Noloa tunnustaa, mutta koko Ruhrin alue on pysynyt minulle yhtä tuntemattomana kuin Düsseldorf, vaikka molemmat sijaitsevat vain kiven heiton Kölnistä pohjoiseen. IC-junat pysähtyvät Essenissä matkallaan Hampuriin mutta muuta kosketuspintaa minulla ei ole kaupunkiin ollut.
Ruhrin alueen ydin on niin tiiviisti asutettu, ettei sitä meinaa ymmärtää. Essenissä asuu enemmän ihmisiä kuin Helsingissä, lähialueella yhteensä 5,3 miljoonaa. Juna lähtee Düsseldorfista. 10 minuutin päässä on Duisburg, siitä 12 minuutin päässä Essen ja pian jo Dortmundkin. Ainiin, ja jossain välissä on Müllheim, itään jää Gelsenkirchen ja niinedespäin. Gelsenkirchenistä kotoisin olevalta ystävältä oli kysytty, kävivätkö hekin lapsuudessa pitämässä shoppailupäiviä kuntakeskuksessa. Joo, käytiin me. Essenissä, Dortmundissa ja joskus Düsseldorfissakin...
Ystävien muutto on hyvä syy joutua uusiin paikkoihin. Miehen bestman muutti eilen tyttöystävän kanssa tämän työn vuoksi Hampurista Esseniin, joten meidän oli syytä mennä avuksi. Mies ajoi jo perjantai-iltana Hampuriin paikkausavuksi, minä junailin itseni Esseniin lauantaina. Ostin yhdessä Kölnistä mukaan tulleen ystävän kanssa Schönen Tag -lipun, jonka kanssa saa matkustaa päivän NRW:n alueella ja ottaa miehen mukaan kotimatkalle. Yhdensuuntainen matka olisi maksanut 19 euroa - koko päivän voimassa oleva lippu maksoi 43 e.
RE-junalla suora matka Kölnistä Esseniin kestää 61 minuuttia. Mutta koska kyseessä on Saksan rautatie, ei mikään yleensä mene niin kuin ajatteli. Rautatieasemalla selvisi, että lähes kaikki paikallisjunat ovat myöhässä ja osa junista jätetään kokonaan ajamatta. Onneksi joku virkailija keksi, että nyt on hätätilanne, joten ihmisiä kannattaa päästää myös puolityhjiin IC-juniin. Niinpä taitoimme matkan pikajunalla ja pääsimme perille lähes suunniteltuna ajankohtana.
Essenissä meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Radan toisella puolella sijaitsi keskusta ostoskatuineen ja joulutoreineen, toisella puolella museoalue sekä ystäviemme tuleva koti. Valitsimme jälkimmäisen ja odottelimme muuttokuormaa museossa. Museum Folkwang on kaupunkin tunnetuimpia kohteita, ja monet olivat suositelleet sitä.
Perusnäyttelyssä on lähinnä nykytaidetta mutta vaihtuvien näyttelyiden anti oli parempi. Ensimmäinen osio esitteli tutkielmia ihmiskehoon ja identiteettiin tut, toinen osa valokuvaajaopiskelijoiden töitä 80-luvulta. Molemmat olivat antoisia kokonaisuuksia. Valokuvat olivat aikamatka ja reportaasi menneistä vuosikymmenistä. Ihmisvartalon tutkimukset ja -kuvaus sekä hauskaa että osin groteskia. Kolmas nykytaiteen museo kahdessa viikossa - olen aika ylpeä tästä saavutuksesta.
Museon jälkeen menimme syömään kreikkalaiseen ravintolaan eli tankkaamaan energiaa kantamista varten. Kun saavuimme ystävien kotikadulle, muuttoauto oli jo paikalla ja kantaminen alkoi. Rappuja oli paljon vähemmän kuin muutossa, jota olin auttamassa pari viikkoa sitten - tai meidän talossa, joten homma sujui reippaasti. Eniten kiroamista aiheutti Ikean kaappi, jossa oli ensin miljoona osaa kannettavaksi, sitten kasattavaksi. Kolme muuttajan sukulaismiestä hikoili kaapin kanssa kolmatta tuntia, enkä tiedä, tuliko se valmiiksi. Mutta jossain vaiheessa etsittiin vasaraa ja sitten teippiä.
Kotimatka herätti minussa ihmisvihaajan. RE-juna oli täynnä jouluretkeilijöitä ja jouluostoksilta palaavia, viereisessä vaunussa juhlittiin päivän bundesliigakierroksen lopputulosta eikä vieressämme istunut vanha mies olisi ensin halunnut tehdä meille tilaa, koska repulle piti olla oma istuinpaikka. Täpötäydessä junassa. Parasta antia oli, kun yhdeltä junasta poistujalta putosivat housut keskellä käytävää. Onneksi siellä näkyi olleen pitkät kalsarit alla.
Kölnin rautatieasemalla odotti vielä hirveämpi kaaos. Junaan nousijoita tuntui olevan vielä enemmän kuin meitä poistujia. Asemalla velloi joulutoreilta palaavia pikkujouluporukoita, humalaista nuorisoa ja vaikka minkälaista kadun tallaajaa. Äkkiä pois täältä. U-bahn oli tietysti ääriään täynnä. Tunsimme itsemme vanhoiksi ja raihnaisiksi kaikkien lauantai-iltaa hulisevien keskellä. Onneksi kotona oli rauha, iltateetä, villasukat ja brittien X-factor -finaali ruudussa. Ei ole suomalaista luotu luovimaan ihmismassassa.
Ihan kivaa kuitenkin, että ystävät muuttivat sinne Ruhrin alueen ytimeen. Kotimatkasta ja ihmispaljoudesta huolimatta Esseniin tulee lähteä uudelleen. Meininki on muuttunut aika paljon kivihiilen ajoista mutta asutuskeskittymänä alue on silti Euroopan tiiviimmin asuttuja. Essenin lähellä sijaitsee Zeche Zollwerein, Unescon suojelema entinen kivihiilikaivos, sekä Ruhr museo, joissa täytyy joskus päästä käymään. Ensi kerralla sitten.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?