Wednesday 3 May 2017

Hei beibi mä oon sun navigaattori

Tunnustan. Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut autoa kymmeneen vuoteen. Tai olen kerran mökkitiellä, mutta sielläkin tuli traktori vastaan ja ajoin melkein ojaan. Niinpä mies on meillä se, joka istuu ratin takana. Minun tehtäväni on lukea karttaa. Miten sujuu autoilu, kun karttaa lukee blondi?

Vaihtelevasti.

Tähän väliin täytyy kertoa, että minua kysyttiin kerran suomenkieliseksi puhujaksi navigaattoriin, mutta projekti ei sitten toteutunutkaan. Se olisi kyllä voinut olla hauskaa. Ajatelkaa nyt, valikossa olisi Darth Vader, joku hunajaääninen pupu ja sitten suomenkielinen nainen, joka selittäisi, että "Kohta käännytään vasempaan, eikun ei käännytäkään vielä, eikun toi oliskin ollut se risteys. Sori." En ihmettele, ettei tilaaja lopulta toteuttanut suunnitelmaa.
Portugalissa testasimme taas yhteistyötaitoja. Autolla pääsee liikkumaan vaivattomasti ja näkemään enemmän, joten vietimme toisen lomaviikoista tien päällä. Mies oli vuokrannut edullisen auton ja järjestellyt vakuutukset. Haimme auton lentokentän kupeesta ja heti selvisi, että saimme upgraden. Pieni kolmiovinen oli vaihtunut kunnon viisioviseen, sillä kaikki pienet autot olivat jo liikenteessä. 

Alku oli lupaava. Ajattelimme, että ei voi olla kovin vaikeaa päästä Lissabonista kohti pohjoista. Ei ollutkaan, mitä nyt ajoimme kohti koillista. Tuli tehtyä pieni lenkki, mutta onneksi välimatkat ovat lyhyitä ja pian olimme oikealla motarilla. 
Portugalin moottoriteillä täytyy maksaa tiemaksuja. Autossa oli automaattinen tunnistin, joka kirjasi maksut ajaessamme portista. Ne kirjattiin sitten visalta palautettuamme auton. Moottoritiet olivat hyvässä kunnossa, mutta niillä oli myös tilaa. Ajattelin tiemaksuja turistiapuna - me käytämme teidän maatanne, joten voimme siitä vähän maksaakin. Bensa taisi olla aika samoissa hinnoissa kuin täällä Saksassa. 

Toisena ajopäivänä mies ehdotti pikkuteillä kurvailua. Se oli ihan mukavaa, vaikka kartanlukija joutuikin välillä koville kylttien määrän ja toisaalta niiden puutteen takia. Eräässä kylässä ajoimme liikenneympyrän kolmesti ympäri ja alkoi jo vähän hikoiluttaa, mutta lopulta pääsimme eteenpäin. Emme ehkä sille tielle, jota meidän alkujaan piti ajaa mutta ihan hyvälle reitille kuitenkin.

Pikkutiet olivat yhtä tyhjiä kuin motari. Oli mukavaa kierrellä kylien läpi ja viinipeltojen poikki. Metsäisiä alueitakin oli, ja mies totesi, että tämähän on vähän kuin Suomessa ajaisi. Maaseudulla näkyi tosin yllättävän vähän eläimiä. Välillä pysähdyimme evästauolle viiniviljelysten kupeeseen.
Minulla on aika hyvä suuntavaisto, vaikka en karttoja aina niin ymmärräkään. Niinpä löysimme Coimbrassa mututuntumalla suoraan oikeaan ja nappasimme helposti vielä parkkipaikankin. Taputtelin itseäni olalle hyvästä suorituksesta. Seuraavana päivänä Portossa ei sujunut ihan niin hyvin. Olen nimittäin nopea paitsi silloin, kun olen hidas.

Selvisimme oikeista risteyksistä ja enää oli löydettävä oikea liittymä, jonka avulla pääsemme pois kehätieltä ja ihan lähelle hotellia. Tuossa meni ohi kartalle merkattu ostoskeskus, tien pitäisi olla seuraava oikeaan, mihinköhän tuo kyltti vie, jaa, se olisi ollut juuri tuo. Vaimon piti tarkata yksi risteys ja senkin se missasi. Miehellä on onneksi vahvat hermot, jotka  tulivat tarpeeseen. 

Kurvailimme ympäri Portoa 45 minuuttia ilman navigaattoria mutta pääsimme lopulta perille. Välissä kävin kysymässä McDonaldsista, missä mahdamme olla. Etukäteen ladattu googlemaps ei osannut sitä enää kertoa. Mies ei ollut vihainen mutta minua vähän tärisytti. 
Kotimatkan alkaessa mies latasi kaikki ajo-ohjeet saksankielisinä padille, ja minun tehtäväni oli vain lukea niitä sieltä ääneen. No, eihän se aina niin helposti käy, kun auto liikkuu eteenpäin ja ratkaisut täytyy tehdä nopeasti, mutta uusilta komplikaatioilta vältyttiin ja lentokenttäkin löytyi.

Kartturina toimiminen on vähän kuin laskettelua. Ensimmäisenä päivänä jyrkkä mäki pelottaa ja hirvittää ja epävarmuus laittaa tekemään virheitä, mutta kolmantena päivänä voisi jo alkaa sujua. Ainakin luulen näin, sillä minähän en laskettele, kuten en usein lue karttaakaan.

Loman jälkeen päätimme, että seuraavan kerran huolehditaan, että mukana on varmasti navigaattori.
6 comments on "Hei beibi mä oon sun navigaattori"
  1. Mä hankin tulevaa Portugalin reissua varten ihan oikean vanhanaikaisen karttakirjan. Siinä on ihanasti merkitty maisematiet ja näköalapaikat. Jos vaan ei ajeta ohi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä karttakirja on aarre :) Meillä oli ihan pätevä tiekartta ja googlemapsistä haettiin sit tarkemmat ohjeet valmiiksi padille. Loppuviikosta alkoi jo sujua ;)

      Delete
  2. Me tykätään tehdä road trippejä ja ajetaan autoa kumpikin vuoronperään. Minä olin ennen ihan totaalisen surkea kartanlukija ja mies kutsui minua crazy map ladyksi. Nyt tuo lempinimi on jäänyt jo vähän unholaan. Kuskina inhoan sitä, jos minulla ei ole pienintäkään käsitystä, mihin olen menossa ja olen täysin toisen armoilla. Varsinkin jos liikennettä on paljon ja päätöksiä pitäisi tehdä sekunnin varoitusajalla. Tiukoissa paikoissa mies on yleensä mielummin kuskina, muuten meillä menee kummaltakin hermo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uskon kans, et jos joutuisin lukemaan karttaa useammin, se alkaisi jossain vaiheessa sujua. Tiukassa paikassa kartan lukija on tosiaan tärkeämpi ja kuski noudattaa vain ohjeita - tämä oli meillä juuri ongelma, kun ne ohjeet olivat niin epävarmoja ;) Jos olisin varma kuski, olisimme varmaan tehneet niin, että mies antaa ohjeita ja minä ajan.

      Delete
  3. En ole vielä kertaakaan uskaltautunut auton rattiin täällä Portugalissa; 1) meidän nurkilla täällä landella kaahataan kuin päättömät ja kadut on kapeita; 2) tienviitat on vähän miten sattuu ja vain pari reittiä on tullut riittävän tutuksi 3) talot on rakennettu usein katuun asti ja näkyvyys mutkissa ja risteyksissä olematon 4) oma chauffeur ei ole vielä pahemmin valitellut kun joutuu viemään ja hakemaan mut metrolta.
    Navigaattoria käytän joskus myös Portossa tai Lissabonissa kävellessäkin kun pitää löytää jokin tietty paikka. Luottaisin navigaattoriin kyllä enemmän kuin karttoihin, jotka eivät ole yhtä tarkkoja kuin mihin Suomessa on tottunut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olin itse asiassa odottanut, että liikenteessä olisi enemmän kaahareita mutta me ei törmätty sellaisiiin. Hankalin ajopaikka oli tosiaan tuo viimeisen yön kylä, jossa kulman takaa ei nähnyt mitään ja tiet olivat todella kapeita.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?