Tuesday 23 May 2017

Facebook ja 9 profiilikuvaa elämää

Blogeissa kiertää tällä hetkellä haaste näyttää kymmenen vuotta facebook-elämää eli esitellä profiilikuvia kymmenen vuoden ajalta. Liityin Facebookiin joulukuussa 2007. Juuri jättämäni poikaystävä (Facebookilla ei ole mitään tekemistä eron kanssa) oli koko syksyn hihkunut facebookia ja löytämisen intoa, mutta minä olen joskus skeptinen ja vähän hidas, mitä uuteen tulee. Joulukuussa päätin liittyä, sillä edessä oli viimeinen gradurutistus, ja sen oheen lampaiden heittely sopi oikein hyvin. Gradun ohessa ehti myös pelailla kaikenlaisia pelejä, joita Facebook silloin tarjosi. Miten erilaiselta se sivu silloin näyttikään!

Tässä siis noin kymmenen vuotta ja yhdeksän kuvaa täynnä elämää ja tilanteita. Olkaa hyvät!

2008
Naantali, Suomi

Yksi ensimmäisiä tallessa olevia profiilikuvia on toukokuulta 2008. Kuva on Naantalista, ja takana häämöttää presidenttien Kultaranta. Vein tuoreen saksalaisen poikaystävän lähiseuturetkelle. Istuimme rakkaudenkukkulalla, katselimme Muumimaailmaan päin ja mietimme, tuleekohän tästä Erasmus-vuoden rakkaudesta mitään. Tulihan siitä: hän  oli yksi tärkeimmistä syistä muuttaa Saksaan vuonna 2010. Mutta ei lopulta syy jäädä sinne.

2009
Lontoo, Iso-Britannia

Vietimme uudenvuoden 2010 Lontoossa. Olin ollut joulun poikaystävän perheen luona Hannoverissa ja uuden vuoden aattona lensimme isommalla porukalla Lontooseen. Poikaystävä ei ollut kovin hyvä erilaisten aikataulujen kanssa, joten lopulta kävi niin, että ehdimme koneeseen mutta laukkuni ei päässyt enää ruumaan. Siellä sitten revin kentällä pikapikaa jotain vermeitä käsimatkatavaroihin ja miehen laukkuun. Onni onnettomuudessa oli, että auto jäi seisomaan kentälle, joten loput tavarat sai heitettyä sinne. Lontoosta ostin lentolaukun paluumatkaa varten, ja käytän sitä muuten edelleen.

Ihastus Lontooseen jäi, vaikka ei parissa päivässä paljoa ehdikään. Lontoo kuuluu siis jatkuvasti pitenevälle matkakohteiden listalle. Kölnistä saisi edullisia lentoja ja tuttujen luona voisi yöpyä. Kysymys kuuluu, miksi en ole vielä käynyt. Ehkä tänä vuonna...



2010
Lahti, Suomi

Kuten tiukasta ilmeestä näkyy, olen suuntaamassa kohti uutta eli muutto Saksaan häämöttää saman vuoden lokakuussa. Kuva on Lahden radio- ja tv- museosta, joka on radiomastojen kupeessa aivan Lahden keskustan tuntumassa. Se on mukavan interaktiivinen paikka, jossa saa leikkiä meteorologia, pukeutua pelleasuun tai vaikka ajaa vespalla suomalaisen kesämaiseman halki. Kuvan otti hyvä ystävä, josta vuosia myöhemmin tuli kaasoni.



2011

Landungsbrücke, Hampuri.

Olen asunut talven yli Hampurissa ja saanut tottua purevaan merituuleen, suurkaupungin liikenteeseen ja tietysti kaikkeen, mitä uusi maa tuo mukanaan. Kulttuurisokki ei koskaan ollut kovin paha, kuten ei koti-ikäväkään. Tämä satama-alue oli yksi lempipaikkojani ehkä siksikin, että sen lähellä sijaitsee suomalainen merimieskirkko.

Ainoa ongelma oli epävarmuus tulevasta. Suomeen ei jäänyt mitään pestiä, mihin voisi palata, Saksassa ei suomea äidinkielenään opettavien työtilanne ole kovinkaan hyvä. Silloin onni potkaisi: sain pyynnön hakea töihin Kölnin yliopistoon. Sillä tiellä olen edelleen.


2012

Milano, Italia

Olen tehnyt norjattaren kanssa lukuisia reissuja, ja ensimmäinen niistä oli pääsiäisenä 2012, kun suuntasimme pitkäksi viikonlopuksi Milanoon. Kumpikaan ei ollut käynyt Italiassa aikaisemmin, ja koska Kölnistä löytyi edulliset lennot Milanoon, lähdimme sinne. Reissu oli aivan mahtava! Kävelimme hirveästi, joimme kocktaileja, vierailimme Como-järvellä ja tuijotimme yhden sateisen illan tv:stä italialaisten versiota idolsista. Tai ehkä se oli joku sekakonsepti, koska siinä oli laulukilpailijoita mutta myös tanssikilpailijoita ja se jatkui tuntikausia. Eikä kumpikaan meistä ymmärtänyt sanaakaan.

Kuva on jostain museosta, en valitettavasti muista nimeä. Olimme kävelleet taas hirveästi, ja ajattelin, että lepuutan hetken selkää. Reissukaverilla oli kamera valmiina ennen kuin huomasinkaan. Hyvä matka, josta alkoi edelleen jatkuva yhdessä reissaaminen.



2013

Bankok, Thaimaa

Norjatar ja minä vietimme kuukauden reppureissulla Thaimaassa helmi-maaliskuussa 2012. Reissu oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, mutta Thaimaa ei herättänyt tunnetta, että sinne pitäisi ehdottomasti päästä takaisin. Monet paikat ovat jo turistien pilaamia, hyttyset ovat ärsyttäviä ja vatsakin sekoaa mausteisista ruuista. Mutta kaikki sujui matkalla hyvin, ja olemme sen jälkeen aivan yhtä hyviä ystäviä kuin olimme sitä ennenkin. Lisäksi reissusta on monia legendaarisia tarinoita eteenpäin kerrottavaksi.

Kuva on siinä mielessä feikki, että en minä mihinkään ole soittamassa. Mutta kuvanottohetkellä siihen hyppäsi jostain tuo koira. Linssilude.



2014

Cluj-Napoca, Romania

On mahtavaa, että ystävät päätyvät työ- ja harjoittelupaikkoihin ulkomaille, niin on syytä lähteä käymään kylässä. En muuten ehkä koskaan olisi tullut menneeksi Romaniaan. Viikonloppu oli taas aivan liian lyhyt, mutta kaupunki vaikutti mielenkiintoiselta, yllättävän länsimaalaiselta, ja tutustuin siellä tosi mainioihin tyyppeihin. Tällaisesta matkailusta minä tykkään. Että menee jonnekin paikallisten luo ja saa mahdollisuuden nähdä ja kokea kaupunkia eri tavalla kuin perusturisti. Romaniaan voisin lähteä uudelleenkin.



2015

Buenos Aires, Argentiina

Sekin on mahtavaa, että hyvät ystävät menevät naimisiin ja järjestävät häät kotimaassaan, koska silloin on hyvä syy lähteä kauas. Yksi parhaista Kölnin ystävistäni on kotoisin Argentiinasta, joten Buenos Airesissa juhlittiin kesällä 2015 kölniläis-argentiinalaisia häitä. Se olikin juhlakonsepti kerrakseen.

Yhdistimme hääreissuun muutamia päiviä Buenos Airesissa ja kymmenen päivää bussimatkailua ympäri maata. Yhden välimatkan lensimme, koska muuten aikaa ei olisi jäänyt mihinkään muuhun. Argentiina on aivan valtava maa ja monella tavalla myös hyvin kiinnostava. Tutustuimme jälleen paikallisiin, joilta saimme vinkin myös tästä museosta. MALBA on latinalaisamerikkalaisen nykytaiteen museo, ja jo pelkästään rakennuksena se on hyvin mielenkiintoinen.


2016
Asikkala, Suomi

Tämä kuva ei ole ollut profiilikuvanani mutta facebook-profiilissani muuten, joten tähän on hyvä päättää tämä sarja. Kuva on yksi parhaimpia muistoja hääpäivältämme syyskuussa. Mies ei olisi halunnut tanssia, mutta kun 86-vuotias mummo siitä kuultuaan sanoi, että kyllä sinä tanssit, niin eihän siinä muu auttanut. Häätanssimme oli James Blaken coveri Joni Mitchellin kappaleesta A case of you. Kappale on seurannut meitä jo vuosia ja on sitä paitsi alle kolme minuuttia pitkä, joten se sopi paremmin kuin hyvin.

Kuva on appiukon ottama ja tiivistää hääpäivän tuntemukset täydellisesti. Onneksi edelleenkin tuntuu miehen seurassa tuolta.
5 comments on "Facebook ja 9 profiilikuvaa elämää"
  1. Kivoja kuvia ja olet sinäkin joka puolella reissannut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, onhan sitä muutama matka tullut tehtyä, joiden jälkeen opin tai tajusin, ettei kaukomatkailu ole minua varten, vaikka olikin ihana käydä :)

      Delete
  2. Tämä on hauska haaste. Ja nyt kun katsoin näitä kuviasi, voin melkein luvata, että kävimme joitakin samoja kursseja Helsingin OKL:ssä - voiko olla? Mä valmistuin sieltä 2008 ja monien vaiheiden jälkeen pakkaamme paraikaa nelihenkistä perhettämme kasaan ja muutamme kaiken myytyämme kesäkuun lopussa Havaijille. Jään lukemaan blogiasi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, valitettavasti mun pitää vastata, että olen opiskellut Turun yliopistossa ja hum.tdk:n puolella eli olen tehnyt vain opettajan pedagogiset opinnot. Mut hauska kuulla, että Helsingissä liikkuu kaksoisolento 😁 Onnea matkaan, muuttoon ja uuteen elämään! Havaiji kuulostaa aika paljon eksoottisemmalta kuin Saksa... 😊

      Delete
    2. No kappas, olette sitten vaan kyllä todella samannäköisiä �� Kiitos toivotuksista! Nyt ollaan vielä tässä talontyhjennyksen kurimuksessa, matkaan päästään parin viikon päästä.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?