Thursday 28 December 2017

5 syytä lukea lapselle

Ystävän lapsen koulussa pidettiin syksyllä lukutempaus, jonka tavoitteena oli haastaa kodit mukaan lisäämään lasten lukuintoa. Sadan päivän ajan piti joka päivä lukea kymmenen minuuttia yhdessä niin, että joko lapsi lukee ja aikuinen kuuntelee tai toisinpäin. Äänikirjoja ei laskettu mukaan. Kampanjassa ei siten kannustettu pelkästään lukemiseen vaan myös yhdessäoloon. 

Ei ollut ihan selvää, olisiko pidemmästä lukuhetkestä saanut merkitä kerralla useamman rastin, mutta ilmeisesti olisi saanut. Siinä tapauksessa ystäväni lapsen lappu olisi tullut heittämällä täyteen, sillä tässä kodissa luetaan kirjoja ahkerasti.

Lukutempauksen päätöspäivänä poika kuljetti ylpeänä täyteen väritetyn lapun kouluun vain huomatakseen, että hän oli luokan ainoa poika, jonka ruudut olivat täynnä. Tytöt eivät olleet onnistuneet sen paremmin, sillä vain yhdellä luokan tytöistä oli täysi ruudukko.

Ystäväni yllättyi. Kyllähän lukemisen vähentymisestä on ollut viime vuosina puhetta mediassa, mutta että todellisuus tosiaan on tämä. Perheiden yhteinen aika taitaa tosiaan olla kortilla, kun tällainen haastekaan ei monelta onnistunut.

Näin viattomien lasten päivänä lienee jälleen syytä muistutella lukemisen tärkeydestä. Tässä siis viisi syytä lukea lapselle, olkaa hyvät:

1. Sanasto

Lapsella, jolle luetaan ja joka lukee, on hallinnassaan huomattavasti suurempi sanasto kuin sellaisella, joka ei lue. Arkipäivän sanasto on usein hyvin suppeaa ja käytännöllistä eikä siihen useinkaan putkahda uusia sanoja. Ulkosuomalaiset äidit harmittelevat, että lapset oppivat erityisesti keittiösuomea, joten sanavaraston laajentamiseen tarvitaan apua. Kuten kirjat!

Sanastosta on tehty myös useita tutkimuksia. Erään sellaisen mukaan lukemista harrastava 17-vuotias nuori hallitsee 50 000 - 70 000 sanaa mutta lukemaan harjaantumaton vain 15 000 (Yle 3.3.2016). Tänä syksynä lehdistössä on puhuttu paljon siitä, miten joidenkin äidinkielenään suomea puhuvien nuorten sanavarasto on jo niin heikko, ettei se riitä esimerkiksi sanallisten matematiikantehtävien tekemiseen. Tämä on erittäin huolestuttava suuntaus. Lukevan lapsen ja lukemaan tottumattoman lapsen koulumenestys saattaa olla sinetöity jo aivan liian varhaisessa vaiheessa. 
2. Keskittymiskyky 

Kirja on hidas ja rauhallinen media, jonka ääreen täytyy pysähtyä. Vastakohtana nopeatempoiselle pelimaailmalle lukeminen vaatii hiljaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Verkossa surffailu on sinne tänne heittelehtimistä, kun taas kirjaa voi klikata eteenpäin vain sivun kerrallaan. Älylaitteet eivät vaadi sellaista uppoutumista, joka on kirjan kohdalla lähes välttämätöntä. Tietokonepelitkin kehittävät loogista ajattelua, kognitiivisia taitoja ja ongelmanratkaisukykyä, mutta ne harvoin rauhoittavat samalla tavalla kuin lukeminen.

Lukemiseen harjaantuminen on siinäkin mielessä tärkeää, että vaikka koneiden käyttäminen jatkuvasti lisääntyy, luetun ymmärtäminen ja erilaisten kirjallisten ohjeiden noudattaminen on edelleen keskeistä niin työelämässä kuin arjen askareiden parissa. 

3. Empatia ja tunnetaidot

Lähes jokaisella on tunnemuistoja lapsuuden kirjoista. Jostain syystä jokin kirja tai kirjan kohta on naurattanut aina uudelleen ja uudelleen tai pelottanut, itkettänyt, hirvittänyt tai ilahduttanut. Lukemisen hetkessä on mukana koko tunneskaala. Tarinan avulla lapsi voi kohdata erilaisia tilanteita, joiden käsittely kehittää erilaisia tunnetaitoja. En kuulu niihin, joiden mukaan lastenkirjojen tulisi aina sisältää pedagogisia kasvatustavoitteita, vaikka tiedän, että monet hienot lastenkirjat tarjoavat apua sekä maailman että itsensä ja omien tunteiden ymmärtämiseen tai nimeämiseen. Olo on vähemmän yksinäinen, kun voi samaistua johonkin, vaikka vain mielikuvituksen tuotteeseen.

Tähän täytyy lisätä myös mielikuvitus, jota kirjojen maailmaan hyppääminen ruokkii. Kirjojen hahmot saattavat siirtyä lukemisen jälkeen omiin leikkeihin ja tarinat saada uudenlaisia jatko-osia. Arjesta pako helpottuu, kun siihen on saanut virikkeitä kirjoista. En ole varmasti ainoa, joka on kolkutellut vaatekaappien takaseiniä tai ihastellut lyhtypylvästä lumisateessa ja odottanut, että jostain nurkan takaa putkahtaa pian ystävä?

4. Yhteinen aika lapsen kanssa

Elämme tällä hetkellä hyvin suorituskeskeisessä yhteiskunanssa. Maailma on hektinen ei pelkästään sosiaalisen median vaan myös harrastusten, koulun, töiden, sosiaalisten menojen ja muiden kissanristiäisten vuoksi. Jo hyvin pienillä lapsilla on säännöllisiä harrastuksia, ja vanhemmilla kovat paineet olla hyviä vanhempia, rakentaa unelmien koti, edetä työelämässä ja stailata jossain välissä pari hienoa kuvaa instagramiin.

Muistaako kukaan tässä hässäkässä, että toisen kainalossa on maailman parasta kelliä?

Meillä on lapsuudenperheessäni aina luettu ääneen. Läheisyys on ollut minulle aina tärkeää, joten lukemishetkien nautintoa lisäsi myös pääsy lähelle. Perheemme yhteinen lukuharrastus jatkui muuten vielä silloinkin, kun me lapset olimme teini-ikäisiä. Me teinit levittäydyimme vilttien ja tyynyjen kanssa olohuoneen lattialle ja isä istui nojatuoliin lukemaan.

Empiirisenä tutkimuksena kerrottakoon, että lapsuudenperheeni jokainen jäsen on kirjoittanut laudaturin äidinkielestä, joten sanoisin, että lukemisharrastuksen ja kirjoittamistaidon välillä on suora yhteys. Vai onko yhteys sittenkin siinä, että lasten kanssa vietettiin aikaa esimerkiksi yhteisten lukuhetkien muodossa, mikä on tarjonnut hyvät eväät ja turvallisen ympäristön kasvaa elämässä pärjääväksi aikuiseksi?
5. Miksi et lukisi?

Käännetäänpä asia toisinpäin. Miksi et haluaisi kehittää lapsesi älyllisiä ja sanastollisia taitoja? Miksi et antaisi hänelle hyviä eväitä elämään antamalla tunnetaitojen ja mielikuvituksen kehittyä turvallisessa maailmassa, kuten kirjojen parissa? Kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa juuri lukemisen kautta harjaantuvat taidot ovat kultaakin kalleimpia. Elämässä täytyy kohdata myös pettymyksiä, joiden käsittelemiseen tarvittavat taidot saattavat nekin löytyä kirjojen sivuilta.

Tiedän, lukemaan kannustaminen on helpommin sanottu kuin tehty. On perheitä, joissa kirjoja on tarjolla, mutta lapsi ei halua tarttua niihin, koska ei vain kiinnosta. Muistutan, että myös sarjakuvat vaativat lukemista, äänikirjat ovat mukava tausta muulle puuhastelulle ja jos lukemiseen kelpaavat lempilegojen ympärille rakennetut sarjakirjat, mennään sitten niillä. Tärkeintä olisi löytää jotain, josta lapsi itse innostuu ja kiinnostuu.

Tunnen myös perheitä, joissa peliaika on riippuvainen lukemiseen käytetystä ajasta, eli vasta sitten saa tarttua pelikonsoliin, kun päivittäinen/viikottainen lukuaika on täynnä. Kiristys ja lahjonta ovat vanhoja mutta usein melko hyväksi todettuja keinoja.

Jostain kuulin, että lapsen elämässä menestymiseen ei vaikuta lapsen sosiaalis-ekonominen tausta vaan se, miten monta hyllymetriä kirjoja lapsuudenkodissa on ollut. Tämän hetken sisustustrendinä on kirjahyllyjen piilottaminen tai jopa kokonaan poistaminen asunnosta. Toivon, että suunta pian kääntyy tai että kirjahyllyt ovat edes lastenhuoneessa paraatipaikalla.
Niille, joita aihe kiinnostaa enemmänkin, suosittelen kahta teosta:

- Kaisa Laaksonen: Suuri lukuseikkailu (2017, Atena)

- Päivi Heikkilä-Halttunen: LUE LAPSELLE! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (2015, Atena)
14 comments on "5 syytä lukea lapselle"
  1. Niin totta joka sana. Mä koitan täällä omalla tavalla saada pikkuista innostumaan kirjoista, toistaiseksi laihoin tuloksin. Mun kanssa kirjan selailu ei vielä kiinnosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, sulla on onneksi vielä aikaa - mitään ei ole menetetty =) Hyvä, jos kirjoja on lähettyvillä tutkittaviksi ja hiplattaviksi. Eiköhän niiden sisältökin ala sitten joskus kiinnostaa, kun sanojakin alkaa tulla <3

      Delete
  2. Hieno ja tärkeä postaus - ja totta joka sana. Kiitos, kun kirjoitit tästä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anu! <3
      On sen verran sydämen asia, että siitä on välillä kirjoiteltava.

      Delete
  3. Olen niin samaa mieltä! Mun lapsuudessa on luettu paljon kirjoja ääneen ja itse olin koululaisena oikea lukutoukka. Omille lapsilleni olen lukenut ihan pienestä asti joka päivä ja edelleen luen iltasadun 6- ja 9- vuotiaille. 11-vuotias mieluummin lukee itse. Uskallan väittää, että juuri ääneen lukeminen ylläpiti lasten hyvää suomea viiden Saksassa asutun vuoden aikana. Nyt Suomen koulussa ei opettajat ole ainakaan ensi viikkojen perusteella huomauttaneet lasten suomen kielen taidoissa olevan mitään merkittävää Suomessa asuneisiin ikätovereihinsa verrattuna :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. P.s. Kävin juuri tänään ostamassa sen suosittelemasi Kiepauksen. Saas nähdä mitä hurjista jutuista pitävä 9-vuotias siitä tuumaa!

      Delete
    2. Teidän perhe kävisi siis oikein hyviksi lukutaitolähettiläiksi =) Hienoa kuulla, että lasten suomi säilyi ja kehittyi hyvin kaikkien Saksan vuosien aikana! Lukemisharrastuksella on ollut siihen varmasti suuri vaikutus. Voit taputtaa itseäsi olalle ja onnitella <3

      P.S. Kiva kuulla, millaisia ajatuksia Kiepaus teillä herätti =)

      Delete
    3. Kiepaus luettu ja kovasti tykättiin! Niin äiti kuin kolme tytärtä. Jopa esikoinen istui kuin naulittu kuuntelemassa, vaikkei yleensä viitsi iltasatukirjoja kuunnella. Jatko-osaa odotellaan jo :)

      Delete
  4. Lukeminen kehittää monia osa-alueita lapsen kehityksessä.
    Mielikuvitus paranee ja lapsi oppi hahmottamaan mielessään maailmoja.
    Hyvä postaus!

    Lempeää ja elämäniloista uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Susanna!
      Lukeminen tuntuu tosiaan niin mahtavalta hommalta, että ihmetyttää, miksi moni ei sitä kuitenkaan harrasta.

      Samoin iloista ja yllätyksellistä tulevaa vuotta!

      Delete
  5. Lukeminen on kyllä tärkeää, valitettavasti se usein jää muiden asioiden jalkoihin. Itse tykkään ahmia kirjoja, mutta lapsille lukeminen on jostain syystä haasteellisempaa. Olen myös huomannut, että meillä poika on vähemmän kiinnostunut kirjoista kuin tytöt. Keksin kuitenkin joskus hyvän keinon, millä sai iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sain innostettua pojan lukemaan kirjoja nuoremmalle siskolleen, joka ei itse vielä osaa lukea. ;D

    Hyvää uutta vuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hah, olitpa ovela 😁 Pojat pitää tosiaan joskus saada juksattua kirjojen pariin, mutta kun innostuvat, innostuvatkin sitten kunnolla.
      Hyvää uutta vuotta koko teidän perheelle 💚

      Delete
  6. Saako jakaa tämän postauksen omalla face-sivulla? Niin tärkeää asiaa (näin erityisopettajan näkökulmastaki)!

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?