Friday 12 May 2017

Portviiniä portviiniä!

Porto on lempikaupunkejani myös sen takia, että siellä siemaillaan sivistyneesti portviiniä. Kuinka monella kaupungilla ylipäänsä on omaa nimeään kantava alkoholituote? Oluita ei lasketa. Porton keskustan kahtia jakavan Douro-joen toisella puolella on ydinkeskusta ja toisella portviinitalot. Kattojen päällä olevat kyltit paljastavat, kenen varastosta on kysymys.

Ensi alkuun konkreettinen paljastus globalisoituvista markkinavoimista: kuusi Porton vanhinta portviini-taloa kuuluu nykyään samaan kansainväliseen konserniin. Meille oli suositeltu porviinin maistelua Calem-nimisessä talossa.  Ovella vahtimestari sanoi, että tänään on yksityistilaisuus ja seuraavina päivinä remontti, mutta menkää tuohon toiseen. Samaa puljua nämä kaikki kuitenkin ovat. Varasimme portviinikierroksen Burmeisterilta seuraavaksi aamupäiväksi ja lähdimme nauttimaan Porton illasta. 
Aamu alkoi kireissä tunnelmissa. Mies ei ollut sanonut aikataulusuunnitelmiin juuta eikä jaata. Tarkoitus oli vielä pyykit läheiseen pesulaan ja kipittää sitten mäki alas joelle. Pesula oli kauempana kuin odotimme ja tadaa! Se olikin itsepalvelupaikka. Palasimme kiireesti hotellille. Aikaa säästääkseni päätin jättää pyykit respaan odottamaan paluutame. Ne otettiin erittäin kohteliaasti vastaan, ja työntekijän reaktiosta päättelin, että hotellilla on omakin pesulapalvelu, mutta nyt ei ollut aikaa jäädä pohtimaan sitä enempää. Löysimme oikotien eli rappuset ja säästimme aikaa kipittämällä Dom Luis 1 -sillan toiselle puolelle sillan alatasoa pitkin. Niin kaunis kuin silta onkin, sen ylittäminen on oma numeronsa.

Burmeister sijaitsee aivan Dom Luis I -sillan kupeessa. Astuimme kirkkaasta aamusta hämärään luolamaiseen saliin. Kivilattia hehkui viileyttä, ilma tuoksui makealta ja vesi solisi kalliosta. Naistenhuoneen lattiassa oli ikkunoita, joiden läpi näkyi joen vihreä maisema.
Ryhmämme koostui 12 henkilöstä, jotka kaikki edustivat eri kansallisuuksia. Englanninkielinen opastuskierros kesti reilun puoli tuntia ja päättyi suuren ruokasaliin, jossa portviinin maistelu tapahtui.  Ryhmämme perässä tuli saksalainen eläkeläisporukka, ja mies kuunteli toisella korvalla, että heille jaettiin vähän enemmän infoa kuin meille.

Ensin meille kerrottiin portviinin historiasta. Viini on kehitetty pitkiä merimatkoja varten: makea viini ei pilaannu tynnyreissä niin nopeasti kuin tavallinen. Burmeisterin tarina oli monipolvinen. Sen takana on saksalainen veljespari, joka tuli Portugaliin tekemään viiniä. Napoleonin sotien aikoihin ulkomaalaisille tarjottiin mahdollisuus poistua maasta. Veljekset lähtivät takaisin Saksaan ja jättivät yhtiölle vain nimensä. Ilmeisesti herrojen jälkeläisillä on myöhemmin ollut tekemistä esi-isien aikaansaannosten kanssa, mutta nykyään viinitila on siis osa suurempaa konsernia.

Seinällä oleva kartta näytti Douro-joen laakson ja rypäleen viljelyalueet. Viinin tekoon käytetään useita erilaisia rypälelajeja. Opas ei osannut kertoa tähän syytä, mutta päättelimme miehen kanssa, että koska eri vuosina on vaihteleva sato, saadaan rypälesekoituksen avulla tasaisempi lopputulos.

Tuhansia litroja vetävät tammitynnyrit olivat jykevä näky. Ne ovat aktiivisessa käytössä ja vaihdetaan tarpeen mukaan. Opas tosin kertoi, ettei näiden tynnyrien vaihtaminen tapahdu vielä meidän elinaikanamme, sillä tynnyriä voidaan käyttää 100-150 vuotta.  Sen jälkeen ne kierrätetään viskin valmistukseen.

Seinätaulussa oli esiteltynä kaikki Burmeisterin tuotteet. Opas kertoi vuosikertojen iästä mutta mainisti myös, ettei vanheneminen ole kaikille viineille eduksi. Punaisia versioita oli enemmän: Ruby, Late bottlet vintage, Vintage ja niin edespäin. Vanhin satsi talon parasta portviiniä maksaa 600 euroa pullo, ja opas sanoi odottavansa sitä päivää, kun hänelle tarjotaan maistiaslasillinen ilmaiseksi.

Lopulta kiipesimme raput maisteluhalliin, ja kierroksen herkullisin osio pääsi alkamaan. Portviinin alkoholipitoisuus on noin 20%, joten kyseessä oli iloinen ryyppy keskipäivään, sillä kello tuli 12, kun astuimme saliin. Jokaiselle oli katettu paikka, jossa oli valkoista ja punaista portviiniä. Muutamassa pöydässä oli selkeästi menossa myyntineuvottelu, sillä pöydällä oli useita pulloja, joita tyylikkäisiin pukuihin somistautuneet herra maistelivat.

Aloitin valkoisella. Se oli paljon parempaa kuin kuvittelin, hyvin makeaa mutta ihan mukiin menevää. Sitten maistoin punaista. Ero oli huomattava. Punainen tuntui paljon pyöreämmältä ja maku oli syvempi. Kyllä siinä jokin syy on, että punainen portviini on suositumpaa ja tunnetumpaa kuin valkoinen. Jaoimme pöydän erinomaista englantia puhuneen kiinalaisen pariskunnan sekä venäläisen pariskunnan kanssa ja yritimme vertailla viinejä sivistyneesti. Tärkein kysymys kuului, kumpi oli parempaa.

Pöydässä oli myös lista myynnissä olevista pulloista. Tietysti sitä luulisi, että pullot olisivat edullisia suoraan maistelupaikasta ostettuina mutta toisin oli. Näimme myöhemmin kaupungin viiniliikkeissä samoja pulloja - halvemmalla.

Saimme viettää lasien ääressä niin pitkään kuin halusimme. Kierros maksoi 6 euroa ja maistelun kanssa viivyimme talossa reilun tunnin. Palasimme keskustaan sillan ylätasoa pitkin. Korkean paikan kammoiselle se on vähän tärisyttävä kokemus. Metalliosien läpi näkee nimittäin alas, jos uskaltaa katsoa. Sillalla myös tuulee ja välillä sitä pitkin jytisee metro. Portviinin rohkaisemana uskaltauduin jopa poseeraamaan kameralle. Huomaa kaidetta puristavat rystyset.


Miten niiden pyykkien kävi? Löysimme ne kuivumasta huoneemme vieressä olevilta pyykkinaruilta ja saimme ne siististi viikattuina takaisin. Pesu maksoi aivan liikaa, mutta puhtaat alusvaatteet ovat reissun päällä aika mukava asia. Sitä paitsi itsehän sohlasimme kiireessä.

Porton katoista ja silloista on tulossa lähiaikoina lisää postauksia. Uusin lempikaupunkini ansaitsee tulla esitellyksi monelta kannalta. Portviinintuoksuista viikonloppua sinulle lukija - kippis!
14 comments on "Portviiniä portviiniä!"
  1. On kyllä kivaa, että saan sun blogista ihan tuoreet vinkit kesän lomareissulle. Eikä siihen ole enää kuin 5 viikkoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä postaukset ovat sulle sellaista matkakuumeen nostatusta ;)
      Mä taas olen melkein kateellinen siitä, että sua odottaa ihana kesäreissu just tonne!

      Delete
  2. Mielenkiintoinen ja jälleen niin ihanasti kirjoitettu postaus! Sinulla on kirjoittamisen taito - blogiasi on ilo lukea. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos Ilona! <3 Tällaisesta palautteesta tuli tosi hyvä mieli :)

      Delete
  3. Kiitos kun sain palata viime heinäkuun matkaan, olimme samassa kellarissa käymässä ja oli mielenkiintoinen kierros. Pala sydäntäni jäi Portoon ja koko Portugaliin, joskus täytyy vielä palata.
    Kirsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä vain :) Olihan tämä vähän turistijuttu mutta juuri sellainen, mikä piti tehdä Portossa. Täältäkin jäi Portugaliin aika iso sydämenkulma, joten sinne on ehdottomasti joskus päästävä uudestaan.

      Delete
  4. Viimekeväisen Andalusian Sherrymaan-kierroksen jälkeen minulla on aika hyvä käsitys siitä,kuinka mahtavaa tuolla on ollut :-) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooooo, sherrykierros kuulostaa erinomaiselta! On toteuttamislistalla, jos joskus taas Espanjaan päädyn :)

      Delete
  5. Komppaan edellisiä :) Etenkin viinitilalle saapuminen oli niin upeasti kuvattu, että melkein tunsi olevansa itse mukana.

    ReplyDelete
  6. Tykkään itse portviinistä, vaikka sitä tulee aivan liian harvoin juotua. Siksi tämä postaus oli kiinnostava. Ja uskon, että portviinin kanssa yhdessä paikassa vierailu riittää hyvin viininmaisteluksi, sillä tuskin tuollaisia makeita, korkean alkoholipitoisuuden omaavia viinejä ihan koko päivää maistelisi.
    (Terveiset vaan Barossa Valleyn viinikierrospäivästä, jossa vierailtiin viidellä eri viinitilalla, joissa kussakin maistettiin noin 7 eri viiniä).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, jo yhdessä paikassa seitsemän portviinin maistelu olisi voinut tehdä aika tiukkaa! :)
      Olen siis samaa mieltä: tämä kierros oli mielenkiintoinen mutta kaksi hörppyä oli ihan tarpeeksi keskipäivään. Viinikierrokset ovat ihan parhautta! Argentiinan Mendozassa oli ihan pakko käydä parintalon kierroksella ja täällä Saksassa viinitiloilla piipahtaminen on to do -listalla joka kesä. Ehkä vihdoin tänä vuonna myös totetuu! :)

      Delete
  7. Portossa pistäydyimme vähän sattumalta lyhyesti päivävierailulla, kun paluulentomme Santiago de Compostellan reissulta oli tuolta. Portviiniä emme päätyneet maistelemaan, mutta jokirannan kauniita maisemia kyllä :-)
    Pyykkejä tapaamme maailmalla pesettää vaan yli parin viikon reissuilla - ja silloinkin joskus on haasteena se, ettemme ole samassa paikassa riittävän kauaa. Hotelleilla pesetämme joskus "hätätilanteessa" yksittäisiä vaatekappaleita - joskus helppous on tärkeämpää kuin rahan säästäminen!

    ReplyDelete
  8. Mä kävin Portossa vuonna 2010, ja se oli selkeästi mulle aivan väärä aika. Pidin sitä maailman tylsimpänä paikkana enkä todellakaan moneen vuoteen haaveillut että palaisin sinne. Nyt tosin olen alkanut haluta sinne uudelleen - luulen, että aika voisi olla jo oikea. Näissäkin kuvissa aivan ihana tunnelma! Portviini oli kyllä minustakin siellä parasta silloin jo... Hih. :-)

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?