Friday, 17 February 2017

Kielipuoli maailmalla

Terkkuja täältä kirjoituspöydän äärestä! Olen tällä viikolla astunut uuteen tarinaan: kirjoittamani lastenromaani tulee saamaan heti jatkoa. Olen jo monta kuukautta odottanut sormet syyhyten, milloin ehdin aloittaa kirjoitttamisen. Ja alku, se on nyt tässä.


"Edessä oli pitkä urakka,
mutta päätös oli tehty.
Ja sehän on aina hyvä juttu."
Jansson: Taikatalvi

Tiesin, että kustannusprosessissa menee kauan, mutta sen pituus huvittaa silti. Olen itse menossa pitkällä toisessa kirjassa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kirja vasta pääsee kauppojen hyllyille ja lukijoiden silmien alle.

Kirjoittaminen on ihanaa ja tuskaisaa ja sitten on vielä tämä kaunis suomen kieli. 

Suomen kieli on hurjan rikas ja monipuolinen kieli. Kannan ainaista huolta siitä, mitä ulkosuomalaisuus minulle tekee. Kielitaju ja sanasto ovat jatkuvan tarkkailun alla. Voin rehellisesti myöntää, että minulla on nykyään ongelmia yhdyssanojen kanssa. En enää kuule, mikä kuuluu kirjoittaa yhteen ja mikä erikseen. Sori siis kaikki kirjoitusvirheet täällä blogissa. Onneksi niitä ei tule usein, sillä isosiskoni toimii oikolukijana ja ilmoittaa varsin pian, jos teksteissä on virheitä.

En lakkaa ihmettelemästä suomen kielen ilmaisuvoimaa. Eräs toistuvia kommenttejani Saksassa on, miten "köyhä"* kieli saksa onkaan. Ajatelkaa nyt. Saksan kielen verbi 'spielen' saa suomeksi ainakin neljä varianttia. Ne ovat pelata, soittaa instrumenttia, leikkiä, näytellä... Entä sitten verbi 'können'. Verbien voida ja osata lisäksi suomeksi ulotutaan ja yletytään, jaksetaan, ehditään ja tarjetaan. Ehkä kielitaitoni vielä joskus riittää näkemään joustavuutta myös saksan kielessä.

Suomen sanasto on loputon. Se on kirjoittajalle sekä apu että hirvitys. Viime vuosina on ollut paljon puhetta siitä, miten sanavaranto kapenee, ja että romaaneissa käytetään vähemmän sanoja kuin ennen. Olen kuullut tämäntyyppisiä lausuntoja ainakin englanninkielisestä kirjallisuudesta. 

Ulkosuomalaisena ongelma on vielä konkreettisempi. Kun kieliympäristössä käytetään muuta kuin äidinkieltä, voivat oman kielen ilmaukset pikku hiljaa unohtua ja aktiivinen sanavarasto kaventua. Toisaalta suomen kieli tarjoaa loistavia mahdollisuuksia kokonaan uusien ilmausten keksimiseen - jos tarkoituksella vääntelen saksan sanoja hassummiksi, tulee ympäristöstä heti huomautuksia, että väärin. Kielessä on säännöt ja ne pysyvät. Suomen kielellä saa leikitellä.

Tätä mietin erityisesti lastenkirjoja kirjoittaessani. Etsin sanoja, jotka ovat ilmaisuvoimaisia ja värikkäitä ja poikkeavat arkisesta kielenkäytöstä: haituva vai höytyvä? Kipristellä vai käpristellä?  Helkkyä vai välkkyä? Sanoja on loputtomasti ja aina voi valita tilalle toisen.

Paras tapa pitää kieltä yllä on tietysti käyttää sitä joka päivä; puhua, lukea, kuunnella, kirjoittaa. Itse en pelkää kielen katoamista niin kauan kuin ymmärrän Hesarissa käytetyt sanat ja koen, että löydän toimittajien pikaisesti kirjoittamista teksteistä kielivirheitä tai lauseita, joihin opettajana saisi laittaa punakynää.

Lopuksi täytyy sanoa, että on saksassakin jotain hyvää, paljonkin. Esimerkiksi konsepti 'Feierabendbier' eli työpäivän päätteeksi ja vapaaillan aluksi nautittu olut. Täytyy tässä vielä tovi ahkeroida, ennen kuin saa sulkea kirjoitustiedostot viikonlopuksi ja sihauttaa viikonlopun alkaneeksi.

Tehdäänpä lopuksi pieni gallup: Mikä on sinun lempisanasi suomen kielessä?
Saksassa ovat kivoja myös nämä tällaiset talot.
*Tämä on sellaista suomen kielen opettajien halpaa huumoria.
6 comments on "Kielipuoli maailmalla"
  1. 17 vuotta ulkomailla jättää helposti jälkensä, siksi minäkin aloitin vuosi sitten blogin pitämisen, että saisin tätä suomen kieltäni vetreämmäksi! Nyt on onneksi kotona yksi suomenkielinen lisää, 7-vuotias tyttömme joten pääsen puhumaan suomea päivittäin. Mutta tietyt sanat eivät vain taivu suomeksi kuten ruotsin "fredagsmys" joka tarkoittaa perjantai-iltaisin perheen kanssa kotoilua, useimmiten telkkaria katsoen taco-pöydän äärellä. Mutta lempisanani suomen kielessä... vaikea sanoa, ne tuppaavat vaihtelemaan mutta kaipaan kovasti ruotsin kieleen vastinetta sanalle "tuliainen". Ja huomaan muuten, että ruotsalaiset eivät edes harrasta mitään tuliaisten ostelua, taitaa olla ihan suomalainen ilmiö :) /Mari

    ReplyDelete
    Replies
    1. Blogin pitäminen onkin hyvä tapa treenata ja pitää kieltä yllä!
      Kaikissa kielissä on kyllä noita ihania omia fraaseja, jotka eivät niin helposti taivu kielestä toiseen. Tuliainen on kaunis, sointuva sana! Minä aion tänään olla ihan fredagsmys :)

      Delete
  2. Kyllähän saksassakin voi kehitellä uusia sanoja, ja niin tehdäänkin. Jos vertailee kieliä, joista toisen taitaa erinomaisesti ja toinen on vielä oppimisvaiheessa, ei ehkä pääse ihan tasavertaiseen lopputulokseen, jos sellainen nyt ylipäänsä on mahdollinen. Mun teoria on, että voidakseen leikitellä kielellä on ensin osattava sen säännöt. Itse en ainakaan ole edelleenkään lainkaan niin ilmaisuvoimainen saksaksi kuin suomeksi, vaikka varsin hyvä jo olenkin ja se leikittelykin alkaa sujua. Musta saksa on mukavan monipuolinen ja myös joustava kieli (jostain mystisestä syystä ainoa esimerkki, jonka keksin on verbi merkeln - pitäisi ehkä listata näitä). Kielen rakenne ja kulttuurillinen konteksti ovat vaan usein erilaisia kuin suomessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tässä ihan tasavertaisuutta haettukaan mutta olisi myös väärin asettaa yksi kieli toisen edelle ainoastaan siksi, että se on äidinkieli. En ole muuten koskaan kokenut saksaa kovin joustavaksi kieleksi (sanajärjestys, artikkelit, prepositiot..) mutta ehkä olen vielä oppimisvaiheessa :) Kulttuurinen konteksti on juuri se, mikä tekee kielistä niin mielenkiintoisia!

      Delete
    2. En mäkään olisi tuota joustavuutta allekirjoittanut moneen vuoteen. Mutta nykyään olen nähtävästi vihdoin sisäistänyt kieliopin säännöt niin, ettei prepositioihin tai verbin paikkaan tarvitse keskittyä. Ton verbin sijaan muiden sanojen paikkaahan voi kyllä vaihdella, ja prepositiot ja artikkelit taas ovat enemmänkin "kiinteitä", kuten suomessa sijamuodot. Saksalaiset itse muuten pitävät kieltään rikkaana, monipuolisena ja runollisena. Tosi monet haluavat keskustella kielistä. Ja onhan se niin, että varsin monet historialliset tekstit ja runot kirjoitettiin nimenomaan saksaksi. Löysin täältä saksalaisten itsensä kasaaman listan siitä, miksi he pitävät kielestään: http://deutschesprachwelt.de/forum/1000.shtml

      Mutta tämähän ei ollut kyllä lainkaan kirjoituksesi pääpointti. Ymmärrän hyvin huolen äidinkielen rapistumisesta nimenomaan kirjailijana, ei ole ihan yksinkertaista olla vieraan kielen ympäröivänä. Mä olen alkanut unohdella sanoja, enkä usein osaakaan yhtäkkiä sanoa jotain ilmaisua suomeksi. Ymmärrän myös hyvin, miksi ulkomailla kasvaneiden lasten suomi on usein tosi yksipuolista - ihmekös tuo, jos kieltä kuulee vain yhdeltä vanhemmalta, joka hänkin menettää monipuolisuutta puheestaan.

      Mun rakkaus suomeen ilmestyy muuten useimmiten musiikkia kuunnellessa. Siinä maistelee joka sanaa ja mietti, miten ihana kieli suomi onkaan :)

      Delete
    3. Kiitos linkistä, Oili! Täytyy käydä tutkimassa, mitä saksalaiset omasta kielestään tuumaavat :) Ja eikö ole jotenkin järkyttävää, miten nopeasti sanat vain unohtuvat tai miten kauan oikean sanan löytämiseen voi joskus mennä!

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?