Thursday 9 November 2017

Kukkia ja skumppaa eli kirjanjulkkarit

Esikoiskirjailijuus on saavuttanut viimeisen etappinsa. Eilen juhlittiin vihdoin esikoisteoksen kirjanjulkkareita. Oikeastaan olin nimennyt tilaisuuden kirjajuhliksi, koska tuntui hassulta juhlia julkkareita, kun kirjakin on ollut jo toista kuukautta markkinoilla ja sitä on esitelty kirjamessuillakin. Miten vain, kyllä ensimmäinen kirja on joka tapauksessa juhlansa ansainnut.

Kuinka moni on saanut kotiseurakunnaltaan lahjaksi skumppatarjoilun? Minä olen. Jo keväällä oli sovittu, että saan viettää julkaisujuhlat suomalaisen seurakunnan tiloissa Kölnissä. Berris on minulle tuttu paikka niin Suomi-koulun, kuoron, juhlien kuin kirjallisuuspiirinkin osalta. Juhlaa suunnitellessa selvisi, että seurakunta haluaa tarjota omalle kirjailijalleen myös skumpat tilaisuuden päätteeksi. Täällä Saksassa ollaan ihanan rentoja ja seurakuntakin on suomalaiset yhteen kokoava kulttuurikeskus eikä pelkästään kirkollinen yhteisö.
Olin etukäteen pyytänyt seurakunnan pappia ja tuttavaani Anna-Maaria tilaisuuden juontajaksi ja haastattelijaksi. Tuntui paljon rennommalta, kun ei tarvinnut itse keksiä puhuttavaa vaan sai vastailla toisen ennakkoon valmistelemiin kysymyksiin. Oli myös vähän vähemmän jännää, kun tilaisuus eteni jutustellen eikä mitenkään esitelmöiden.

Kirjallisuuden kanssa sopii hyvin yhteen myös musiikki, ja kirjallisen illan viimeisteli kuorotuttuni Sari, joka soitti pianolla suomalaisia lastenlauluja ja kesäsävelmiä haastattelun ja keskustelun oheen.

Konsepti oli siis kunnossa, mutta tulisiko paikalle ketään? Sehän on järjestäjän ikuinen pelko, oli tilaisuus mikä tahansa.

Ilokseni saan kertoa, että kyllä tuli. Ja takariviin haettiin mattimyöhäisille vielä jakkaroitakin. Noin kolmekymmenpäinen yleisö oli oikea kirjailijan unelma. Toki suurin osa oli tuttuja ja siksi niin ylpeitä ja kannustavia. Tunnelma oli koko illan erittäin leppoisa ja lämmin. Luin kirjasta pari lukua ja yllätyin itsekin, miten paljon ihmiset nauroivat ja miten mukavasti he tekstiin reagoivat. Kotikenttä on kirjailijan paras rohkaisualusta ja ulkosuomalaiselle suomalaisyhteisö on kullanarvoinen.
Tilaisuus kesti lopulta noin tunnin. Yleisön puolelta tuli lopuksi sellaisia kysymyksiä kuin, kuka on oma lempihenkilöni kirjassa (no mummot tietysti), minkäikäisille se on suunnattu(5-10 -vuotiaille) ja milloin se tulee saksaksi Saksan markkinoille (katsotaan). Virallisen osion jälkeen nostettiin maljat, kukitettiin juhlakalu ja alettiin seurustella. 

Paikalla oli myös bloggaajakollegoita ihan naapurikaupungista Düsseldorfista asti, sillä London and Beyondin Leena ja Kolmikielen Terhi olivat tulleet kippistämään esikoiskirjailijalle.
Muuten en tosin juuri ehtinyt ehtinyt seurustella vieraiden kanssa, sillä päivystin kirjapöydän ääressä. Sain eilen kirjoittaa 24 omistuskirjoitusta eikä siihen vieläkään totu. Että joku haluaa minun harakanvarpaitani kauniin kirjansa sivulle, voi sentään. Yhteen kirjaan tuli rustattua myös kirjoitusvirhe, joten se on nyt sitten keräilyharvinaisuus. 
Illalla palasin kukkapuskien ja lahjapullon kanssa kotiin ja ajattelin, että ohhoh. Suurin osa kirjailijuudesta on yksinäistä puurtamista, tekstin tekemisen iloa ja keksimisen riemua, ja sitten on yhtäkkiä tällaista. Ei tässä tosin sovi alkaa leijumaan jäädä, sillä arki jatkuu jo huomenna. Silloin saan viimeiset kommentit toiseen käsikirjoitukseen, jonka pitää olla taittovalmiina joulukuussa. Aika kirjan jälkeen on aikaa ennen seuraavaa julkaisua.

Kiitos Kölnin suomalainen seurakunta tiloista, kannustuksesta ja juomatarjoilusta.
Kiitos Anna-Maari hienosti valmistellusta haastattelusta ja Sari illan musiikillisesta annista. Kuvista kiitos Annalle, joka joutui lennosta kuvaajan rooliin.
Ja kiitos te kaikki lukijat, jotka olette siellä jossain. Teille ja teidän takianne minä kirjoitan. 
2 comments on "Kukkia ja skumppaa eli kirjanjulkkarit"
  1. Moikka. Olipas sulla mukava ilta. Iloiset tapahtumat säilyvät mielessä pitkään ja kantavat monien tylsien juttujen yli. Kristiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kristiina! Et uskokaan, miten oikeaan sanasi osuvat. Kirjajuhlat kantoivat jo tällä viikolla muutaman raskaan asian yli. Elämän tasapaino - kaikki ihanat ja raskaat asiat samaan aikaan <3

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?