa muuttunut, kun silmieni eteen on alkanut sattua yksi jos toinenkin Espanjan pääkaupunkia käsittelevä blogiteksti. Periaatteen nainen -blogissa oli syksyllä mielenkiintoisia tekstejä Madridista, ja siskonikin on viime vuosina vieraillut kaupungissa ja kertonut siitä pelkkää hyvää. Moni muukin on kehunut Madridia, joten nyt on aika mennä toteamaan kaupungin tila itse.

Ryanair lentää Kölnistä Madridiin ja neljän yön mittaiselle matkalle löytyi viihtyisä AirBnB aivan keskustan kupeesta. Omaa parveketta ei ole, mutta en usko, että tulemme viettämään asunnossa kovin paljon aikaa, sillä aurinkoiset kadut ja puistot kutsuvat kulkemaan. Miehelle on tärkeää löytää hyvää kahvia, minä taas rakastan värikkäiden katujen ja seinien kuvaamista.

Nyt kaivataan vinkkejä mukavalle kaupunkilomalle!

Tiedän, että museoihin pääsee ilmaiseksi parin viimeisen tunnin aikana, jotta Guernican ehtii käydä pikaisesti vilkaisemmassa, ja että viikonloppuisin kaduille levittäytyy iso kirpputori. Me vietämme kaupungissa arkipäivät maanantaista perjantaihin, joten viikonlopuille sattuva ohjelma on  valitettavasti poissuljettu. 

Auta naista reissun alla ja ilmianna paras ravintola, mahtavin baari, mielenkiintoisin museo tai kaupungin kaunein katu tai linkkaa kommentteihin oma Madrid-aiheinen postauksesi. 

Lennot, check. Asumus, check. Metrokortit, check. Keskustan kartta, check. Madrid, täältä tullaan!

POSTAUKSIA MADRIDISTA:

- Periaatteen nainen: Sunnuntai Madridissa
- Adalmina´s Adventures: Madrid - pieniä kujia ja kahviloita
- Suunnaton-matkablogi: Yllätysmatka Madridiin
- Unelmatrippi: Madridin näkoalapaikat
- Lähinnä Kauempana: Madrid, nähtävyyksiä ja tekemistä
- Parasta matkalla: Maukas ja värikäs Madrid
- Meriharakka: Kaikkea Madridista
- Matkan varrella: Madridin parhaat ravintolat

Viikko Fuerteventuralla

Viime vuoden kesälomalla kiersin poikaystävän kanssa Argentiinan pikkukaupunkeja yöbusseilla.  Kolme vuotta sitten kävin saarihyppelemässä Thaimaassa ja muutenkin on tullut tehtyä aika monia sellaisia "rinkka selkään ja menoksi" - omatoimimatkoja. Tällä kertaa päätimme mennä helpoimman kautta ja ostimme pakettimatkan Kanarian saarille. Se oli sekä hyvä että huono päätös.

Vietimme juuri viikon Fuerteventuralla. Saari on tuulinen, sen luonto koostuu lähinnä hiekasta ja kalliosta ja se sopii erityisesti surffareille ja muille vesiurheilua harrastaville. Toivoimme rauhaa, joten se vaikutti sopivalta ympäristöltä lepolomalle: lukuisia rantoja mutta vähemmän turisteja kuin muilla saarilla. Meille selvisi aika pian, että tähän aikaan vuodesta saarella lomailevat vain saksalaiset. Sen huomasi jo lentokentällä, sillä 80 prosenttia saapuvista ja lähtevistä lennoista suuntautui Saksaan.

Asuntohotellimme sijaitsi Costa Calman alueelta eikä siellä juuri tarvinnut kuulla espanjaa. Hotellin työntekijät ja läheisten ravintoloiden tarjoilijat olivat saksalaisia ja rannalla reippaili lähinnä saksalaisia eläkeläisiä. Vaatekauppa mainosti, että kokotaulukko sisältää koot S-XXXXXL ja baarista sai pikkutuhmasti nimettyjä koktaileja. Alue oli lähinnä eläkeläisten kansoittama. Ikääntyneet ovat rauhallisia naapureita, joten minua kanssaihmiset eivät juuri häirinneet mutta seuralaiseni olisi kaivannut enemmän aktiviteetteja ja nuorempaa väkeä ympärilleen, ehkä myös jotain autenttisempaa kuin rakennetun hotellialueen.

Teinpä muuten jotain, mitä en koskaan ennen: upgradasin meidän hotellihuoneen. Ensimmäisen päivän aikana selvisi, että juuri meidän parvekkeemme alla tehdään laattaremonttia. Vanhat laatat porattiin pois ja uudet naputeltiin tilalle. Tahdista päätellen siihen oli varattu reilusti aikaa. Mies sanoi, että ei haittaa ja minä sanoin, että kyllä haittaa, ja pian hotelli tarjosi meille isomman asunnon omalla terassilla hotellin toisesta siivestä. Illalla siivoja kiikutti meille vielä punaviinipullon ja hotellinjohtajan käyntikortin. Joskus on ihan kiva olla saksalainen ja valittaa.

Paras juttu oli ehdottomasti auton vuokraaminen.  Tässä kootut tärpit viikon ajalta. 

1. Playa de Cofete

Serpentiininä vuorta kiipevän hiekkatien ajaminen oli elämys sinänsä, mutta perille päästyä ajo oli sen arvoinen. Alueella sijainnut kylä on lakkautettu vuonna 1970 mutta 1800-luvun alusta peräisin oleva hautausmaa on edelleen rannalla. Veden rajassa seistessä tuntui, kuin aallot olisivat nousseet seinänä vastaa, ihan äänensäkin puolesta. Pitkä valkoinen hiekka kutsui kävelemään ja rannan takaa nousivat tummat vuoret. 

2. Gran Tarajal 

Satamakaupunki saaren kaakkoiskulmassa auttoi muistamaan, että olemme Espanjassa. Kaupungissa asuu 7300 asukasta eikä siellä ole massaturismia tai suuria hotelleja. Keskusaukiolla espanjalaiset papat joivat kahvia ja väittelivät asioista, joista kahviloissa iltapäivisin väitellään, lapset tulivat juuri koulusta eikä rannalla ollut juuri ketään. Katujen nimet olivat perinteisiä espanjalaisia eikä jäätelönmyyjä osannut saksaa. 

3. Ajuy

Pienen pieni kalastajakylä sijaitsee saaren länsirannikolla. Sinne saa ajella asfaltoitua serpentiiniä pitkin ja poikaystävä alkoi kaivata kilpapyörän selkään. Muutamasta talosta koostuva kylä elää lähinnä turistiravintoloidensa kautta mutta läheiset kallioluolat olivat ehdottomasti käymisen arvoisia. Pieni kivinen vaelluspolku johti niemen toiselle puolelle, jossa kivisiä rappuja pitkin pääsi laskeutumaan luolaan. Laskuveden aikaan vaellusta olisi voinut jatkaa pidemmällekin. Musta kallio ja vaalea kalkkikivi muodostavat rantaan mielenkiintoisia kuvioita.

4. Corralejo

Emme tällä kertaa ajaneet saaren pohjoisrannalle asti vaan seikkailimme lähinnä keski- ja eteläosissa mutta olen käynyt kaupungissa kerran aikaisemmin. Täällä olisi sitä seuralaiseni kaipaamaa nuorisoa ja yöelämää, jota  minä taas en lainkaan kaivannut. Kaupungin vierestä alkavat dyynit jatkuvat kilometrikaupalla ja surffareita on joka puolella.

Summa summarum, loma tekee aina hyvää, kun saa nukkua ilman herätyskelloa, juoda oluen kelloon katsomatta ja uppoutua kirjaan keskeytyksettä. Kotiin lähti kaksi ruskettunutta lomalaista. Matka jäi  plussan puolelle mutta totesimme, että tätä paikkaa ei tarvitse uudelleen nähdä. Poikaystävällä on syksyllä edessään parin viikon purjehdusmatka Kreikassa ja seuraava yhteinen matkakohde on todennäköisesti Portugali ja erityisesti sen kaupungit Lissabon ja Porto. Jatkamme siis valitsemallamme omatoimimatkailun linjalla.

Fuerteventura oli kiva käydä ja se mikä ei sovi yhdelle, sopii varmasti jollekulle toiselle. Seuraavan kerran, kun alan haaveilla turistisesta pakettirantalomasta yritän muistaa muistuttaa itseäni syistä, joiden takia niin harvoin teen sellaisia.  Siitä edellisestä Fuerteventuran lomasta on nimittäin aika tarkalleen 15 vuotta. Ehkäpä 15 vuoden päästä alan ikäni puolesta sopeutua saaren kantaturistiväestöön...