Sanna Iston nimi putkahti kirjallisuusihmisten tietoisuuteen vuonna 2012, kun hänen esikoiskirjansa palkittiin Arvid Lydecken -palkinnolla. Itsekin Saksassa asuvana suomalaisena lastenkirjailijana olen jo pitkään toivonut mahdollisuutta tutustua Sannaan - ja tämä haastattelu mahdollisti ensimmäisen kontaktin. Tänään siis terveisiä Berliinistä!
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Sanna Isto ja olen lasten- ja nuortenkirjailija.
2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Muutin Berliiniin vuonna 1999 yhdessä saksalaisen mieheni kanssa, joka oli neljä vuotta aikaisemmin muuttanut Helsinkiin.
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Kun asuu Berliinissä, voi sanoa tuntevansa Berliinin, ei niinkään Saksaa. Berliini on värikäs ja monipuolinen kaupunki. Sen lukuisat kaupunginosat ovat niin omaleimaisia, että oikeastaan voisi puhua monista Berliineistä. Kaupunki on yllättävän vihreä. Täällä on paljon puistoja ja järviä ja maauimaloita, metsääkin. Kahviloita ja kulttuuria, yöelämää ja tapahtumia. Tekemistä ja näkemistä. Ja paljon koiria.
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Muutettuani Berliiniin toimin aluksi kääntäjänä. Kääntämisen ohessa kirjoittelin omia tekstejäni, kuten olin tehnyt jo Suomessa asuessani. Pöytälaatikossani oli novelleja ja parikin keskeneräistä romaania. Sitten eräänä päivänä päätin aloittaa kolmannen romaanin ja olla keskeyttämättä sitä, tuli mikä tuli. Näin tulin kirjoittaneeksi ensimmäisen nuortenromaanini, Maan alaiset.
5. Mitä kirjoitat?
Kirjoitan lapsille ja nuorille. Ensimmäinen julkaistu teokseni oli Tinka ja Taika (WSOY 2011), joka sai myöhemmin kaksi jatko-osaa (Tinka ja Taika, Noidanruohon salaisuus ja Tinka ja Taika, Kielletty metsä). Tinka ja Taika -sarjan on kuvittanut Julia Vuori.
Vuonna 2016 julkaistiin vihdoin pitkään vuoroaan odottanut esikoiseni, Maan alaiset (WSOY), joka sai Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia Junior -ehdokkuuden. Sen on kuvittanut Sami Saramäki.
Lisäksi kirjoitan Typy-kuvakirjasarjaa (Bazar) yhdessä Eppu Nuotion kanssa. Siitä on toistaiseksi julkaistu kolme osaa, neljäs tulee syksyllä. Typy-sarjaa kuvittaa Sari Airola.
Viides itsenäinen romaanini (joka julkaistaan ensi vuonna) on nuortenkirja ja ensimmäinen, joka sijoittuu Berliiniin.
Viides itsenäinen romaanini (joka julkaistaan ensi vuonna) on nuortenkirja ja ensimmäinen, joka sijoittuu Berliiniin.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Olen asunut Berliinissä kohta 20 vuotta ja sinä aikana olen pyrkinyt viettämään kesälomani Suomessa. Ensin asuimme perheeni kanssa muutamia kesiä Suomenlinnassa ja myöhemmin yhtä monta kesää Karjalohjalla. Maan alaiset sijoittuu Suomenlinnaan ja Tinka ja Taika -sarja hyvin samanlaiseen taloon ja miljööseen kuin karjalohjalainen lomanviettopaikkamme.
Hyvällä syyllä voikin sanoa, että ulkomailla asuminen on vaikuttanut teksteihini, tosin hieman erikoisella tavalla. Kun loma Suomessa loppui, minä jatkoin sitä viipymällä kesän tunnelmissa ja kohteissa berliiniläisen kirjoituspöytäni ääressä.
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan kotona, nykyään yleensä nojatuolissa tai sohvalla istuen. Käytän työskentelyyn sen ajan, jonka olen päivisin yksin. Tämä tarkoittaa käytännössä koulupäivän pituutta. Kirjailijantyö vaatii suurta itsekuria, siksi on hyvä, että sitä jaksottamassa on selkeä lukujärjestys.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Joitakin vuosia Berliiniin muuttoni jälkeen tajusin, että suomen kieltä todellakin täytyy ylläpitää tietoisesti. Oli kauhistus huomata oman äidinkielen ruostuvan. Noihin aikoihin aloin katsella suomalaisia tv-ohjelmia. Myös lapseni katsoivat Pikku Kakkosta ja oppivat sieltä sanoja, joita eivät olleet kuulleet minulta.
Samoihin aikoihin ystäväpiirini alkoi muotoutua uudelleen. Kaipasin suomen kieltä niin paljon, että hakeuduin suomalaisten pariin. Onneksi minulla on nykyään Berliinissä todella hyviä suomalaisia ystäviä!
Samoihin aikoihin ystäväpiirini alkoi muotoutua uudelleen. Kaipasin suomen kieltä niin paljon, että hakeuduin suomalaisten pariin. Onneksi minulla on nykyään Berliinissä todella hyviä suomalaisia ystäviä!
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Kaipaan välillä suomenkielistä ympäristöä. Sitä että ympärillä eli kaupoissa, ratikoissa ja ravintoloissa puhutaan suomea. Tunnen silloin olevani osa ympäristöä, tunnen sulautuvani siihen. Olen kotonani kielessä. Kaipaan myös rauhaa. Merenrantoja ja yksinäisiä kallioilla istuttuja hetkiä ihmisiä vilisevien puistojen ja uimarantojen vastapainoksi.
Kaipaan luonnollisesti ystäviäni ja perhettäni Suomessa, mutta edellä mainittujen lisäksi myös asioita, joita onneksi voi kuljettaa matkalaukussa: suomalaista leipää ja salmiakkia.
Sarjan kaikki osat:
1. Hilkka Liitsola, Praha
2. Anu Patrakka, Portugali
3. Jussi Wahlgren, Kreeta
4. Max Manner, Luxemburg
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?