Millaiset hääjuhlat ovat odotettavissa, kun kutsussa ilmoitetaan kultaisella tekstillä, että jokainen nainen saa olla morsian mutta hääleikkien järjestäjää rangaistaan ystävyyden katkaisemisella vähintään kahdeksi vuodeksi? Lisäksi kutsussa toivottiin lyhyitä ja hauskoja puheita ja siteerattiin Janet Jacksonia.
Kahden rakkaan ihmisen oma päivä kulki kevään vitsikkäästi nimellä #homohochzeit, homohäät.
Saksassa samaa sukupuolta olevat parit saavat avioitua virallisesti maistraatissa, kuten kaikkien muidenkin parien täytyy tehdä. Maistraatin lisäksi voi järjestää virallisen kirkkoseremonian, ja ymmärtääkseni pastorit saavat itse päättää, suostuvatko he suorittamaan sen vai eivät. Mutta kirkon vihkimisellä ei ole täällä samanlaista painoarvoa kuin Suomessa, sillä virallisen avioliiton voi solmia vain maistraatissa.
Tämän viikonlopun pari piipahti viime perjantaina pienimuotoisesti maistraatissa, mutta halusi myös lauantaisten juhlien yhteyteen seremonia. Yhdessä läheisten kanssa oli mietitty, millainen olisi hyvä hääpuhuja tai seremoniamestari, ja koska yhdellä ystävällä oli niin hyviä ajatuksia asiasta, pyydettiin häntä valmistelemaan seremonia.
En tiedä, oliko kyseessä sattuma vai vahinko, mutta parin hääpäivä sijoittui samaan viikonloppuun kuin Kölnin Christoffer Street Day eli yksi Saksan suurimmista pride-viikonlopuista.
Voin kertoa, että kesäillassa toteutettu pienimuotoinen seremonia oli kokonaisuutena yksi koskettavimmista ja kauneimmista, joissa olen ollut. Virallista tai ei, lähimmät ystävät ja perhe saattelivat parin yhteisen tien alkuun.
Seremoniamestari antoi tilaisuudelle hienot raamit, bestman piti hauskan ja koskettavan puheen, toisen sulhasen sukulaisten musisointi oli kaunista eivätkä kappalevalinnat olisi voineet olla osuvammat.
Kaikesta teki koskettavan ehkä juuri se, että kyseessä oli ystävien lämmöllä rakentama tilaisuus eikä yksi vihkiminen muiden joukossa. Rakkautta oli ilmassa paljon ja sitä riittää toivottavasti vielä pitkään.
Juhlapaikkana toiminut entinen rautatieasema tarjosi hulppeat puitteet reilun sadan hengen hääjuhlille. Ilta jatkui auringonlaskuun ulkona, kunnes hulppea juhlasali kutsui illallisen ääreen. Hääleikit pysyivät poissa, mutta kaikki illan aikana kuullut puheet olivat erinomaisesti valmisteltuja, hauskoja ja koskettavia.
Itseäni mietitytti etukäteen kovasti, miten juhlaan pitäisi pukeutua. Mies ehdotti omaa hääpukuani, kun sitä kerran jopa ehdotettiin kutsussa. Harkitsin hetken, mutta hankin sitten kuitenkin uuden mekon. Lopulta melkein harmitti, etten uskaltautunut häämekkooni, sillä juhliin ilmestyi ainakin kolme entistä morsianta.
Kuten odottaa saattaa, tanssit ja juhlat jatkuivat pitkälle yöhön. Soittolistalla oli paljon Britney Spearsia, Janet Jacksonia ja Whitney Houstonia, ja tanssilattia koko ajan tupaten täysi. Täytyy sanoa, että näissä häissä jäin lähes kateellisena tuijottamaan tanssilattialla esiteltyjä muuveja.
Häät ovat ihania juhlia ja kuuluvat kesään, joten onneksi läheisten häitä on tiedossa tulevaisuuteenkin. Ja voisihan sitä itsekin järjestää joskus juhlat, vaikka 10 tai 20 vuoden naimisissa olon kunniaksi. Olen kuullut, että jotkut ovat niin tehneet. En tosin lupaa, että mahtuisin silloin enää hääpukuuni, kuten eräs menneen viikonlopun vieras joutui hääparille pahoittelemaan.
Rakkautta ja kesää kaikille <3
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?